Kalle Holmberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalle Holmberg
Kalle Holmberg Taiteiden yönä Turussa 2010.
Kalle Holmberg Taiteiden yönä Turussa 2010.
Henkilötiedot
Koko nimi Kaarle Vilhelm Holmberg
Syntynyt21. kesäkuuta 1939
Mikkeli
Kuollut12. syyskuuta 2016 (77 vuotta)
Helsinki
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kaarle Vilhelm ”Kalle” Holmberg (21. kesäkuuta 1939 Mikkeli[1]12. syyskuuta 2016 Helsinki[2]) oli suomalainen ohjaaja. Hän ohjasi ja näytteli teatterissa, oopperassa ja televisiossa.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmberg opiskeli vuosina 1962–1965 Teatterikoulun korkeakouluosastossa[4] ja toimi opiskeluaikanaan Ylioppilasteatterin johtajana 1964–1965. Valmistuttuaan hänet kiinnitettiin ohjaajaksi Helsingin kaupunginteatteriin 1965–1970 ja Suomen Teatterikoulun rehtoriksi 1968–1971. Turun kaupunginteatterin pääohjaajana Holmberg toimi 1971–1977, Yleisradion TV 2:ssa Rauta-ajan ohjaajana 1977–1981, KOM-teatterin johtajana 1981–1982 ja Helsingin kaupunginteatterin pääohjaajana 1984–1993.

Holmberg vieraili ohjaajana muun muassa Savonlinnan oopperajuhlilla, Suomen kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tukholman kaupunginteatterissa, Ruotsin Kuninkaallisessa Oopperassa, Norjan Kansallisteatterissa, Schauspielhaus Bochumissa ja Katona Jozsef-teatterissa Budapestissa.

Holmberg näytteli muun muassa elokuvissa Uuno Turhapuro armeijan leivissä, Kummeli Kultakuume, Rölli ja metsänhenki, Rööperi, Harjunpää ja pahan pappi, rikossarjassa Kylmäverisesti sinun sekä komediallisessa televisiosarjassa Katapultti (1971–1972).

Holmberg on saanut Kritiikin kannukset, Pohjoismaisen kuunnelmapalkinnon, Valtion elokuvapalkinnon, Prix Italian (Rauta-aika), Pro Finlandian, Suomipalkinnon ja Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkin. Hänelle myönnettiin teatterineuvoksen arvonimi 2002. Ida Aalberg -mitali hänelle myönnettiin 2005.[5]

Perhe ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmberg oli naimisissa dramaturgi-ohjaaja Ritva Holmbergin (1944–2014) kanssa. Heidän tyttärensä on Annina Holmberg. Kalle Holmberg kuoli leukemiaan 12. syyskuuta 2016 Terhokodissa Helsingissä.[6] Vuosia aiemmin ortodokseiksi kääntyneet Kalle ja Ritva Holmberg on haudattu Valamon luostarin hautausmaalle Heinävedellä.[7]

Ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Holmberg ja Kaisa Korhonen vuonna 1965.
  • Lapualaisooppera (Ylioppilasteatteri)
  • Rikhard III (Helsingin kaupunginteatteri)
  • Berliini järjestyksen kourissa (Helsingin kaupunginteatteri)
  • Rosvot (Bunkkeriteatteri)
  • Juha (Savonlinnan oopperajuhlat)
  • Seitsemän veljestä (Turun kaupunginteatteri)
  • Kuningas Lear (Turun kaupunginteatteri)
  • Aleksis Kivi (Turun kaupunginteatteri)
  • Ratsumies (Savonlinnan oopperajuhlat)
  • Rauta-aika (Yleisradio TV 2)
  • Punainen viiva (Suomen Kansallisooppera)
  • Kuningas lähtee Ranskaan (Savonlinnan oopperajuhlat)
  • Tartuffe (Helsingin kaupunginteatteri)
  • Riivaajat (Helsingin kaupunginteatteri)
  • Kullervo (Los Angeles Opera / Suomen Kansallisooppera)
  • Akseli ja Elina, Pohjantähden alla, Tuntematon sotilas (Pyynikin kesäteatteri)
  • Rhenguldet (Kungliga Operan)
  • Paavo Suuri. Suuri juoksu. Suuri uni. (Olympiastadion / Helsingin kaupunginteatteri)
  • Demokratia (Suomen Kansallisteatteri)

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 207–208. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1.
  2. Suomalaisen teatterin uudistaja Kalle Holmberg on kuollut
  3. Suutela, Hanna: ”Holmberg, Kalle (1939–2016)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 55–56. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  4. Kallinen, Timo: Näyttämötaiteilijasta teatterityöntekijäksi: Miten moderni tavoitti suomalaisen teatterikoulutuksen, s. 305. Acta Scenica 7. Helsinki 2001.
  5. Palkitut – Ida Aalberg -säätiö ida-aalberg-saatio.fi. Viitattu 22.7.2022.
  6. Kalle Holmberg menehtyi leukemiaan – Annina-tytär: ”Hirveän herkkä paikka.” Iltalehti. Viitattu 13.9.2016.
  7. Vanhempansa saattohoitanut Annina Holmberg: ”Äiti odotti loppuun asti ihmettä.” Ilta-Sanomat 31.12.2016. Viitattu 31.12.2016

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holmberg, Annina: Riivattu ja siunattu : Kalle Holmbergin elämä ja teot. Helsinki: Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-103-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]