Ralf Långbacka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ralf Långbacka
Ralf Långbacka marraskuussa 2011.
Ralf Långbacka marraskuussa 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Ralf Runar Långbacka
Syntynyt20. marraskuuta 1932
Närpiö
Kuollut27. heinäkuuta 2022 (89 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti teatteri-, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja
Lapset Mats Långbacka
Ohjaaja
Palkinnot

kts. Palkintoja osio

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ralf Runar Långbacka (20. marraskuuta 1932 Närpiö27. heinäkuuta 2022 Helsinki)[1][2] oli suomenruotsalainen teatteri- ja elokuvaohjaaja sekä käsikirjoittaja. Hänen isänsä oli opettaja ja kirjailija Runar Långbacka[3], ja hänen poikansa on näyttelijä Mats Långbacka.

Vuonna 2004 Långbacka nimitettiin taiteen akateemikoksi. Långbacka kuoli 89-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Helsingissä heinäkuussa 2022.[4]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Långbacka (vas.) ja Kalle Holmberg Turussa vuonna 1972.
  • Muun muassa Brechtistä. Tekstejä teatterista. (Bland annat om Brecht. Texter om teater, 1981). Tekstiä muokattu suomennosta varten. Suomentanut Kalevi Haikara. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5691-0.
  • Kohtaamisia Tšehovin kanssa. (Möten med Tjechov, 1986). Suomentanut Kristiina Lyytinen. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09035-6.
  • Denna långa dag, detta korta liv. Helsingfors: Söderström, 1988. ISBN 951-52-1190-5.
  • Tarttua kohtalon tuuliin. (Att fånga ödets vindar, 2009). Suomentanut Hannimari Heino. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-014-6.
  • Taiteellista teatteria etsimässä. (På jakt efter en konstnärlig teater, 2011). Suomentanut Hannimari Heino. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-083-2.

Ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kritiikin kannukset 1963
  • Turun teatterikerhon palkinto 1973 ja 1977
  • Pro Finlandia 1973
  • Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinto 1982
  • Mittnorden-palkinto 1984
  • Svenska kulturfondenin juhlapalkinto 1989
  • Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki 1993[5]
  • Henrik Steffens -palkinto 1994
  • Ruotsin ja Suomen kulttuurirahaston kunniapalkinto 1994
  • Svenska Akademiens Finlandspris 1999
  • Suomi-palkinto 2001
  • Uudenmaan taidetoimikunnan Artium Cultori -palkinto 2002

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Moring, Kirsikka: Ralf Långbacka oli suomalaisen teatterikumouksen isä, joka ei halunnut paisuttaa teatterien kassoja vaan tehdä älyllistä taidetta. Helsingin Sanomat, 28.7.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.7.2022.
  3. Vem är det : Svensk biografisk handbok 1995, s. 735. P. A. Norstedt & Söners Förlag, 1995. Teksti Runeberg-projektissa (viitattu 28.12.2018). (ruotsiksi)
  4. https://www.elokuvauutiset.fi/site/uutiset2/9892-akateemikko-ralf-langbacka-on-kuollut-ainoa-elokuvaohjaustyoe-oli-suurmenestys
  5. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]