Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Studentkåren vid Helsingfors universitet
Suomen ylioppilaskunta
Hyy logo.jpg
Perustettu 1868
Pääsihteeri Mikko Kymäläinen
Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Mari Lehtoruusu[1]
Hallituksen puheenjohtaja Nea Hakala[2]
Jäseniä 27 000
Osoite Mannerheimintie 5 A–B, 2. krs
00100 Helsinki[3]
Kotisivut hyy.fi

Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (HYY, ruots. Studentkåren vid Helsingfors universitet, HUS) kuuluvat kaikki Helsingin yliopistossa alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat. Ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenikseen myös muita yliopiston opiskelijoita. Nykyään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on noin 27 000 jäsentä[4].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha ylioppilastalo Helsingin ydinkeskustassa.

Ylioppilaskunta syntyi alkuaan osakuntien yhteistyöelimeksi. Se perustettiin virallisesti vuonna 1868, kun keisari Aleksanteri II antoi asetuksen, jolla virallistettiin ylioppilaiden yleiset kokoukset. Silloisessa Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa opiskeli alle tuhat ylioppilasta. Ylioppilaskunnan vuosipäivää vietetään Vanhan ylioppilastalon vihkiäispäivän muistoksi 26. marraskuuta. Yhteisön alkuperäinen nimi oli Suomen ylioppilaskunta, mikä muutettiin vuonna 1928 muotoon Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, kun Suomeen oli jo perustettu myös muita monialaisia yliopistoja.

Ylioppilaiden todellisen tai pelätyn alkoholinkäytön ja rettelöinnin tähden ylioppilaskunnalle myytiin tontti silloisen Helsingin kaupunkikeskustan eli Senaatintorin ympäristön ulkopuolelta, Espoon tullinpuomin vierestä. Tälle Heikinkadun (nykyinen Mannerheimintie) ja Aleksanterinkadun kulmauksessa sijaitsevalle tontille valmistui vuonna 1870 nykyinen Vanha ylioppilastalo, jonka rakentamiseen käytetyt varat hankittiin osaksi kansalaiskeräyksellä ja suurelta osin pitkäaikaisina lainoina. Viereen valmistui vuonna 1910 Osakuntatalo. Myöhemmin rakennuksesta alettiin käyttää nimeä Uusi ylioppilastalo.

Toisen maailmansodan jälkeen suuri rakennushanke oli vuosina 1947–1952 Etu-Töölöön rakennettu Domus Academican opiskelija-asuntola. Samoihin aikoihin rakennettiin lisäksi Vanhan ja Uuden ylioppilastalon viereen, Kaivokadun puolelle ylioppilaskunnan omistama, liiketiloiksi vuokrattu Kaivotalo, joka myöhemmin, 1980-luvun alussa laajennettiin nykyiseksi Kaivopihan liikekeskukseksi.

Ylioppilaskunnan keskeinen toimintamuoto oli myös oma kirjasto, joka oli perustettu jo vuonna 1858 yhdistämällä osakuntien kirjakokoelmat. Tämä Almänna studentbibliotek eli myöhempi Opiskelijakirjasto toimi HYY:n kirjastona vuoteen 1974, jolloin sen hallinta siirtyi yliopistolle. Ylioppilaskunnan oma lehti Ylioppilaslehti alkoi ilmestyä vuonna 1913. Vuonna 1953 ylioppilaskunta alkoi perustaa opiskelijaruokaloita, joista kehittyi nykyinen UniCafe-ketju.

Vuonna 1972 HYY vastusti EEC-vapaakauppasopimusta ja vaati sen tilalle kauppaa sosialistimaiden kanssa suunnitelmatalouden etujen vuoksi.[5]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HYY on yksi maailman vauraimmista ylioppilaskunnista. Tämä johtuu siitä, että kaupungin sille aikanaan myymät ja silloisen keskustan ulkopuolella sijainneet alueet sijaitsevat nyt aivan Helsingin liikekeskustassa ja kuuluvat kaupungin kalleimpiin neliöihin. Ylioppilaskunta harjoittaa liiketoimintaa Ylvan kautta. Kiinteistötaloutensa kautta ylioppilaskunta omistaa Vanhan ja Uuden ylioppilastalon sekä Kaivopihaa ympäröivät liikerakennukset. Ylvan markkina-arvo oli syksyllä 2007 lähes 200 miljoonaa euroa.[6]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto
Puheenjohtaja Mari Lehtoruusu
Varapuheenjohtajat Rasmus Olander (1. vpj.)
Sofia Rahikainen (2. vpj.)[1]
Edustajia 60
HYYn edustajisto 2022-24.svg
Ryhmät
Valintatapa D’Hondtin menetelmä[7]
Viimeisimmät vaalit 26.–28. lokakuuta ja
31. lokakuuta – 2. marraskuuta 2022[8]
Kotisivut

Ylioppilaskunnan korkein päättävä elin on 60-jäseninen edustajisto. Edustajiston jäsenet eli ”edaattorit” valitaan kahden vuoden välein parillisina vuosina yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat kaikki HYY:n jäsenet. Edustajisto muun muassa valitsee ylioppilaskunnan hallituksen, pääsihteerin ja puheenjohtajiston sekä Ylioppilaslehden päätoimittajan. Hallitus käyttää ylioppilaskunnan yleistä hallinto- ja toimeenpanovaltaa, pääsihteerin johtama sihteeristö huolehtii ylioppilaskunnan käytännön toiminnasta. Puheenjohtajiston asema on ensisijaisesti muodollinen, vanhaa sanontaa mukaillen ”HYY:n hallituksen puheenjohtaja tekee likaisen työn, HYY:n puheenjohtaja kunnioittaa läsnäolollaan”.[9]

Vuoden 2022 vaaleissa 25 838:sta äänioikeutetusta äänesti 8 350, eli äänestysprosentti oli 32,3 %. Ehdokkaita vaaleissa oli yhteensä 413.[10]

Ylioppilaskunnalla on järjestörekisteri, jossa on noin 250 HYY:n piirissä toimivaa opiskelijajärjestöä. HYY:n talousjohtokunta poisti rekisteristä Helsingin akateemiset perussuomalaiset Hapsu ry:n, joka oli esittänyt mielipiteen, että ”eurooppalaiset kansat ovat valkoisia, joten on vain luonnollista ja tervettä, että valkoisuus on eurooppalaisissa tiedeyhteisöissä hallitsevaa”.[11]

Valiokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskunnalla on myös erityisiä valiokuntia, joita ovat

  • Järjestövaliokunta
  • Kaksikielisyysvaliokunta
  • Kansainvälisyysvaliokunta
  • Kehitysyhteistyövaliokunta
  • Opintovaliokunta
  • Ympäristövaliokunta.

[12]

Lisäksi aikaisemmin ylioppilaskunnalla on ollut Sukukansavaliokunta, jolle ylioppilaskunnan jäsenet ovat voineet maksaa niin sanottua sukukansarahaa ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamisen yhteydessä 1990-luvulta alkaen.[13] Sukukansavaliokunta perustettiin vuonna 1995 ja se julkaisi Alkukoti-lehteä.[14] Sukukansarahalla on rahoitettu erilaisia suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen hankkeita esimerkiksi Venäjällä. Avustuksia on myönnetty muun muassa suomensukuisten kansojen julkaisutoimintaan sekä kulttuuritapahtumien järjestämiseen.[13] Keräyksellä muun muassa julkaistiin kominkielinen ihmisoikeuksia käsittelevä koulukirja.[15] Vuonna 2009 Sukukansavaliokuntaa uhkasi lakkauttaminen, ja vuonna 2017 sen toiminta jäädytettiin, koska ylioppilaskunnan talousjohtokunnan mukaan sukukansavaliokunta ei toimittanut kirjanpitoon asianmukaisia selvityksiä keräystuottojen käytöstä.[16][13] Sukukansavaliokunnan silloisen puheenjohtajan Riku Erkkilän mielestä päätös oli huono, sillä sen myötä sukukansa-asiat ovat entistä vähemmän esillä ylioppilaskunnan rivijäsenille eli opiskelijoille. Erkkilä totesi, että Venäjältä on välillä todella vaikea saada selvityksiä myönnettyjen avustusten käytöstä.[13]

Kulttuuritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin alalla HYY:n ehkä tunnetuin edustaja on Ylioppilaskunnan Laulajat.[17]

Ylioppilasteatteri toimii Vanhan ylioppilastalon tiloissa.[18]

Vanhan ylioppilastalon taidekokoelma käsittää muun muassa kansallisromantiikan ajan teoksia.[19]

Juhlapäivät, tunnukset ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on kaksi vuosittaista juhlapäivää. Ylioppilaskunnan vuosijuhlapäivä on 26. marraskuuta Vanhan ylioppilastalon vihkimispäivän mukaan. Floran päivää vietetään vuosittain 13. toukokuuta Maamme-laulun ensiesityksen kunniaksi. Floran päivän juhla järjestetään Kumtähden kentällä Kumpulassa, jossa ylioppilaat esittivät Maamme-laulun ensimmäisen kerran 13. toukokuuta 1848.

Ylioppilaskunnan ja sen piirissä toimivien osakuntien sekä noin 250 muun opiskelijajärjestön vuosijuhlissa käytetään akateemisia kunnia- ja ansiomerkkejä. Ylioppilaskunnan nauha on sininen, ja siitä on kapea ja leveä versio. HYY:n hallitus- ja ansiomerkkejä kannetaan kapeassa nauhassa sekä puheenjohtajiston ja kunniamerkkejä leveässä nauhassa.

Ylioppilaskunnan jakamista huomionosoituksista korkein on ylioppilaskunnan puheenjohtajiston merkki leveässä purppuranauhassa. Se voidaan myöntää ylioppilaskunnan kunnianosoituksena erittäin merkittävästä toiminnasta yhteiskunnan tai ylioppilaskunnan hyväksi. Merkkiä on jaettu vuodesta 1948 alkaen, ja sen ovat saaneet kaikki tuona aikana elossa olleet tasavallan presidentit sekä useat huomattavat yliopistomiehet, poliitikot ja taiteilijat. Saajien joukossa on myös kolme ulkomaalaista: pohjoismaisen hyvinvointivaltion isiin kuuluva ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä Gunnar Myrdal sekä kaksi ihmisoikeustaistelijaa, Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela ja Tšekkoslovakian presidentti Václav Havel.

Merkin saaja Toimiala Myöntämisvuosi Lähde
Kaarlo Juho Ståhlberg tasavallan presidentti 1948
Juho Kusti Paasikivi tasavallan presidentti 1948
Carl Gustaf Emil Mannerheim Suomen marsalkka, tasavallan presidentti 1950
Antti Tulenheimo Helsingin yliopiston kansleri 1951
Risto Ryti tasavallan presidentti 1952
Jean Sibelius säveltäjä 1955
Edwin Linkomies Helsingin yliopiston rehtori 1961
Urho Kekkonen tasavallan presidentti 1964
Alvar Aalto arkkitehti 1966
Gunnar Myrdal ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä 1968
Ahti Karjalainen ministeri 1973
Georg Henrik von Wright filosofi 1978
Arvo Ylppö arkkiatri 1978
Mikko Juva arkkipiispa, Helsingin yliopiston kansleri 1981
Väinö Linna kirjailija 1981
Mauno Koivisto pääministeri 1981
Tove Jansson kirjailija 1986
Nelson Mandela Etelä-Afrikan presidentti 1988
Václav Havel Tšekkoslovakian presidentti 1990
Nils Oker-Blom Helsingin yliopiston kansleri 1993
Väinö Valve jääkärikenraali 1993
Johannes Virolainen valtioneuvos 1994
Martti Ahtisaari tasavallan presidentti 1998
Risto Ihamuotila Helsingin yliopiston kansleri 1999
Matti Klinge historian professori 2001
Tapio Kiiskinen kauppaneuvos 2002
Tarja Halonen tasavallan presidentti 2003
Elisabeth Rehn ministeri 2007
Kari Raivio Helsingin yliopiston kansleri 2011
Ilkka Niiniluoto Helsingin yliopiston kansleri 2013
Laura Kolbe Euroopan historian professori 2017
Sauli Niinistö tasavallan presidentti 2018 [20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Onnea uudelle edustajiston puheenjohtajistolle 14.12.2021. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 13.1.2022.
  2. ↑ HYYn hallitus vuodelle 2023 on valittu, puheenjohtajaksi Nea Hakala 1.12.2022. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 21.2.2023.
  3. ↑ Etusivu Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 13.1.2022.
  4. ↑ Jäsenelle Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 13.1.2022.
  5. ↑ HYY vastustaa EEC-kauppaa (HS 50 vuotta sitten) Helsingin Sanomat. 22.3.1972.
  6. ↑ Lappalainen, Elina & Valkonen, Noora: Puuhailusta miljoonabisneksiin. Keskisuomalainen, 29.8.2007.
  7. ↑ HYYn vaalijärjestys 26 § (PDF) Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. ”Aluksi jokaisen vaaliliiton ehdokkaat järjestetään äänimääriensä suuruuden mukaan. Saman äänimäärän saaneiden keskinäisen järjestyksen ratkaisee arpa. Tämän jälkeen annetaan vaaliliitossa eniten ääniä saaneelle vertausluvuksi vaaliliiton koko äänimäärä, toiselle puolet siitä, kolmannelle yksi kolmasosa ja niin edelleen.” Viitattu 2.8.2021.
  8. ↑ HYYn edustajistovaalit 2022 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 3.11.2022.
  9. ↑ http://hyy.helsinki.fi/fi/ylioppilaskunta/organisaatio (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ HYYn edustajistovaalit 2022 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 3.11.2022.
  11. ↑ Minja Rantavaara: Perussuomalaisten opiskelijajärjestö erotettiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta. Helsingin Sanomat 24.5.2019
  12. ↑ Valiokunnat HYY. Viitattu 8.7.2022.
  13. ↑ a b c d HYY:n sukukansatoiminnassa epäselvyyksiä – rahat jäädytettiin toistaiseksi | Ylioppilaslehti ylioppilaslehti.fi. 8.3.2017. Viitattu 8.7.2022.
  14. ↑ Salminen, Esa-Jussi: Udmurtologien uusi sukupolvi. Alkukoti, 2001 (nro 2). Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta.
  15. ↑ Mitjušev, Ilja: Komin kansa kaipaa vapauttaan. Alkukoti, 2001 (nro 2). Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta.
  16. ↑ Lepsu kysymys presidentiltä | Ylioppilaslehti ylioppilaslehti.fi. 29.4.2009. Viitattu 8.7.2022.
  17. ↑ http://www.yl.fi/index.php/fin/Ylioppilaskunnan-Laulajat/YL-n-historia (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ http://www.ylioppilasteatteri.fi/pub/teatteri/studio.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ http://www.hyyravintolat.fi/juhlaravintolat/vanha-ylioppilastalo/vanhan-tarina (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Presidentti Niinistö vastaanotti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kunniamerkin 14.12.2018. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 13.1.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Popp, Outi & Mäkelä, Asko: Vanha palaa! Keskusteluja Vanhan kuppilassa: Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskuksen (1969-1993) epävirallinen tarina. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1555-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.
Suomen ylioppilaskunnat
Nykyiset

AYY (Aalto-yliopisto) · HYY (Helsingin yliopisto) · ISYY (Itä-Suomen yliopisto) · JYY (Jyväskylän yliopisto) · LYY (Lapin yliopisto) · LTKY (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) · OYY (Oulun yliopisto) · SHS (Svenska Handelshögskolan) · TaiYo (Taideyliopisto) · TREY (Tampere) · TYY (Turku) · VYY (Vaasan yliopisto) · ÅAS (Åbo Akademis)

Entiset

KY (Helsingin kauppakorkeakoulu) · JoYY (Joensuun yliopisto) · KYY (Kuopion yliopisto) · KUVYO (Kuvataideakatemia) · TOKYO (Taideteollinen korkeakoulu)  · TTYY (Tampereen teknillinen yliopisto) · Tamy (Tampereen yliopisto) · TeYo (Teatterikorkeakoulu) · TKY (Teknillisen korkeakoulu) · TuKY (Turun kauppakorkeakoulu) · SAY (Sibelius-Akatemia)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_yliopiston_ylioppilaskunta&oldid=21292086”