Juupajoki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Samannimisistä joista on eri artikkelit.
Juupajoki
Juupajoki.vaakuna.svg Juupajoki.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°47′50″N, 024°22′10″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Ylä-Pirkanmaan seutukunta
Hallinnollinen keskus Korkeakoski
Perustettu 1913
Kokonaispinta-ala 274,95 km²
266:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 258,50 km²
– sisävesi 16,45 km²
Väkiluku 1 904
272:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 7,37 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 15,9 %
– 15–64-v. 55,9 %
– yli 64-v. 28,3 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 99,1 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,8 %
Kunnallisvero 21 %
106:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Jyri Lammela
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • Vihr.
 • Ps.

5
5
4
1
1
1
www.juupajoki.fi
Juupajoen kunnanvirasto
Juupajoen rotko. Kenkämuseo Koskenjalka taustalla
Korkeakosken vanha kenkätehdas

Juupajoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 904 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 274,95 km2, josta 16,45 km2 on vesistöjä.[1] Juupajoen naapurikunnat ovat Jämsä, Mänttä-Vilppula, Orivesi ja Ruovesi.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan länsi- ja eteläosat ovat melko alavia ja vastaavasti itä- ja pohjoisosassa korkeuserot ovat melko suuria.

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoen alue kuuluu miltei kokonaan Längelmäveden reitin vesialueeseen, mutta välissä on aika monta jokea ja järveä.[7] Pääosa Juupajoesta kuuluu Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen sisällä Leppähampaanjoen valuma-alueeseen. Kunnan suurimpia järviä ovat Mellinselkä (200,47 ha, osaksi Oriveden puolella), Kopsamo (98,84 ha), Muhujärvi (159,1 ha) ja Iso-Liesi (122,37 ha), jotka kaikki sijaitsevat kunnan itäosassa.[8]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) -4,4 -4,0 0,8 7,4 14,9 18,9 21,6 19,1 13,1 6,8 0,7 -2,8 ka. 7,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) -10,6 -11,5 -7,5 -2,3 2,8 7,6 10,8 9,5 5,1 1,3 -3,7 -8,4 ka. -0,6
Vrk:n keskilämpötila (°C) -7,2 -7,7 -3,4 2,3 8,9 13,3 16 13,8 8,8 4 -1,3 -5,3 ka. 3,5
Sademäärä (mm) 53 35 38 37 45 72 92 85 66 73 60 55 Σ 711
Sadepäivät (d) 21 16 15 12 13 15 17 18 16 18 20 21 Σ 202
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-4,4
-10,6
-4,0
-11,5
0,8
-7,5
7,4
-2,3
14,9
2,8
18,9
7,6
21,6
10,8
19,1
9,5
13,1
5,1
6,8
1,3
0,7
-3,7
-2,8
-8,4
S
a
d
a
n
t
a
53
35
38
37
45
72
92
85
66
73
60
55


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoki sijaitsee aivan Hämeen ja Keski-Suomen rajalla. Juupajoen alue oli keskiajalle saakka kangasalalaisten erämaa-aluetta ja se luettiin Kangasalan suurpitäjään, johon Juupajoen ohella kuuluivat myöhemmät Orivesi, Eräjärvi ja Kuorevesi sekä osia Kuhmalahdesta ja Längelmäestä. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti erämaaomistukset 1500-luvun puolivälissä, minkä jälkeen Juupajoen seudulle alkoi sijoittua uudisasukkaita. Vuoden 1540 tienoilla asutusta oli vain kahdessa kylässä, mutta 30 vuotta myöhemmin lueteltiin jo 11 kylää, joihin kuului yhteensä 27 taloa. Kuitenkin monet talot menettivät veronmaksukykynsä, jopa asukkaansakin, 1600-luvulla pitkiksi ajoiksi. Muistona tästä on kunnan paikannimistössä monta Autio-nimeä.[7]

Juupajoen länsiosan kautta kulki jo vuosisatoja sitten vanha maantie Orivedeltä Ruoveden ja Virtain kautta Pohjanmaalle. Pitäjän liikenneolot paranivat huomattavasti, kun rautatie Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle, niin kutsuttu vanha Pohjanmaan rata, avattiin liikenteelle vuonna 1883. Rautatien ansiosta Korkeakoskesta tuli kunnan keskustaajama, ja sinne perustettiin saha, nahkatehdas ja kenkätehdas vuonna 1894. Kenkätehdas siirtyi vuorineuvos Emil Aaltosen omistukseen vuonna 1926 ja se työllisti 1960-luvulla liki 250 henkilöä. Korkeakosken kenkätehdasta kutsuttiin aikoinaan "suutarien korkeakouluksi", koska se toimi kenkäteollisuuden työntekijöiden koulutuspaikkana. Hyytiälän metsäasema kunnan länsiosassa on vuodesta 1910 lähtien toiminut Helsingin yliopiston metsäylioppilaiden harjoittelupaikkana.[7]

Kirkollisesti Juupajoki kuului Kangasalasta erotettuun Oriveteen, jonka Juupa-nimiseksi rukoushuonekunnaksi se erotettiin senaatin päätöksellä vuonna 1860. Juupajoesta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1904 ja ensimmäisen oman kirkkoherran se sai vuonna 1913, jolloin Oriveden kirkkoherra vaihtui. Salokunnan kylässä oli ilmeisesti jo 1700-luvulla vaatimaton kirkkotupa. Juupajoen kirkko on rakennettu vuonna 1838. Korkeakoskella on oma, vuonna 1951 rakennettu kyläkirkko.[7]

Juupajoen vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson ja se on vahvistettu vuonna 1957.[9] Sen kuva-aiheina olevat vuota ja kuusenhavu viittaavat Korkeakosken nahkateollisuuteen ja Hyytiälän metsäaseman metsäopetukseen.

Juupajoelle asutettiin viime sotien jälkeen Valkjärven siirtoväkeä.[10][11]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoen historiallisista kohteista Kallenaution kestikievari[12], Korkeakosken tehdasyhdyskunta[13], Lylyn rautatieasema[14] ja Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema[15] ovat Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä.[16] Luettelon aiempaan versioon vuodelta 1993 kuului Juupajoelta lisäksi Kopsamon - Sahrajärven kulttuurimaisema.[16][17]

Kulttuuriset viittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoella syntyneen kirjailija Juhani Syrjän isästään Juho Syrjästä kirjoittamassa monologiromaanisarjassa Juho Juupajoen Korkeakoski, jossa Juho Syrjän perhe asui pitkään, on yksi romaanin tapahtumapaikoista. Yhtymäkohtia Korkeakoskeen on myös Juhani Syrjän veljen, kirjailija Jaakko Syrjän romaanissa Kertomuksia radan varrelta.[18]

Juupajoen naapuripaikkakunnalla Orivedellä syntyneen sarjakuvapiirtäjä Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvissa Orivettä muistuttavan Mämmilän naapuripaikkakuntina esiintyvät Urovesi ja Eipäjoki.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoen nähtävyyksiin kuuluu 1928 toimintansa lopettanut ja vuonna 1958 museoksi avattu Kallenaution kestikievari kantatie 66:n varrella. Kirjailija Zachris Topelius oli Kallenautiossa aikanaan usein nähty kävijä. Lisäksi Juupajoella on Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo, Lylyn Varikolla toimiva Lylyn Viestivarikon Museo sekä Juupajoen rotko. [19]

Juupajoella sijaitsee hiihtokeskus Juupavaara. Se sijaitsee Pirkanmaan ja koko Etelä-Suomen korkeimmalla kohdalla, Venäläisvuorella 232,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueella sijaitsee Juupajoen seisake sekä Korkeakosken rautatieasema. Matkustajajunat pysähtyvät ainoastaan Juupajoen seisakkeella. Seisakkeella pysähtyy päivittäin kuusi junavuoroa; kolme Tampereen suuntaan ja kolme Haapamäen suuntaan. Haapamäen suunnan junavuoroista kahden vuoron pääteasema on Keuruu ja yhden vuoron pääteasema on Vilppula, josta on taksiyhteys Haapamäen kautta Keuruulle. Kunnan kautta kulkevat kantatie 58 Orivedeltä Mänttään ja kantatie 66 Orivedeltä Virroille sekä rautatie Orivedeltä Haapamäelle. Juupajoelta on matkaa Tampereelle 55 kilometriä, Jyväskylään 115 kilometriä, Orivedelle 15 kilometriä ja Mänttään 35 kilometriä. Lähin lentokenttä on Tampere-Pirkkalan lentoasema.

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoen koulukeskus, Kirkonkylän koulu.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Juupajoen väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 524
1985
  
2 499
1990
  
2 525
1995
  
2 452
2000
  
2 371
2005
  
2 224
2010
  
2 094
2015
  
1 988
Lähde: Tilastokeskus.[20]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoella on aiemmin ollut kolme taajamaa: Korkeakoski, Lyly ja Kopsamo (kirkonkylä), joista Korkeakoski on ollut asukasluvultaan suurin.lähde?

Vuoden 2016 lopussa Juupajoella oli 1 957 asukasta, joista 900 asui taajamissa, 1 035 haja-asutusalueilla ja 22 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Juupajoen taajama-aste on 46,5 %.[21] Juupajoen taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan.[22]

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juupajoen kyliä ovat Aakkola, Haavisto, Hirvijärvi, Hoivala, Hulipas, Hyytiälä, Höyde, Kihlala, Kokkila, Kopsamo, Korkeakoski, Lylyjärvi, Melli, Pirttikangas, Porvola, Pylkki (Pylkinautio), Pärri (Pärrinautio), Sahrajärvi, Sukkila.

Tunnettuja juupajokelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokiniemi-Talvisto, Maritta, Jari Talvisto & Raija Ylönen: Juupajoen historia. Juupajoki: Juupajoen kunta ja seurakunta, 2003. ISBN 951-98353-1-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Juupajoki Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 362–367. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  8. Leppähampaanjoen valuma-alue (35.75) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.2.2018.
  9. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 159. Otava 1979, Helsinki.
  10. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
  11. Jokiniemi-Talvisto et al. 2003:48-50.
  12. Kallenaution kestikievari Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  13. Korkeakosken tehdasyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  14. Lylyn rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  15. Hyytiälän metsäasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  16. a b Jokiniemi-Talvisto et al. 2003:27-28.
  17. Kopsamo - Sahrajärvi kulttuurimaisema Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo.. 1993. Museovirasto. Viitattu 5.9.2018.
  18. a b c Jokiniemi-Talvisto et al. 2003:382.
  19. http://www.juupajoki.fi/kotiseutu/museot.htm
  20. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
  21. Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  22. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  23. Jokiniemi-Talvisto et al. 2003:281-282
  24. Jokiniemi-Talvisto et al. 2003:368-369.
  25. Jokiniemi-Talvisto et al. 2003:282-283

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.