Kaisa Korhonen

Kaisa Korhonen Turun kirjamessuilla 2008.

Kaisa Korhonen esiintyy SKDL:n vappujuhlassa vuonna 1972.

Kaisa Korhonen (20. heinäkuuta 1941 Sotkamo – 25. huhtikuuta 2024 Helsinki) oli suomalainen teatteriohjaaja, näyttelijä, laulaja ja dramaturgi.

Korhonen opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen näyttely- ja lavastustaiteen osastolla 1961–1965. Hän oli Suomen teatterikoulun ensimmäinen ohjaajantyön lehtori 1972–1977, teatterityön professori Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella 1984–1989, Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun väliaikainen professori 1992–1993 ja ohjaajantyön professori 1995–2000.

Korhonen debytoi Ylioppilasteatterin ohjaajana vuonna 1965 ja toimi teatterin taiteellisena johtajana 1965–1967. Hän oli Svenska Teaternissa toimineen KOM-näyttämön ohjaaja ja taiteellinen johtaja 1969–1970 ja oli perustamassa suomenkielistä KOM-teatteria, jonka ohjaajana ja näyttelijänä hän toimi 1971–1972. Lilla Teaternin teatterinjohtajana Korhonen työskenteli vuodet 1981–1984.

Vuosina 1989–1992 Korhonen oli Tampereen Teatterin Musta Rakkaus -teatteriryhmän ohjaaja. Helsingin kaupunginteatterissa hän toimi sisäisen ryhmän taiteellisena johtajana 1993–1995.

Taiteen keskustoimikunta nimesi Korhosen taiteilijaprofessoriksi kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vuoden 2007 alusta. Hänet promovoitiin teatteritaiteen kunniatohtoriksi Teatterikorkeakoulun promootiossa vuonna 2009.

Korhonen aloitti laulajana vuonna 1962, jolloin hän esiintyi Kalle Holmbergin ja Seppo Lehtosen kanssa, ohjelmistoon kuului humoristiseen sävyyn esitettyjä operetti-sävelmiä ja vanhaa iskelmää. Kokoonpano esiintyi myös Lenita Airiston luotsaamassa tv-ohjelmassa. Yhteistyö Kaj Chydeniuksen kanssa käynnistyi tämän jälkeen. Korhonen teki varsinaisen läpimurron laulajana vuonna 1964 Lilla Teaternin O-pop-esityksissä, joiden myötä hän myös liittyi poliittiseen laululiikkeeseen, sillä Korhonen lauloi noissa esiintymissä esimerkiksi Brechtin ja Eislerin kirjoittamat Työläisäidin kehtolaulut.

Poliittinen laululiike

Korhosesta tuli sosialisti, kun hän tutustui 1960-luvulla DDR:n yhteiskuntaan ja vakuuttui järjestelmän paremmuudesta. Vuonna 1974 antamassaan haastattelussa Korhonen koki olleensa ”kokemus- ja elämyspohjainen sosialisti”, kunnes hän 1970-luvulla perehtyi myös teoriaan. Korhonen sai DDR:stä myös tärkeimmät taiteelliset vaikutteensa sekä teatterissa että laulussa. Laulajana Korhonen ihaili Ernst Buschia, jonka tyyli perustui vakaumukselliseen esittämiseen. Korhosen voimakasta ilmaisua suosinut laulutapa oli esikuvana monille muille poliittisen laululiikkeen toimijoille.

Korhonen julkaisi kolme albumia: Kaisa Korhonen (Blue Master 1969), Työstä ja taistelusta – Brechtin ja Eislerin lauluja (Love Records 1970) ja Maamme lauluja (Love Records 1977). Korhonen esiintyi myös monilla KOM-teatterin levyillä. Lisäksi hänen julkaisuhistoriaansa lukeutuu EP Kaisa Korhonen laulaa Kaj Hydeniuksen sävellyksiä (Tammi 1965), joka sisälsi Bertolt Brechtin ja Väinö Kirstinän tekstejä. Tämä EP oli uraauurtava, sillä se oli ensimmäinen kirjallista laulua mutta myös Kaj Hydeniuksen tuotantoa sisältänyt äänilevy Suomessa. Korhonen ja Chydenius toimivat Suomessa kirjallisen laulun edelläkävijöinä.

Korhonen kuului Suomen Rauhanpuolustajien yhteydessä toimineen Rauhankulttuuritoimikunnan hallitukseen vuodesta 1974 alkaen.

Korhonen osallistui vaalityöhön esimerkiksi vuonna 1972, jolloin hän levytti yhdessä SKDL:n kuoron kanssa singlen "Toverit herätkää / Äänestämme vaaleissa SKDL:ää" (Love Records).

Korhonen oli keskeinen henkilö Lapualaisoopperan synnyssä vuonna 1966.

Perhe

Korhonen ja säveltäjä Kaj Chydenius Ylioppilasteatterin studion ulkopuolella Helsingissä syyskuussa 1965.

Korhonen oli naimisissa säveltäjä Kaj Chydeniuksen kanssa vuosina 1965–1988 ja heidät tunnettiin kulttuurialalla vaikuttavana avioparina. Heillä oli kaksi lasta, Kalle ja Jussi Chydenius, jotka molemmat ovat muusikkoja ja työskennelleet teatterialalla.

Korhonen on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin.

Palkinnot ja tunnustukset

• Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan taidepalkinto 1966
• Eino Leinon palkinto 1974
• valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1978–1980
• Vuoden puhuja 1980
• Ranskan valtion yhdeksän kuukauden apuraha 1984
• Pro Finlandia -mitali 1990
• Vuoden Teatteriteko 1990 (Musta Rakkaus -ryhmän kanssa)
• Hämeen läänin taidepalkinto 1991
• Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki 2001
• valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2001–2005
• Ida Aalberg -mitali 2017

Lähde

Teokset

• Uhma, vimma, kaipaus. Muistiinpanoja työstä ja elämästä. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12316-5
• (toim.): Koirien ajama kettu. Ohjaustaiteen kysymyksiä. Helsinki: Like, 1998. ISBN 951-578-612-6
• Korhonen, Kaisa & Tanskanen, Katri (toim.): Näytös vailla loppua. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-628-3
• Korhonen, Kaisa & Lahtinen, Joonas (toim.): Näytöksen paikka. Suomalaisen teatterin vuosi 2007. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-01-0010-0
• Helavuori, Hanna-Leena & Korhonen, Kaisa: Kiihottavasti totta. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-471-901-8

Aiheesta muualla

• Kaisa Korhonen Elonetissä.
• Kaisa Korhonen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Kaisa Korhosen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Ylen Elävä arkisto: Kaisa Korhosen ääni jakoi kuulijat