Messukylä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä kuntaa. Nykyisestä kaupunginosasta kertoo Messukylä (kaupunginosa).
Messukylä
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Tampere
Location of Tampere in Finland.png

sijainti

Sijainti 61°29′01.7″N, 023°50′53.7″E
Lääni Hämeen lääni
Perustettu 1860
– emäpitäjä Messukylä
Liitetty 1947
– liitoskunnat Tampere
Messukylä
– syntynyt kunta Tampere
Pinta-ala 82,5 km²
– maa 71,21[1] km²
Väkiluku 7 340[1]
(1947)
Näkymä Messukylänkadulta.

Messukylä (ruots. Messuby) on entinen Suomen kunta. Se liitettiin osaksi Tamperetta vuonna 1947.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat asutukseen viittaavat löydöt Messukylän alueella ovat peräisin rautakaudelta. Nykyisen Ristinarkun kaupunginosan alueelta tavattu Kukkoinkiven kalmisto, josta on löydetty polttohautoja ja erilaisia pikkuesineitä, on ajoitettu vuosille 600800 ajanlaskun alun jälkeen ja läheinen Veijanmäen kalmisto puolestaan myöhäisrautakaudelle noin vuosille 800–1100. Vilusenharjun kalmistosta on löydetty kaksi ristiä, joista vanhempi on ajoitettu 1000-luvulle. Messukylän suurimman kylän Takahuhdin asutus muodostui ryhmäkyläksi viimeistään 1300-luvulla.[2]

Nimi Messukylä esiintyi ensimmäistä kertaa asiakirjoissa vuonna 1439. Tuolloin sillä viitattiin kappeliseurakuntaan, jonka aluetta nykyinen Messukylän kaupunginosakin on. Nimi syntyi puukirkon valmistuttua alueelle 1434. Siihen asti alueen asukkaat olivat joutuneet matkustamaan Suur-Pirkkalaan osallistuakseen kirkkomessuun, mutta oman kirkon myötä pappi matkusti kerran viikossa Pirkkalasta Messukylään pitämään messua uuteen kirkkoon. Vuonna 1636 Messukylän kappeli itsenäistyi Messu­kylän seura­kunnaksi, jolla oli oma kirkkoherra.[3]

Tampereen kaupunki syntyi alun perin Messukylän sisään 1779, mutta alueliitosten ja teollistumisen vuoksi kasvoi sen ohi. Messukylän liittyminen Tampereen osaksi otettiin esiin kyläkokouksessa vuonna 1939, mutta toinen maailmansota lykkäsi liitosta. Messukylän kunta liittyi Tampereen kaupunkiin kyläkokouksen puoltavalla äänestyksellä vuonna 1947. Liitoksen jälkeen Messukylän kirkon lähiympäristöstä muodostettiin Messukylän kaupunginosa, jonka ensimmäinen asemakaava vahvistettiin 1950-luvulla.[4]

Vuonna 1865 Messukylästä erotettiin Teiskon ja vuonna 1924 Aitolahden kunta. Aitolahti liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1966 ja Teisko 1972. Messukylän naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Aitolahti, Kangasala, Lempäälä, Pirkkala ja Tampere.

Vuonna 1883 valmistui Messukylän kautta kulkeva Tampere–Haapamäki-rata ja samana vuonna avattiin Messukylän vanha rautatieasema Vehmaisissa lähellä Kangasalan rajaa. Lähellä Messukylän kirkkoa otettiin käyttöön uudempi Messukylän asema vuonna 1904. Lisäksi radalla oli Vuohenojan seisake pari kilometriä Messukylän asemalta länteen. Kuntaliitoksen jälkeen niiden merkitys väheni, ja kaikki liikennepaikat lakkautettiin vuonna 1988.[5]

Messukylässä sijaitsevat Tampereen vanhin rakennus Messukylän vanha kirkko (kivikirkko rakennettu 15101530 aikoihin) sekä uusi Messukylän kirkko (käyttöön 1879). Suomen sisällissodan loppuvaiheissa Messukylässä ja Kalevassa käytiin ankaria taisteluja maaliskuun lopulla 1918 mm. kirkonmäellä. Näitä Tampereen taistelun jälkiä on yhä nähtävissä ympäristössä.

Otavalan ratsutilalla toimi vuosina 1759−1767 valtiopäivämies, vapaaherra Hans Henrik Boijen (1716−1781) aloitteesta perustettu Otavalan kehruukoulu, jonka voi sanoa olleen Suomen ensimmäinen ammattioppilaitos. Koulu, jota kutsuttiin myös Pinniksi tai Spinniksi, sijaitsi Iidesjärven länsipuolella Viinikanojan varressa, lähellä nykyistä Tampereen yliopistoa. Koulu lakkautettiin sen jouduttua silloisen puoluepolitiikan pelinappulaksi ja sen rakennukset purettiin. Lyhyeksi jääneestä toiminta-ajastaan huolimatta koulu enteili pellavatehtaiden perustamista Tampereelle muutamia vuosikymmeniä myöhemmin. Sen merkittävimpänä saavutuksena on pidetty rukin yleistymistä pellavan kehruussa. Koulusta muistuttavat nykyisessä Tampereen kadunnimistössä Otavalan- ja Pinninkadut sekä Tampereen yliopiston kolmiosainen Pinni-rakennus.

Messukylän vanha kirkko on Tampereen vanhin rakennus.

Ahlmanin maamieskoulu ja emäntäkoulu aloittivat toimintansa Viialan tilalla vuonna 1904. Koulut nimettiin Hatanpään kartanon 1700-luvun lopulla omistaneen kruununvouti, liikemies ja asessori Gabriel Ahlmanin (1737−1799) mukaan. Nykyiseen sijaintipaikkaansa Seppälän tilalle koulut muuttivat neljä vuotta myöhemmin. Niitä ylläpiti aluksi Suomen Talousseura, kunnes vuonna 1923 niiden omistajaksi tuli Ahlmanin säätiö. Nykyisin oppilaitos toimii nimellä Ahlmanin ammattiopisto. Ahlmanin kouluiksi on kutsuttu myös Gabriel Ahlmanin testamenttivaroilla 1800-luvulla Messukylässä ja eräissä sen lähikunnissa toimineita, kansakoulun edeltäjinä pidettyjä yleissivistäviä kouluja.

Messukylän suurimpia maatiloja Hatanpään kartanon − jonka Tampereen kaupunki osti vuonna 1913 − ohella oli Kaukajärven kartano, jonka pankinjohtaja Bertel Grahn muodosti useasta ostamastaan maatilasta 1900-luvun alussa. Arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1906. Suurimman osan kartanon maista osti vuonna 1952 Tampereen kaupunki ja kaikki kartanon rakennukset hävisivät 1970-luvulla. Toinen huomattava kartano on ollut lähistöllä sijaitseva, niin ikään 1950-luvulla Tampereen kaupungin ostama Haihara. Haiharan kartanossa toimi nukkemuseo, jonka esineet ovat nykyisin museokeskus Vapriikin kokoelmissa. Messukylässä aloitti toimintansa myös Maatalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema vuonna 1925, mutta se muutti Pälkäneelle jo pari vuotta myöhemmin.

Messukylään asutettiin viime sotien jälkeen Sakkolan siirtoväkeä.[6]

Kirjailija Kalle Päätalo on pitkäaikaisena Messukylän asukkaana tehnyt sitä tunnetuksi Iijoki-sarjan teoksissaan muutettuaan sinne jatkosodan jälkeen.

Messukylän kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messukylän kylät:
1-Aitoniemi, 2-Hirviniemi, 3-Laalahti, 4-Sorila, 5-Palo, 6-Nurmi, 7-Juvela, 8-Leinola, 9-Pappila, 10-Takahuhti, 11-Messukylä, 12-Hallila, 13-Haihara, 14-Vehmainen, 15-Rasula, 16-Hyllilä

Aitoniemi, Haihara, Hallila, Hirviniemi, Hyllilä, Juvela, Järvensivu, Kaukajärven kartano, Koivisto, Laalahti, Leinola, Messukylä, Nurmi, Palo, Pappila, Rasula, Sorila, Takahuhti, Uusikylä, Vehmainen, Viiala

Kuuluisia messukyläläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rasila, Viljo:Tampereen historia . 4 : Vuodesta 1944 vuoteen 1990, Tampereen kaupunki, 1992, ISBN 951-9430-59-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Viljo Rasila, Tampereen historia 4, s. 80
  2. Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 185. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
  3. Kaisu-Maija Nenonen: Historian suursanakirja, s. 332, art. Messukylä. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  4. Louhivaara 1999, s. 149.
  5. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 172–174. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  6. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]