Esko Kangas
Mauno Esko Kangas (7. tammikuuta 1906 Virrat – 26. joulukuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja ja hyönteistieteilijä, joka oli Helsingin yliopiston professorina vuosina 1948–1973.[1]
Kankaan vanhemmat olivat Aapo Kangas (Kangasniemi) ja Lempi Vaali ja puoliso vuodesta 1933 hammaslääkäri Hilkka Tuulikki Leskinen. Hän tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1925, suoritti metsänhoitotutkinnon 1928 ja valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1937.[2] Samana vuonna hän väitteli tohtoriksi mäntytaimistojen tuhoja koskeneella tutkimuksella. Kangas työskenteli Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitoksen assistenttina vuosina 1928–1933 ja Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen assistenttina 1934–1942 sekä erikoistutkijana 1943–1948. Hän osallistui talvisotaan kersanttina ja toimi jatkosodan aikana asiantuntijatehtävissä suunnittelemassa valtakunnallisia motti- ja pilketalkoita.[1]
Kangas oli Helsingin yliopiston metsäeläintieteen dosentti vuosina 1938–1940, metsätuhotieteen dosentti vuosina 1940–1948, metsätuhotieteen ylimääräinen professori vuosina 1948–1954 sekä maatalous- ja metsäeläintieteen professori vuosina 1954–1973.[3] Hän oli Suomen Metsätieteellisen Seuran puheenjohtaja vuosina 1945–1946, Suomen Hyönteistieteellisen Seuran puheenjohtaja vuosina 1955–1976 ja Kasvinsuojeluseuran puheenjohtaja 1960–1963.[1] Kangas julkaisi metsätuhoja ja entomologiaa käsitteleviä tutkimuksia.[4] Hän oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1956.[1]
Kangas oli myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja vuosina 1940–1945, Henkisen työn keskusliiton puheenjohtaja 1947–1949, Akavan hallituksen puheenjohtaja 1957–1958, Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvarojen valtuuskunnan puheenjohtaja 1958–1980 ja Tieteenharjoittajien liiton puheenjohtaja 1965–1975.[1]
Kangas kuului opiskeluvuosinaan Akateemiseen Karjala-Seuraan. Toimiessaan sotavuosina ylioppilaskunnan puheenjohtajana hän esiintyi Suomen ja Saksan aseveljeyden innokkaana puolustajana ja vastusti vuonna 1944 erillisrauhaa. Sotien jälkeen hän oli kokoomuksen ehdokkaana eduskuntavaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Nuorteva, Matti – Muiluvuori, Jukka: ”Kangas, Esko (1906–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 767–768. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Kangas, Mauno Esko”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 258–259. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 264. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, p. 322.
| ||||||||||||||
