Virrat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virrat
Virdois
Virrat.vaakuna.svg Virrat.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°14′25″N, 023°46′15″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Ylä-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 936
Hallinnollinen keskus Virtain keskustaajama
Perustettu 1868
– kauppalaksi 1974
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Pohjaslahti (1973, osa)
Kokonaispinta-ala 1 299,08 km²
90:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 1 162,65 km²
– sisävesi 136,43 km²
Väkiluku 6 619
145:nneksi suurin 31.8.2019 [2]
– väestötiheys 5,69 as./km² (31.8.2019)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 12,9 %
– 15–64-v. 53,6 %
– yli 64-v. 33,5 %
Äidinkieli 2016 [4]
– suomenkielisiä 97,7 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,2 %
Kunnallisvero 21,25 %
123:nneksi suurin 2019 [5]
Kaupunginjohtaja Juha Viitasaari
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Muut
 • Vas.
 • KD
9
6
6
3
2
1
www.virrat.fi

Virrat (ruots. Virdois) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunta perustettiin vuoden 1868 alussa, perustamispäätös tehtiin vuonna 1867. Virrat muuttui maalaiskunnasta kauppalaksi 1. tammikuuta 1974, ja kauppalasta kaupungiksi 1. tammikuuta 1977. Virrat kuului aiemmin Vaasan lääniin, josta se siirrettiin Hämeen lääniin vuoden 1969 alussa.

Vuonna 1928 julkaistussa Pienessä tietosanakirjassa Virtain katsotaan kuuluvan Pohjois-Satakuntaan.[7] 1960-luvulla julkaistussa Uudessa tietosanakirjassa Virrat mainitaan Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluvaksi. Vuoden 1968 Suomi-käsikirja määrittelee Virtain sijaitsevan Pirkanmaalla Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajoilla historiallisessa Satakunnassa.

Virroilla asuu 6 619 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 1 299,08 km2, josta 136,43 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 5,69 asukasta/km2.

Virtain naapurikunnat ovat Alavus, Keuruu, Kihniö, Mänttä-Vilppula, Ruovesi, Seinäjoki, Ylöjärvi ja Ähtäri.

Virtain kirkko on rakennettu 1772–1774 kirkonrakentaja Antti Hakolan johdolla.[8] Virtain seurakunta kuuluu Lapuan hiippakuntaan.

Virrat-nimeen liittyvää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat on Suomen kunnista ainoa, jolla on monikkomuotoinen nimi. Myös Virrat-nimeen liittyvät taivutusmuodot ovat omanlaisiaan: sitä taivutetaan ulkopaikallissijoissa: Virroilla, Virroilta, Virroille; nimen omistusmuoto kuuluu Virtain(ei Virtojen). Virtolainen tarkoittaa Virtain asukasta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virroilta on löydetty muutamia noin 7 500 vuotta vanhoja esikeraamisen ajan kiviesineitä sekä yksi noin 4 500 vuotta vanha kampakeramiikan aikainen saviastia. Suomalaisia erämiehiä liikkui Virtain seudulla jo rautakaudella, mistä todistavat Härkösen kylän liepeiltä löydetyt keihäänkärjet ja miekkojen kappaleet. Myös lappalaisten arvellaan liikkuneen näillä seuduilla vielä varhaiskeskiajalla, minkä jälkeen yläsatakuntalaiset alkoivat harjoittaa täällä laajaa eränkäyntiä. Eräomistuksia oli Pirkkalan, Vesilahden ja Ylä-Sastamalan talollisilla. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti eräomistukset 1500-luvun puolivälissä.[9]

Ensimmäiset uudisasukkaat asettuivat 1500-luvun puolivälin jälkeen Virtainkylään, Vaskivedelle, Liedenpohjaan ja Hauhuuseen. Vuonna 1570 Virroilla oli 25 veroa maksanutta taloa ja 1700-luvun alkuun mennessä taloluku oli kasvanut 47:ään. Virrat kuului alun perin Suur-Pirkkalasta erotettuun Ruoveden pitäjään, kunnes se liitettiin vuonna 1776 vasta perustettuun Vaasan lääniin. Virtain ensimmäinen kirkko rakennettiin 1650-luvulla.[9]

Keisari Aleksanteri II määräsi vuonna 1858 Vaasan läänin maaherran suorittamaan Virtain seudulla tarpeelliset tutkimukset kaupungin perustamista varten. Suomen senaatti laaditutti kolme asemakaavaluonnosta, mutta kaupungin perustaminen jäi toteuttamatta. Vuonna 1886 perustettiin Killinkoskelle villankehräämö, joka muutettiin puuhiomoksi vuonna 1911. Tehtaan ympärille muodostuneen yhdyskunnan ansiosta Killinkoski kehittyi Virtain kirkonkylän kokoiseksi taajamaksi.[9]

Suomen sodan aikana vääpeli Jakob Johan Rothin ja kersantti Carl Johan Spoofin johtama sissiosasto ryösti venäläisten sotajoukkojen varastoja (Rothin ja Spoofin sissiretki). Kansalaissodan aikana käytiin Vaskivedellä miltei yhtämittaisia taisteluja helmi- ja maaliskuussa 1918, ja niiden vuoksi punaisten oli peräännyttävä tästä rintamansa pohjoisimmasta tukikohdasta.[9]

Vuoden 1973 alussa Virtoihin liitettiin tuolloin lakkautetun ja pääosin Vilppulaan liitetyn Pohjaslahden kunnan luoteisosa, mm. Monoskylä. Virroilla siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden 1975 alussa.[9]

Virroilla sattui tammikuussa 1979 vanhainkodin palo, jossa sai surmansa 27 vanhusta. Kyseessä on Suomen toiseksi eniten kuolonuhreja vaatinut palo vuonna 1966 tapahtuneen Lapinlahden kunnalliskodin tulipalon jälkeen.[10] Tuhoutuneen vanhainkodin paikalla Jäähdyspohjan kylässä on vuonna 1989 paljastettu muistomerkki. Kotalan kylässä sijaitsee vuonna 1936 paljastettu karhunkaataja Martti Kitusen muistomerkki.[9]

2000-vuosituhannella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Killinkosken pankkiryöstö ylitti kansallisen uutiskynnyksen.

Virtain sote-yhtiön sote-palvelujen toimitus johti valtioneuvostotason käsittelyyn.

Liikenne ja turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunta on hyvien tieyhteyksien varrella Tampereen, Porin ja Jyväskylän välimaastossa. Keskustan tuntumassa risteävät Porin ja Jyväskylän välinen valtatie 23, Oriveden ja Lapuan välinen kantatie 66, Killinkosken kautta Ähtäriin ja edelleen Pietarsaareen kulkeva kantatie 68 sekä Tampereelta Näsijärven länsipuolitse tuleva kantatie 65. Alueella on runsaasti pienteollisuutta ja kauppoja. Tuurin kyläkauppa, Ähtärin eläinpuisto, Herraskosken kanava ja Perinnekylä ovat lyhyen ajomatkan päässä.

Kaupungin läpi kulkee vuonna 1938 käyttöön otettu Haapamäki–Pori-rata, josta suurin osa lakkautettu 1985. Henkilöliikenne lakkautettiin 1981 ja viimeinen juna kulki kaupungin läpi 27.12.1984. Nykyisin lähimmät rautatieasemat sijaitsevat ns. vanhalla Pohjanmaan radalla (Haapamäki–Seinäjoki-rata) Haapamäellä ja Ähtärissä. Tampereelta Virroille johtaa laivareitti, Runoilijan tie.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain maisemakuvassa on nähtävissä keskisuomalaisia piirteitä harvoine, lähinnä järvien rannoille keskittyneine asutuksineen, laajoine metsäalueineen ja suurine maaston korkeuseroineen. Korkeimmat mäkien huiput ulottuvat yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Suuri vedenjakaja Suomenselkä kulkee Virtain luoteisosan poikki.[9] Alkuperäistä metsää, järviä ja luontoa on runsaasti. Pari kilometriä keskustasta Ruoveden suuntaan, kantatie 66:n varrella, ovat luonnonnähtävyytenä tunnetut Torisevan rotkojärvet. Järviä kunnan alueella on kaikkiaan 269 ja sisävesiä on kunnan pinta-alasta 10,5 %. Järvistä suurimmat ovat Vaskivesi–Visuvesi, Toisvesi ja Seinäjärvi.[11] Virtain järvet kuuluvat pääosin Kokemäenjoen vesistön latvavesiin Ähtärin ja Pihlajaveden reitteihin. Luoteessa sijaitseva Seinäjärvi ja sen lähijärvet laskevat Seinäjokea myöten Kyrönjokeen, joka puolestaan laskee Pohjanlahteen Vaasan itäpuolella.[9]Palolammintiellä sijaitsee luonnonnähtävyys syvä Palolammin rotkoluoma kallioineen.

Juhannuskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat on Suomen "virallinen" Juhannuskaupunki – tavaramerkki on rekisteröity 31. heinäkuuta 2002.[12] Juhannusjulistus lähetetään Virroilta joka juhannusaatto kello 18.00. Runomuotoinen juhannusjulistus[13] on virtolaisen Markku Sorvarin kirjoittama. Aikaisempina vuosina julistus on ollut kuultavissa radiossa ja vuonna 2007 se lähetettiin suorana Yle TV2 -kanavalla. Virtain maine monipuolisena kesämökkikuntana on kasvanut tittelin myötä. Virroilla sijaitsee merkittävä osa Pirkanmaan loma-asunnoista. Vuosina 1984–1994 Virroilla järjestettiin myös juhannuksena nuorta yleisöä kymmentuhatpäisin kerännyt Rantarock.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lantusta ja muikuista keitetty lohkosoppa, imelletty ruispuolukkapuuro eli jälkiruokatirri sekä kuminalla maustettu varilimppu.[14]

Välimatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Virtain sijainti on keskeinen ja liikenneyhteydet hyvät, välimatkat ovat pitkähköt lähikuntiin. Virrat sijaitsee Seinäjoen, Jyväskylän, Porin sekä Tampereen väliin jäävällä alueella. Lähin kaupunkikeskus on Seinäjoki Etelä-Pohjanmaan puolella. Tuurin matkailukeskukseen on matkaa 51 kilometriä.

Teiden päätepisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähimmät maakuntakeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähimmät rautatieasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäiset välimatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläinen Torisevajärvi

Elinkeinot ja teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat on rakenteellisesti teollistunut maatalouskunta. Virroilla merkittävä osa elinkeinorakenteesta on maataloudessa, mutta Virroilla on myös laajalti pienteollisuutta. Myös matkailu on Virroilla merkittävä elinkeino.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virtain valtuuston paikkajakauma kaudella 2017–2021:

Eduskuntavaalit 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2015 puolueiden kannatusprosentit Virroilla olivat seuraavat:[17]

  • Suomen Keskusta 41,3 %
  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 19,6 %
  • Perussuomalaiset 15,5 %
  • Kansallinen Kokoomus 8,1 %
  • Vasemmistoliitto 5,6 %
  • Suomen Kristillisdemokraatit (KD) 5,3 %
  • Vihreä liitto 2,5 %
  • Itsenäisyyspuolue 1,1 %
  • Piraattipuolue 0,6 %
  • Pirkanmaan Sitoutumattomat yl 0,2 %
  • Suomen Kommunistinen Puolue 0,1 %

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Virtain väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
 9 621
1985
  
 9 391
1990
  
 9 143
1995
  
 8 879
2000
  
 8 236
2005
  
 7 851
2010
  
 7 514
2015
  
 7 002
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Virroilla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Virtain alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[20]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Virroilla oli 6 844 asukasta, joista 3 492 asui taajamissa, 3 307 haja-asutusalueilla ja 45 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Virtain taajama-aste on 51,4 %.[26] Virtain taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli Virtain keskustaajamaan, jossa oli vuoden 2017 lopussa 3 492 asukasta.[27]

Virrat kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat esiintyy kirjallisuudessa mm. useissa Teuvo Saavalaisen romaaneissa sekä Kauno Vuorenpään kansalais­sotaa käsittelevässä kirjassa Virrat 1918.

Merkittäviä ja tunnettuja virtolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hilma Koivulahti-Lehto (s. 24. huhtikuuta 1881 Virrat – k. 27. syyskuuta 1955 Virrat), kansanedustaja (SDP) 1919–1945 ja 1948–1951
  • Eino Syrjä (s. 9. maaliskuuta 1928 Virrat – k. 5. joulukuuta 2002 Virrat), kansanedustaja (SMP) 1970–1972
  • Jaana Ylä-Mononen (s. 5. helmikuuta 1961 Pohjaslahti), kansanedustaja (Kesk.) 1999–2007
  • Helmi Morri (s. 5. toukokuuta 1938 Pohjaslahti), kansanedustaja (Kesk.) 1991–1995
  • Harri Jaskari (s. 26. maaliskuuta 1964 Virrat), kansanedustaja (Kok.) 2007-
  • Matti Maijala (s. 17. heinäkuuta 1923 Kangasala – k. 30. tammikuuta 2007 Virrat), kansanedustaja (Kesk.) 1970–1972 sekä 1975–1991
  • Lauri Perälä (s. 3. elokuuta 1881 Alavus – k. 5. huhtikuuta 1942 Virrat), kirjailija, kansanedustaja (ML) 1919–1924
  • Lempi Tuomi (o.s. Kuusela, s. 27. elokuuta 1882 Virrat – k. 24. maaliskuuta 1958 Jyväskylä), kansanedustaja (SSTP) 1922–1923
  • Onni Tuomi (entinen sukunimi Ahlbom, s. 21. marraskuuta 1875 Virrat – k. 4. tammikuuta 1933 Petroskoi, Neuvostoliitto), kansanedustaja (SDP) 1908–1918

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2019M01*-2019M08* 31.8.2019. Tilastokeskus. Viitattu 8.10.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Virrat Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ http://runeberg.org/pieni/4/0735.html
  8. ↑ Virtain kirkko
  9. ↑ a b c d e f g h Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 445–447. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  10. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 40. Helsinki: Otava, 1979.
  11. ↑ Virrat Järviwikissä. Viitattu 2.8.2014.
  12. ↑ Patentti- ja rekisterihallitus
  13. ↑ http://www.juhannusvirrat.com/juhannusjulistus.htm
  14. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 79. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  15. ↑ https://reittikartta.net/jaettu/Virrat%2FRuovesi
  16. ↑ https://www.google.fi/maps/@64.8929581,26.0218001,5z?hl=fi
  17. ↑ YLE: Pirkanmaa – Virrat – Puolueiden kannatus kunnassa vaalit.yle.fi. Viitattu 20.06.2015.
  18. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2015 22.11.2016. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  19. ↑ Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  21. ↑ a b c Kyläyhdistys
  22. ↑ Kyläyhdistys
  23. ↑ Kyläyhdistys
  24. ↑ Kyläyhdistys
  25. ↑ Kyläyhdistys
  26. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.12.2018.
  27. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.12.2018.
  28. ↑ Koulumies, Jyrki: Kohtalona Kostamus. Risto Kangas-Ikkalan muistelmat. Siltala 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virrat
Härkönen | Jäähdyspohja | Ikkala | Killinkoski | Koro | Kotala | Kurjenkylä | Lahdenkylä | Liedenpohja | Ohtola | Rantakunta | Vaskivesi | Vaskuu | Äijänneva
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Virrat&oldid=18541626”