Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
| Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Studentkåren vid Helsingfors universitet |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1868 |
| Pääsihteeri | Mikko Kymäläinen |
| Ylioppilaskunnan puheenjohtaja | Jussi Nuortimo[1] |
| Hallituksen puheenjohtaja | Jessika Isomeri [2] |
| Osoite |
Mannerheimintie 5 B, 2. krs. 00100 Helsinki |
| Kotisivut |
hyy |
Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (HYY, ruots. Studentkåren vid Helsingfors universitet, HUS) kuuluvat kaikki Helsingin yliopistossa alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat. Ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenikseen myös muita yliopiston opiskelijoita. Nykyään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on noin 30 000 jäsentä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylioppilaskunta syntyi alkuaan osakuntien yhteistyöelimeksi. Se perustettiin virallisesti vuonna 1868, kun keisari Aleksanteri II antoi asetuksen, jolla virallistettiin ylioppilaiden yleiset kokoukset. Silloisessa Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa opiskeli alle tuhat ylioppilasta. Ylioppilaskunnan vuosipäivää vietetään Vanhan ylioppilastalon vihkiäispäivän muistoksi 26. marraskuuta. Yhteisön alkuperäinen nimi oli Suomen ylioppilaskunta, mikä muutettiin vuonna 1928, muotoon Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, kun Suomeen oli jo perustettu myös muita monialaisia yliopistoja.
Ylioppilaiden (todellisen tai pelätyn) alkoholinkäytön ja rettelöinnin tähden ylioppilaskunnalle myytiin tontti silloisen Helsingin kaupunkikeskustan eli Senaatintorin ympäristön ulkopuolelta, Espoon tullinpuomin vierestä. Tälle Heikinkadun (nykyinen Mannerheimintie) ja Aleksanterinkadun kulmauksessa sijaitsevalle tontille valmistui vuonna 1870 nykyinen Vanha ylioppilastalo, jonka rakentamiseen käytetyt varat hankittiin osaksi kansalaiskeräyksellä ja suurelta osin pitkäaikaisina lainoina. Viereen valmistui vuonna 1910 Osakuntatalo. Myöhemmin rakennuksesta alettiin käyttää nimeä Uusi ylioppilastalo.
Toisen maailmansodan jälkeen suuri rakennushanke oli vuosina 1947–1952 Etu-Töölöön rakennettu Domus Academican opiskelija-asuntola. Samoihin aikoihin rakennettiin lisäksi Vanhan ja Uuden ylioppilastalon viereen, Kaivokadun puolelle ylioppilaskunnan omistama, liiketiloiksi vuokrattu Kaivotalo, joka myöhemmin, 1980-luvun alussa laajennettiin nykyiseksi Kaivopihan liikekeskukseksi.
Ylioppilaskunnan keskeinen toimintamuoto oli myös oma kirjasto, joka oli perustettu jo vuonna 1858 yhdistämällä osakuntien kirjakokoelmat. Tämä Almänna studentbibliotek eli myöhempi Opiskelijakirjasto toimi HYY:n kirjastona vuoteen 1974, jolloin sen hallinta siirtyi yliopistolle. Ylioppilaskunnan oma lehti Ylioppilaslehti alkoi ilmestyä 1913. Vuonna 1953 ylioppilaskunta alkoi perustaa opiskelijaruokaloita, joista kehittyi nykyinen UniCafe -ketju.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HYY on yksi maailman vauraimmista ylioppilaskunnista. Tämä johtuu siitä, että kaupungin sille aikanaan ”keskustan ulkopuolelta” myymät alueet sijaitsevat nyt aivan Helsingin liikekeskustassa ja kuuluvat kaupungin kalleimpiin neliöihin. Ylioppilaskunta harjoittaa liiketoimintaa Ylvan kautta. Kiinteistötaloutensa kautta ylioppilaskunta omistaa Vanhan ja Uuden ylioppilastalon sekä Kaivopihaa ympäröivät liikerakennukset. Ylvan markkina-arvo oli syksyllä 2007 lähes 200 miljoonaa euroa.[3]
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto | |
|---|---|
| Puheenjohtaja | Jussi Nuortimo |
| 1. varapuheenjohtaja | Elina Tyynelä |
| 2. varapuheenjohtaja | Pirre Seppänen |
| Edustajia |
60 |
| Ryhmät |
Sitoutumaton vasemmisto [9] |
| Kotisivut | |
Ylioppilaskunnan korkein päättävä elin on 60-jäseninen edustajisto. Se valitaan kahden vuoden välein parittomina vuosina yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat kaikki HYY:n jäsenet. Edustajisto mm. valitsee ylioppilaskunnan hallituksen, pääsihteerin ja puheenjohtajiston sekä Ylioppilaslehden päätoimittajan. Hallitus käyttää ylioppilaskunnan yleistä hallinto- ja toimeenpanovaltaa, pääsihteerin johtama sihteeristö huolehtii ylioppilaskunnan käytännön toiminnasta. Puheenjohtajiston asema on ensisijaisesti muodollinen, vanhaa sanontaa mukaellen ”HYY:n hallituksen puheenjohtaja tekee likaisen työn, HYY:n puheenjohtaja kunnioittaa läsnäolollaan”.[4]
Ylioppilaskunnalla on järjestörekisteri, jossa on noin 250 HYY:n piirissä toimivaa opiskelijajärjestöä. HYY:n talousjohtokunta poisti rekisteristä Helsingin akateemiset perussuomalaiset Hapsu ry:n, joka oli esittänyt mielipiteen, että ”eurooppalaiset kansat ovat valkoisia, joten on vain luonnollista ja tervettä, että valkoisuus on eurooppalaisissa tiedeyhteisöissä hallitsevaa”.[5]
Kulttuuritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikin alalla HYY:n ehkä tunnetuin edustaja on Ylioppilaskunnan Laulajat.[6]
Ylioppilasteatteri toimii Vanhan ylioppilastalon tiloissa.[7]
Vanhan ylioppilastalon taidekokoelma käsittää muun muassa kansallisromantiikan ajan teoksia.[8]
Juhlapäivät, tunnukset ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on kaksi vuosittaista juhlapäivää. Ylioppilaskunnan vuosijuhlapäivä on 26. marraskuuta Vanhan ylioppilastalon vihkimispäivän mukaan. Floran päivää vietetään vuosittain 13. toukokuuta Maamme-laulun ensiesityksen kunniaksi. Floran päivän juhla järjestetään Kumtähden kentällä Kumpulassa, jossa ylioppilaat esittivät Maamme-laulun ensimmäisen kerran 13. toukokuuta 1848.
Ylioppilaskunnan ja sen piirissä toimivien osakuntien sekä noin 250 muun opiskelijajärjestön vuosijuhlissa käytetään akateemisia kunnia- ja ansiomerkkejä. Ylioppilaskunnan nauha on sininen, ja siitä on kapea ja leveä versio. HYY:n hallitus- ja ansiomerkkejä kannetaan kapeassa nauhassa sekä puheenjohtajiston ja kunniamerkkejä leveässä nauhassa.
Ylioppilaskunnan jakamista huomionosoituksista korkein on ylioppilaskunnan puheenjohtajiston merkki leveässä purppuranauhassa. Se voidaan myöntää ylioppilaskunnan kunnianosoituksena erittäin merkittävästä toiminnasta yhteiskunnan tai ylioppilaskunnan hyväksi. Merkkiä on jaettu vuodesta 1948 alkaen, ja sen ovat saaneet kaikki tuona aikana elossa olleet tasavallan presidentit sekä useat huomattavat yliopistomiehet, poliitikot ja taiteilijat. Saajien joukossa on myös kolme ulkomaalaista: pohjoismaisen hyvinvointivaltion isiin kuuluva ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä Gunnar Myrdal sekä kaksi ihmisoikeustaistelijaa, Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela ja Tšekkoslovakian presidentti Václav Havel.
| Merkin saaja | Toimiala | Myöntämisvuosi |
| Kaarlo Juho Ståhlberg | tasavallan presidentti | 1948 |
| Juho Kusti Paasikivi | tasavallan presidentti | 1948 |
| Carl Gustaf Emil Mannerheim | Suomen marsalkka, tasavallan presidentti | 1950 |
| Antti Tulenheimo | Helsingin yliopiston kansleri | 1951 |
| Risto Ryti | tasavallan presidentti | 1952 |
| Jean Sibelius | säveltäjä | 1955 |
| Edwin Linkomies | Helsingin yliopiston rehtori | 1961 |
| Urho Kekkonen | tasavallan presidentti | 1964 |
| Alvar Aalto | arkkitehti | 1966 |
| Gunnar Myrdal | ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä | 1968 |
| Ahti Karjalainen | ministeri | 1973 |
| Georg Henrik von Wright | filosofi | 1978 |
| Arvo Ylppö | arkkiatri | 1978 |
| Mikko Juva | arkkipiispa, Helsingin yliopiston kansleri | 1981 |
| Väinö Linna | kirjailija | 1981 |
| Mauno Koivisto | pääministeri | 1981 |
| Tove Jansson | kirjailija | 1986 |
| Nelson Mandela | Etelä-Afrikan presidentti | 1988 |
| Václav Havel | Tšekkoslovakian presidentti | 1990 |
| Nils Oker-Blom | Helsingin yliopiston kansleri | 1993 |
| Väinö Valve | jääkärikenraali | 1993 |
| Johannes Virolainen | valtioneuvos | 1994 |
| Martti Ahtisaari | tasavallan presidentti | 1998 |
| Risto Ihamuotila | Helsingin yliopiston kansleri | 1999 |
| Matti Klinge | historian professori | 2001 |
| Tapio Kiiskinen | kauppaneuvos | 2002 |
| Tarja Halonen | tasavallan presidentti | 2003 |
| Elisabeth Rehn | ministeri | 2007 |
| Kari Raivio | Helsingin yliopiston kansleri | 2011 |
| Ilkka Niiniluoto | Helsingin yliopiston kansleri | 2013 |
| Laura Kolbe | Euroopan historian professori | 2017 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ HYYn puheenjohtajiston yhteystiedot HYY. Viitattu 15.4.2018.
- ↑ HYYn hallituksen yhteystiedot HYY. Viitattu 22.2.2018.
- ↑ Lappalainen, Elina & Valkonen, Noora: Puuhailusta miljoonabisneksiin. Keskisuomalainen, 29.8.2007.
- ↑ http://hyy.helsinki.fi/fi/ylioppilaskunta/organisaatio
- ↑ Minja Rantavaara: Perussuomalaisten opiskelijajärjestö erotettiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta. Helsingin Sanomat 24.5.2019
- ↑ http://www.yl.fi/index.php/fin/Ylioppilaskunnan-Laulajat/YL-n-historia
- ↑ http://www.ylioppilasteatteri.fi/pub/teatteri/studio.html
- ↑ http://www.hyyravintolat.fi/juhlaravintolat/vanha-ylioppilastalo/vanhan-tarina
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
- Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, HYY-yhtymä
- HYY:n järjestöjen nauhat
- Popp, Outi: Vanha palaa! : keskusteluja Vanhan kuppilassa : Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskuksen (1969–1993) epävirallinen tarina.. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1555-5.