Ikaalisten maalaiskunta
| Ikaalisten maalaiskunta Ikalis landskommun |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Ikaalinen |
|
 |
 |
|
vaakuna |
sijainti |
| Lääni | Turun ja Porin lääni |
| Kuntanumero | 144 |
| Hallinnollinen keskus | Ikaalisten keskustaajama |
| Perustettu [1] | 1641 |
| Kuntaliitokset | Osa Parkanoon (1917), Osa Hämeenkyröön (1921) |
| Liitetty | 1972 |
| – liitoskunnat |
Ikaalisten epäitsenäinen kauppala Ikaalisten maalaiskunta |
| – syntynyt kunta | Ikaalinen |
| Pinta-ala |
km² [2] (1.1.1971) |
| – maa | 752,5 km² |
| Väkiluku |
7 594 [3] (31.12.1971) |
| – väestötiheys | 10,1 as./km² |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on ehdotettu yhdistettäväksi artikkeliin Ikaalinen. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Ikaalisten maalaiskunta (ruots. Ikalis landskommun) oli Turun ja Porin läänissä sijainnut Suomen kunta. Maalaiskunta yhdistyi Ikaalisten epäitsenäisen kauppalan kanssa vuonna 1972. Kauppalasta tuli kaupunki 1. tammikuuta 1977. Ikaalisten maalaiskunnan naapurikunnat olivat kauppalan lisäksi Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Kuru, Parkano, Suodenniemi ja Viljakkala. Ennen lakkauttamista kunnan maapinta-ala oli 752,5 neliökilometriä (1.1.1971) ja asukasluku 7 594 henkeä (31.12.1971).[2][3] Nykyään alue kuuluu Pirkanmaan maakuntaan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ikaalinen oli alkujaan osa Sastamalan pitäjää, jonka ydinalue oli Karkussa Kokemäenjoen varrella. Keskiajalla Ikaalinen kuului Hämeenkyröön, mutta erosi siitä vuonna 1641 kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen määräyksellä. Jämijärvi puolestaan erosi Ikaalisista vuonna 1908. Ikaalisten kauppala perustettiin vuonna 1858 Suomen ensimmäisenä kauppalana, mutta se oli koko historiansa ajan epäitsenäinen ja taloudellisesti riippuvainen sitä vauraammasta maalaiskunnasta. Maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, mutta myönsi kauppalalle vuosittain huomattavat avustukset muun muassa kunnallisteknisiin töihin. Samoin kauppalan asukkailla oli äänioikeus myös maalaiskunnan kunnallisvaaleissa.[1]
Hämeenkankaalla lähellä Vatulan kylää sijaitsi 1800-luvun loppupuolella 2. Turun tarkk'ampujapataljoonan 8. reservikomppanian harjoituspaikka kasarmeineen, kunnes Suomen suuriruhtinaskunnan armeija hajotettiin 1900-luvun alussa.[1]
Elinkeinorakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ikaalisten maalaiskunnan elinkeinorakenne pysyi alkutuotantovaltaisena, minkä vuoksi kunnan väkiluku oli laskusuuntainen vuosikymmenien ajan. Maalaiskunnan väestö väheni 1950-luvulta lähtien vuosittain liki sadalla henkilöllä varsinkin Tampereen ja sen voimakkaasti kasvaneiden lähialueiden vetovoiman vuoksi. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan vain 13 prosenttia Ikaalisten mlk:n asukkaista sai toimeentulonsa teollisuudesta ja rakennustoiminnasta ja yhdeksän prosenttia palveluelinkeinoista. Kunnan halki kulki Tampereen ja Vaasan välinen valtatie 3, joka rakennettiin uudelleen 1950-luvun lopulla. Kunnan luoteisrajaa sivusi vuonna 1938 liikenteelle avattu Pori–Haapamäki-rata ja vuonna 1971 valmistui maalaiskunnan itäosan halki kulkeva Tampere–Seinäjoki-rata, mutta kummallakaan rautatiellä ei ollut käytännössä merkitystä kunnan omien liikenneolojen kannalta. Luonnonkaunis ympäristö houkutteli Ikaalisiin kuitenkin runsaasti kesänviettäjiä ja vuonna 1965 aloitti toimintansa nykyinen Ikaalisten kylpylä.[1]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ikaalisten maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Ikaalisten vuonna 1858 perustettu epäitsenäinen kauppala sisältyy Ikaalisten maalaiskunnan lukuihin vuosina 1880–1940.[4]
Ikaalisten maalaiskunnan suurimmat asutuskeskittymät olivat kauppalaan välittömästi liittynyt kirkonkylä sekä Kilvakkalan ja Luhalahden kylät. Vuonna 1960 kirkonkylän ja kauppalan muodostamassa taajamassa asui 1 486 henkeä, näistä kauppalan alueella vain 637 henkeä. Maalaiskunnan asutus jakaantui epätasaisesti ja keskittyi kuntaa hallitsevan Kyrösjärven rantamille. Kunnan etelä- ja pohjoisreunat olivat hyvin harvaan asuttua, jopa erämaista metsäseutua. Pohjoisrajalla oli 170 neliökilometrin kokoinen Vahojärven kruununpuisto, josta tuli osa vuonna 1982 perustettua Seitsemisen kansallispuistoa.[1]
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Ikaalisten maalaiskunnassa oli kaksi taajamaa: keskustaajama (1 864 asukasta, josta 721 kauppalassa) ja Kilvakkala (373 asukasta).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 193–204. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
- ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1971 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 20.4.2016.
- ↑ a b Väestönmuutokset 1971 (PDF) (sivut 20–21) Tilastokeskus. Viitattu 20.4.2016.
- ↑ a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
| ||||||||