Virrat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virrat
Virdois
Virrat.vaakuna.svg Virrat sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Virtain keskustaa
Virtain keskustaa
Sijainti 62°14′25″N, 023°46′15″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Ylä-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 936
Hallinnollinen keskus Virtain keskustaajama
Perustettu 1868
– kauppalaksi 1974
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Pohjaslahti (1973, osa)
Kokonaispinta-ala 1 299,07 km²
90:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 162,68 km²
– sisävesi 136,39 km²
Väkiluku 6 445
146:nneksi suurin 30.6.2022 [2]
– väestötiheys 5,54 as./km² (30.6.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,7 %
– 15–64-v. 50,7 %
– yli 64-v. 37,6 %
Äidinkieli 2020 [4]
– suomenkielisiä 97,8 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,1 %
Kunnallisvero 21,25 %
140:nneksi suurin 2022 [5]
Kaupunginjohtaja Henna Viitanen[6]
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Muut
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Kok.
 • KD
8
6
5
4
2
1
1
www.virrat.fi

Virrat (ruots. Virdois) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Ruoveden pitäjästä erotettu kunta perustettiin vuoden 1868 alussa, perustamispäätös tehtiin vuonna 1867. Virrat muuttui maalaiskunnasta kauppalaksi 1. tammikuuta 1974, ja kauppalasta kaupungiksi 1. tammikuuta 1977. Virrat kuului aiemmin Vaasan lääniin, josta se siirrettiin Hämeen lääniin vuoden 1969 alussa.

Vuonna 1928 julkaistussa Pienessä tietosanakirjassa Virtain katsotaan kuuluvan Pohjois-Satakuntaan.[8] 1960-luvulla julkaistussa Uudessa tietosanakirjassa Virrat mainitaan Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvaksi. Vuoden 1968 Suomi-käsikirja määrittelee Virtain sijaitsevan Pirkanmaalla Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajoilla historiallisessa Satakunnassa.

Virroilla asuu 6 445 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 1 299,07 km2, josta 136,39 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 5,54 asukasta/km2.

Virtain naapurikunnat ovat Alavus, Keuruu, Kihniö, Mänttä-Vilppula, Ruovesi, Seinäjoki, Ylöjärvi ja Ähtäri.

Virtain kirkko on rakennettu 1772–1774 kirkonrakentaja Antti Hakolan johdolla.[9] Virtain seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan.

Virrat-nimeen liittyvää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat on Suomen kunnista ainoa, jolla on monikkomuotoinen nimi. Myös Virrat-nimeen liittyvät taivutusmuodot ovat omanlaisiaan: sitä taivutetaan ulkopaikallissijoissa: Virroilla, Virroilta, Virroille; nimen omistusmuoto kuuluu Virtain (ei Virtojen). Virtolainen tarkoittaa Virtain asukasta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virroilta on löydetty muutamia noin 7 500 vuotta vanhoja esikeraamisen ajan kiviesineitä sekä yksi noin 4 500 vuotta vanha kampakeramiikan aikainen saviastia. Suomalaisia erämiehiä liikkui Virtain seudulla jo rautakaudella, mistä todistavat Härkösen kylän liepeiltä löydetyt keihäänkärjet ja miekkojen kappaleet. Myös lappalaisten arvellaan liikkuneen näillä seuduilla vielä varhaiskeskiajalla, minkä jälkeen yläsatakuntalaiset alkoivat harjoittaa täällä laajaa eränkäyntiä. Eräomistuksia oli Pirkkalan, Vesilahden ja Ylä-Sastamalan talollisilla. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti eräomistukset 1500-luvun puolivälissä.[10]

Ensimmäiset uudisasukkaat asettuivat 1500-luvun puolivälin jälkeen Virtainkylään, Vaskivedelle, Liedenpohjaan ja Hauhuuseen. Vuonna 1570 Virroilla oli 25 veroa maksanutta taloa ja 1700-luvun alkuun mennessä taloluku oli kasvanut 47:ään. Virrat kuului alun perin Suur-Pirkkalasta erotettuun Ruoveden pitäjään, kunnes se liitettiin vuonna 1776 vasta perustettuun Vaasan lääniin. Virtain ensimmäinen kirkko rakennettiin 1650-luvulla.[10]

Keisari Aleksanteri II määräsi vuonna 1858 Vaasan läänin maaherran suorittamaan Virtain seudulla tarpeelliset tutkimukset kaupungin perustamista varten. Suomen senaatti laaditutti kolme asemakaavaluonnosta, mutta kaupungin perustaminen jäi toteuttamatta. Vuonna 1886 perustettiin Killinkoskelle villankehräämö, joka muutettiin puuhiomoksi vuonna 1911. Tehtaan ympärille muodostuneen yhdyskunnan ansiosta Killinkoski kehittyi Virtain kirkonkylän kokoiseksi taajamaksi.[10]

Suomen sodan aikana vääpeli Jakob Johan Rothin ja kersantti Carl Johan Spoofin johtama sissiosasto ryösti venäläisten sotajoukkojen varastoja (Rothin ja Spoofin sissiretki). Kansalaissodan aikana käytiin Vaskivedellä miltei yhtämittaisia taisteluja helmi- ja maaliskuussa 1918, ja niiden vuoksi punaisten oli peräännyttävä tästä rintamansa pohjoisimmasta tukikohdasta.[10]

Vuoden 1973 alussa Virtaihin liitettiin tuolloin lakkautetun ja pääosin Vilppulaan liitetyn Pohjaslahden kunnan luoteisosa, mm. Monoskylä. Virroilla siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden 1975 alussa.[10]

Virroilla sattui tammikuussa 1979 vanhainkodin palo, jossa sai surmansa 27 vanhusta. Kyseessä on Suomen toiseksi eniten kuolonuhreja vaatinut palo vuonna 1966 tapahtuneen Lapinlahden kunnalliskodin tulipalon jälkeen.[11] Tuhoutuneen vanhainkodin paikalla Jäähdyspohjan kylässä on vuonna 1989 paljastettu muistomerkki. Kotalan kylässä sijaitsee vuonna 1936 paljastettu karhunkaataja Martti Kitusen muistomerkki.[10]

2000-vuosituhannella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Killinkosken pankkiryöstö vuonna 2009 ylitti kansallisen uutiskynnyksen. Pakenemisen yhteydessä liettualaissyntyinen ryöstäjä ampui käsiaseellaan poliisimiestä, joka kuoli vammoihinsa. Ryöstäjä tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Virtain sote-yhtiön sote-palvelujen toimitus johti valtioneuvostotason käsittelyyn.

Vuonna 2020 joulukuussa Perinnekylän alueelle ilmestyi selittämätön metallipylväs-monoliitti, joka myöhemmin löytyi Toisvedestä.

Liikenne ja turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain keskustaa Virtaintieltä nähtynä.

Kunta on hyvien tieyhteyksien varrella Tampereen, Porin ja Jyväskylän välimaastossa. Keskustan tuntumassa risteävät Porin ja Jyväskylän välinen valtatie 23, Oriveden ja Lapuan välinen kantatie 66, Killinkosken kautta Ähtäriin ja edelleen Pietarsaareen kulkeva kantatie 68 sekä Tampereelta Näsijärven länsipuolitse tuleva kantatie 65. Alueella on runsaasti pienteollisuutta ja kauppoja. Tuurin kyläkauppa, Ähtärin eläinpuisto, Herraskosken kanava ja Perinnekylä ovat lyhyen ajomatkan päässä.

Kaupungin läpi kulkee vuonna 1938 käyttöön otettu Haapamäki–Pori-rata, josta suurin osa lakkautettu 1985. Henkilöliikenne lakkautettiin 1981 ja viimeinen juna kulki kaupungin läpi 27.12.1984. Nykyisin lähimmät rautatieasemat sijaitsevat ns. vanhalla Pohjanmaan radalla (Haapamäki–Seinäjoki-rata) Haapamäellä ja Ähtärissä. Tampereelta Virroille johtaa laivareitti, Runoilijan tie.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain maisemakuvassa on nähtävissä keskisuomalaisia piirteitä harvoine, lähinnä järvien rannoille keskittyneine asutuksineen, laajoine metsäalueineen ja suurine maaston korkeuseroineen. Korkeimmat mäkien huiput ulottuvat yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Suuri vedenjakaja Suomenselkä kulkee Virtain luoteisosan poikki.[10] Alkuperäistä metsää, järviä ja luontoa on runsaasti. Pari kilometriä keskustasta Ruoveden suuntaan, kantatie 66:n varrella, ovat luonnonnähtävyytenä tunnetut Torisevan rotkojärvet. Järviä kunnan alueella on kaikkiaan 269 ja sisävesiä on kunnan pinta-alasta 10,5 %. Järvistä suurimmat ovat Vaskivesi–Visuvesi, Toisvesi ja Seinäjärvi.[12] Virtain järvet kuuluvat pääosin Kokemäenjoen vesistön latvavesiin Ähtärin ja Pihlajaveden reitteihin. Luoteessa sijaitseva Seinäjärvi ja sen lähijärvet laskevat Seinäjokea myöten Kyrönjokeen, joka puolestaan laskee Pohjanlahteen Vaasan itäpuolella.[10] Palolammintiellä sijaitsee luonnonnähtävyys syvä Palolammin rotkoluoma kallioineen.

Juhannuskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat on Suomen ”virallinen” Juhannuskaupunki – tavaramerkki on rekisteröity 31. heinäkuuta 2002.[13] Juhannusjulistus lähetetään Virroilta joka juhannusaatto kello 18.00. Runomuotoinen juhannusjulistus[14] on virtolaisen Markku Sorvarin kirjoittama. Aikaisempina vuosina julistus on ollut kuultavissa radiossa ja vuonna 2007 se lähetettiin suorana Yle TV2 -kanavalla. Virtain maine monipuolisena kesämökkikuntana on kasvanut tittelin myötä. Virroilla sijaitsee merkittävä osa Pirkanmaan loma-asunnoista. Vuosina 1984–1994 Virroilla järjestettiin myös juhannuksena nuorta yleisöä kymmentuhatpäisin kerännyt Rantarock.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lantusta ja muikuista keitetty lohkosoppa, imelletty ruispuolukkapuuro eli jälkiruokatirri sekä kuminalla maustettu varilimppu.[15]

Välimatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Virtain sijainti on keskeinen ja liikenneyhteydet hyvät, välimatkat ovat pitkähköt lähikuntiin. Virrat sijaitsee Seinäjoen, Jyväskylän, Porin sekä Tampereen väliin jäävällä alueella. Lähin kaupunkikeskus on Seinäjoki Etelä-Pohjanmaan puolella. Tuurin matkailukeskukseen on matkaa 51 kilometriä.

Teiden päätepisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähimmät maakuntakeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähimmät rautatieasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäiset välimatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläinen Torisevajärvi

Elinkeinot ja teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat on rakenteellisesti teollistunut maatalouskunta. Virroilla merkittävä osa elinkeinorakenteesta on maataloudessa, mutta Virroilla on myös laajalti pienteollisuutta. Myös matkailu on Virroilla merkittävä elinkeino.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain valtuuston paikkajakauma kaudella 2021–2025:

Lähde: Oikeusministeriö[7]

Eduskuntavaalit 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Eduskuntavaalit 2019

Eduskuntavaaleissa 2019 puolueiden kannatusprosentit Virroilla olivat seuraavat:[18]

  • Suomen Keskusta: 31,0 %
  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: 18,8 %
  • Perussuomalaiset: 16,5 %
  • Kansallinen Kokoomus: 10,0 %
  • Vasemmistoliitto: 8,5 %
  • Suomen Kristillisdemokraatit (KD): 6,9 %
  • Vihreä liitto: 3,7 %
  • Kansalaispuolue: 1,7 %
  • Seitsemän tähden liike: 1,0 %
  • Liike Nyt ry Pirkanmaa yhteislista: 1,0 %
  • Muut: 0,9 %

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Virtain väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 9 621
1985
  
 9 391
1990
  
 9 143
1995
  
 8 879
2000
  
 8 236
2005
  
 7 851
2010
  
 7 514
2015
  
 7 002
2020
  
 6 536
Lähde: Tilastokeskus.[19]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Virroilla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]

Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Virroilla vuosina 1982 ja 2016.[21]

Itsenäisinä helluntaiseurakuntina Virroilla toimivat Kurjenkylän helluntaiseurakunta ja Virtain helluntaiseurakunta.[22]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Virtain alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[23]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Virroilla oli 6 844 asukasta, joista 3 492 asui taajamassa, 3 307 haja-asutusalueilla ja 45:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Virtain taajama-aste on 51,4 %.[29] Kunnassa on kaksi taajamaa, Virtain keskustaajama ja Killinkoski.

Virrat kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat esiintyy kirjallisuudessa mm. useissa Teuvo Saavalaisen romaaneissa sekä Kauno Vuorenpään kansalais­sotaa käsittelevässä kirjassa Virrat 1918.

Merkittäviä ja tunnettuja virtolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajia

  • Harri Jaskari (s. 26. maaliskuuta 1964 Virrat), kansanedustaja (Kok.) 2007–
  • Hilma Koivulahti-Lehto (24. huhtikuuta 1881 Virrat – 27. syyskuuta 1955 Virrat), kansanedustaja (SDP) 1919–1945 ja 1948–1951
  • Matti Maijala (17. heinäkuuta 1923 Kangasala – 30. tammikuuta 2007 Virrat), kansanedustaja (Kesk.) 1970–1972 sekä 1975–1991
  • Helmi Morri (s. 5. toukokuuta 1938 Pohjaslahti), kansanedustaja (Kesk.) 1991–1995
  • Lauri Perälä (3. elokuuta 1881 Alavus – 5. huhtikuuta 1942 Virrat), kirjailija, kansanedustaja (ML) 1919–1924
  • Eino Syrjä (9. maaliskuuta 1928 Virrat – 5. joulukuuta 2002 Virrat), kansanedustaja (SMP) 1970–1972
  • Lempi Tuomi (o.s. Kuusela, 27. elokuuta 1882 Virrat – 24. maaliskuuta 1958 Jyväskylä), kansanedustaja (SSTP) 1922–1923
  • Onni Tuomi (entinen sukunimi Ahlbom, 21. marraskuuta 1875 Virrat – 4. tammikuuta 1933 Petroskoi, Neuvostoliitto), kansanedustaja (SDP) 1908–1918
  • Jaana Ylä-Mononen (s. 5. helmikuuta 1961 Pohjaslahti), kansanedustaja (Kesk.) 1999–2007

Muita henkilöitä

Yhtyeitä

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M06* 30.6.2022. Tilastokeskus. Viitattu 31.8.2022.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. ↑ Ylönen, Jorma: Virrat valitsi Henna Viitasen 22.2.2021. Kuntalehti. Viitattu 22.6.2021.
  7. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Virrat Oikeusministeriö. Viitattu 21.8.2021.
  8. ↑ http://runeberg.org/pieni/4/0735.html
  9. ↑ Virtain kirkko (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ a b c d e f g h Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 445–447. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  11. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 40. Helsinki: Otava, 1979.
  12. ↑ Virrat Järviwikissä. Viitattu 2.8.2014.
  13. ↑ Patentti- ja rekisterihallitus
  14. ↑ http://www.juhannusvirrat.com/juhannusjulistus.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 79. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  16. ↑ https://reittikartta.net/jaettu/Virrat%2FRuovesi
  17. ↑ https://www.google.fi/maps/@64.8929581,26.0218001,5z?hl=fi
  18. ↑ Eduskuntavaalit 2019, Virrat Oikeusministeriö. Viitattu 21.8.2021.
  19. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2015 22.11.2016. Tilastokeskus. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 1.4.2013.
  20. ↑ Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  21. ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 6.11.2022.
  22. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  23. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  24. ↑ a b c Kyläyhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Kyläyhdistys
  26. ↑ Kyläyhdistys
  27. ↑ Kyläyhdistys
  28. ↑ Kyläyhdistys
  29. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 11.12.2018.
  30. ↑ Koulumies, Jyrki: Kohtalona Kostamus. Risto Kangas-Ikkalan muistelmat. Siltala 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat
Härkönen | Jäähdyspohja | Ikkala | Killinkoski | Koro | Kotala | Kurjenkylä | Lahdenkylä | Liedenpohja | Ohtola | Rantakunta | Vaskivesi | Vaskuu | Äijänneva
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Virrat&oldid=21206453”