Poliittinen laululiike

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Poliittinen laululiike on yleisnimitys Suomessa 1970-luvun alussa kukoistaneesta vasemmistolaisesta poliittisesta laululiikkeestä. Se tunnetaan myös nimellä Edistyksellinen laululiike. Liikkeen kantaviin voimiin kuuluivat muiden muassa säveltäjät Kaj Chydenius ja Eero Ojanen sekä Otto Donner. Suuri osa levyistä julkaistiin Love Records -levymerkillä.[1]

Tunnetuimpia poliittisen laululiikkeen edustajia olivat muun muassa Agit-prop-kvartetti, poliittishenkistä teatteria tehneen KOM-teatterin lauluryhmä, laulaja-näyttelijä Kristiina Halkola, ohjaaja-laulaja Kaisa Korhonen, runoilija-laulaja Aulikki Oksanen, laulaja Arja Saijonmaa sekä varsinkin vanhoja työväenlauluja esittänyt Reijo Frank.

Laululiike sai paljon vaikutteita ja materiaalia Chilen sotilasvallankaappauksesta 1973. Laululiikkeen suosio laski 1970-luvun puolivälissä. 1970-luvun työväenlaulut nousivat uuteen suosioon 1990-luvulla, jolloin useista genren levyistä julkaistiin cd-painoksia ja maassa järjestettiin monia nostalgisia poliittisen musiikin konsertteja. Samaan aikaan Suomeen syntyi myös uusia nuorempien sukupolvien perustamia yhtyeitä, joiden tuotanto imi vahvasti vaikutteita 1970-luvun laululiikkeen tuotannosta. Tunnetuimpia näistä yhtyeistä ovat suureen kaupalliseen menestykseen yltänyt Ultra Bra sekä Varaque.

Poliittisesta laululiikkeestä kertoo Jouko Aaltosen vuonna 2006 ensi-iltansa saanut elokuva Kenen joukoissa seisot.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka Laine: Salatun surun maa, s. 414–415. Teoksessa Kolbe, Laura (päätoim.) Suomen kulttuurihistoria: 4, Koti, kylä, kaupunki. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1845-2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.