Tyrväntö
| Tyrväntö | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Hattula ja Valkeakoski |
|
 |
 |
|
sijainti | |
| Sijainti | |
| Lääni | Hämeen lääni |
| Kuntanumero | 860 |
| Hallinnollinen keskus | Suotaala |
| Perustettu | |
| – emäpitäjä | Hattula |
| Liitetty | 1971 |
| – kuntiin | Hattula |
| Pinta-ala | km² [1] (1.1.1970) |
| – maa | 91,8 km² |
| Väkiluku | 1 683 [2] (31.12.1969) |
| – väestötiheys | 17,46 as./km² |
Tyrväntö (ruotsiksi myös Tyrvändö) on Hämeen läänissä sijainnut entinen Suomen kunta. Tyrväntö liitettiin vuonna 1971 Hattulaan, joka on nykyisin Kanta-Hämettä. Vuonna 1978 Tyrvännön pohjoisosa liitettiin Valkeakoskeen, joka on tänä päivänä Pirkanmaata. Vanajaveteen pistävällä Tyrvännön niemellä sijaitsee Lepaan puutarhaoppilaitos ja useita ammattiyhdistysten sekä yksityisten kesähuviloita.
Tyrvännön suurin taajama on Lepaa, jossa sijaitsee Lepaan puutarhamuseo, Lepaa Golf, Lepaan viinitila sekä Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin Lepaan puutarha-alan yksikkö. Kuntakeskus taas oli Suotaalassa, jossa myös Tyrvännön kirkko sijaitsee. Lähellä sitä on Palander–Suolahden kulttuurisuvun huvilan tilalle rakennettu entinen Liikeliiton loma- ja kurssikeskus hotelli Petäys, joka suljettiin konkurssin takia 2023.[3][4]
Tyrvännön naapurikunnat olivat Hattula, Hauho, Pälkäne ja Sääksmäki.
Tyrvännön vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1960. [5]
Tyrvännön itäosan kautta kulki aikanaan valtatie 3, kunnes uusi tieyhteys Hämeenlinnasta Tampereelle valmistui 1960-luvulla ja vanha valtatie numeroitiin seututieksi 305. Entinen valtatie on rakennettu uudelleen ja on nykyisin kantatie 57.
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Anomaa, Haukila, Lahdentaka, Lepaa, Lusi, Monaala, Monittula, Mäenpää, Mälkiäinen, Retula, Suontaka, Suotaala, Tykölä, Uskila (Uskela) ja Vanajaniemi.
Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Tyrvännössä oli yksi taajama: Lepaa, jossa oli 301 asukasta.[6] Vuoden 1970 väestönlaskennassa, Hattulan kuntaliitoksen yhteydessä sitä ei luokiteltu enää taajamaksi[7], mutta nykyisin se lasketaan jälleen taajamaksi.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esihistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhimmat merkit asutuksesta ovat kiven työstämisestä kertovia kvartsinsiruja jotka ovat löytyneet Monittulan kylän alueelta. Nykykäsityksen mukaan ihminen on toiminut kivikaudella koko Tyrvännön alueella. Vanhimmat kivikautiset esineet edustavat noin 4200 eaa. päättynyttä Suomusjärven kulttuuria. Kivikautiset löydöt painottuvat alueen itäiseen osaan ja Lusinlahden ympäristöön. Löydetyt esineet ovat olleet luukaapimia ja kivikirveitä. Varhaisimmat asukkaat olivat metsästäjiä ja kalastajia.[8]
Vuosina 3000–2500 eaa. vasarakirveskulttuuri levisi Tyrväntöön. Samalla tuli oletettavasti uusi elinkeino, karjanhoito. Vasarakirveslöydöt painottuvat nekin alueen itäpuolelle Anomaahan, ja Tyrväntö sijaitsi vasarakirveskulttuurin vaikutusalueen pohjoisrajalla.[8]
Maanviljelyn tiedetään alkaneen laajemmin noin 1500 eaa. pronssikauden alussa. Vanhimmat merkit maanviljelystä löytyvät Retulansaaresta. Retulansaaren hautakummut ovat tätä seuranneilta vuosisadoilta. Tyrvännössä sijaitsee kolme Suomen seitsemästä tunnetusta, rautakautisena pidetystä miekanhiontakivestä.[8]
Nykyisen kaltaisten kylien ja pysyvän asutuksen katsotaan muotoutuneen noin vuonna 500. Keskeiset kylät ovat ilmeisesti saaneet alkunsa viimeistään viikinkiajalla, noin vuonna 800–900. Vuoden 1000 aikaan Tyrvännössä on ollut todennäköisesti noin 100 asukasta, eli alue on ollut suhteellisen tiheästi asuttu. Tämän jälkeen väkiluvun kehitys taantui mahdollisesti sotien takia.[8]
Tyrvännön alueesta käytettiin aikoinaan nimeä Kulsiala ja tämän epäillään johtuneen palvontamenoissa käytettyä astiaa tarkoittaneesta nimestä.[8]
Vuonna 1968 Suontaan kylästä löytyi yksi Suomen komeimmista rautakautisista miekoista. Suontaan miekka on noin vuodelta 1030 ja sen haltijan epäillään olleen naispuolinen. Aikakausi oli erityisen rauhaton, sillä Hämeeseen suuntautui hyökkäyksiä sekä Novgorodin että Ruotsin suunnasta.[8]
Ruotsin vallan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin valta ja kristinusko lujittuivat alueella 1200-luvun lopulla, ja ensimmäinen kirkko rakennettiin Lepaalle. Arviot Lepaalla olleen kirkon rakennusvuodesta vaihtelevat 1200- ja 1400-lukujen välillä. Kirkko purettiin kivistä sakastia lukuun ottamatta uuden kirkon valmistuttua Suotaalaan 1800-luvun alussa. Tyrvännön alueella uskotaan olleen oma seurakuntansa, mutta kun Hattulan Pyhän Ristin kirkko valmistui, Tyrvännöstä tuli kappeliseurakunta viimeistään 1500-luvulla.[8]
Isonvihan aikaan vuonna 1713 venäläiset miehittivät Tyrvännön vuoteen 1721 saakka. Venäläisten saapuessa ainakin Suotaala, Lahdentaka ja Lepaa joutuivat ryöstelyn ja hävityksen kohteeksi. Taloista ryöstettiin elintarvikkeita ja karjaa, ja väkivallantekoja paikallisia asukkaita kohtaan tapahtui etenkin alkuvaiheessa paljon, ennen kuin miehitysviranomaiset alkoivat rauhoittaa tilannetta.[8]
1700-luvun lopulla Lepaalla sijainnut vanha kirkko alkoi käydä huonokuntoiseksi ja ahtaaksi. Uusi kirkko päätettiin rakentaa Tyrvännönniemen pohjoisosaan Suotaalaan, Lähemmäs Tyrvännön asutuksen painopistettä. Matti Åkerblomin suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1800.[8]
1800- ja 1900-luvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksen yhteydessä Tyrvännön kappeliseurakunnasta muodostettiin kunta. Muutos toimeenpantiin viimeistään 1873.
Sisällissodan aikaan vuonna 1918 Tyrvännössä oli poikkeuksellisen kovia levottomuuksia, jotka vaativat jopa joka 14:nnen tyrväntöläismiehen hengen, enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä. Syiksi arvellaan Lahdentaan ja Suontaan kartanot omistaneen vapaaherra Edvard Robert Standertskjöldin päätöksiä siirtää torppia huonommille, soisille maille ja korvata paikallisia, perheellisiä muonarenkejä muualta tulleilla nuorilla ja levottomilla palkkarengeillä. Standertskjöld tuli itsekin murhatuksi.[9]. Tapahtumista julkaistiin vuonna 2024 Markku Karvosen ja Erkki Ulamon laatima kirja Tyrväntö 1918[10].
1900-luvulla Tyrvännössä oli monia upseerien ja muiden yläluokan perheiden kesähuviloita. Hotelli Petäyksen paikalla olleessa lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahden huvilassa vieraili muun muassa natsijohtaja Heinrich Himmler[11].
Sotien jälkeen Tyrväntöön asutettiin karjalaisia Vuokselasta.[8]
Tyrvännön kunta lakkautettiin 1. tammikuuta 1971 ja liitettiin Hattulaan. Tyrvännön evankelis-luterilainen seurakunta jatkoi toimintaansa vuoteen 1979 saakka, jolloin kirkkoherra jäi eläkkeelle ja seurakunta yhdistettiin Hattulan seurakuntaan (edellisenä vuonna Valkeakoskeen liitetty osa liitettiin kirkollisesti Sääksmäen seurakuntaan).[12]
Vuonna 1978 entisen Tyrvännön pohjoisosan kylistä Mälkiäinen, Tykölä ja Uskila liitettiin kokonaan ja Monaala osin Valkeakoskeen.[13]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Tyrvännön väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyrvännön alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[15]
Tunnettuja tyrväntöläisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otto Ernst Boije, sotaneuvos, maaherra, teollisuusjohtaja[16]
- Axel Fredrik Boije af Gennäs, Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali ja vapaaherra[17]
- Adolf Cavén, maanviljelijä ja valtiopäivämies[18]
- Alfred Cavén, arkkitehti[19]
- Olavi Collan, puutarhaviljelyn kehittäjä[20]
- Juho Eslin, viilari, autonkuljettaja ja punakaartin johtaja[21]
- Gregorius Favorinus, Raamatun suomentaja[22]
- Karl Frans Hjorth, kauppias ja tehtailija[23]
- Fredrik Idestam, Nokia-yhtymän perustaja[24]
- Gustaf Idestam, tuomari ja teollisuusmies[25]
- Bengt Detlof Krook, senaattori, lääninsihteeri ja kihlakunnantuomari[26]
- Markku Kuitunen, ympäristötieteilijä ja professori[27]
- Pekka Lampela, leikkaaja ja äänittäjälähde?
- Juhani Lokki, biologi, kesäasukas[28]
- Matti A. Mustonen, kirkkoherra ja kirjailija[29]
- Hjalmar Mäkinen, poliitikko ja maalarimestari[30]
- Seppo Netola, yritysjohtaja, maanviljelysneuvos[31]
- Veli Nieminen, ampuja, voimistelija ja olympiamitalisti[32]
- Eero Ojanen, filosofi ja tietokirjailijalähde?
- Karl Herman Pankakoski, luonnontutkija sekä luonnonhistorian ja maantiedon opettaja[33]
- Paavo Pelttari, metsänhoitaja, virkamies ja metsäasiantuntija, metsäneuvos[34]
- Erkki Perheentupa, maanviljelijä, liikemies ja kansanedustaja[35]
- Matti Retula, maanviljelijä ja valtiopäivämies[36]
- Alfred Retulainen, maanviljelijä, kansanedustaja ja kunnallisneuvos[37]
- August Ringvall, kielenkääntäjä ja valtioneuvos[38]
- Sven-Erik Rosenlew, filosofian maisteri ja toimitusjohtaja
- Raili Rytkönen, kirjailija[39]
- Matti Sadeniemi, suomen kielen dosenttilähde?
- Ilpo Saunio, muusikko ja musiikintutkija[40]
- Pekka Savolainen, DI ja virkamies[41]
- Edvard Robert Standertskjöld, vapaaherra, sotilas ja valtiopäivämies[42]
- Eino Suolahti, sotilas ja poliitikko, Petäyksen huvilan omistaja[28]
- Hugo Suolahti, Helsingin yliopiston rehtori, kesäasukas[28]
- Linda Tanner, suomentaja, Väinö Tannerin puoliso
- Kaius Tihtonen, muusikko[43]
- K. V. Vaulo, opettaja ja kansakouluntarkastaja[28]
- J. A. Wecksell, tietosanakirjatoimittaja, suomentaja ja opettaja[44]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1970 (PDF) (sivu 17) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1969 (PDF) (sivu 19) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Leikola, Anto: Petäyksen vieraskirja kertoo Tyrvännön Joulu 1999 (Internet Archive). 1999. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Leponiemi, Timo: Hotelli Petäyksestä tehty ostotarjous Yle Uutiset. 13.5.2024. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 153. Otava 1967, Helsinki.
- ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) Viitattu 10.4.2013.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Eero Ojanen: Tyrvännön historia, Tyrväntö-Seura, 2002.
- ↑ Happonen, Riikka: Tyrvännössä sisällissota karkasi tavattoman veriseksi Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset. 19.3.2024. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Saressalo, Lassi: Tyrväntö 1918. Murheellinen kirja Suomen Kotiseutuliitto. 2024. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Leikola, Anto: Petäyksen vieraskirja kertoo Tyrvännön Joulu 1999 (Internet Archive). 1999. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Tyrväntö suomen Sukututkimusseura. Viitattu 10.12.2014.
- ↑ Tyrväntö luopui itsenäisyydestään 40 vuotta sitten 6.12.2010. Tyrväntö-verkko. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Otto Ernst Boije Biografiasampo. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Boije af Gennäs, Axel Fredrik Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Geni: Adolf Isakinpoika Cavén Viitattu 20.11.2025.
- ↑ CAVEEN (Cavén) Karl Alfred. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Kuka kukin on 1954, Runeberg.org
- ↑ Tiedot henkilöstä: Eslin, Juho Suomen Sotasurmat 1914−1922. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 17.7.2015.
- ↑ Harry Donner: Favorinus-Favorin sukujen alkuperästä (Arkistoitu – Internet Archive)(luettu 13.2.2008)
- ↑ Ruth Hjorth : Hjorth-suku, taulu 23 Karl Frans Hjorth (Web Archive)
- ↑ Biografiasampo: Fredrik Idestam Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Gustaf Idestam. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Bengt Detlof Krook. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Kuka kukin on 2011, s. 436.
- 1 2 3 4 Leikola, Anto: Petäyksen vieraskirja kertoo Tyrvännön Joulu 1999 (Internet Archive). 1999. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Pappisluettelo - Tyrväntö
- ↑ Tyrväntö Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat, 2017, No 313, sivu 77, julkaistu 19.11.2017 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)
- ↑ Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 218. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Kuka kukin on 1934, s. 507.
- ↑ Tyrväntö Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Find a Grave: Matti Matinpoika Retula Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Tyrväntö Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : August Ferdinand Ringvall
- ↑ Karvonen, Markku: Tutkija kirjoitti laajoja paikallishistorioita Helsingin Sanomat. 30.8.200. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Gronow, Pekka: Musiikkikriitikko, pianisti Ilpo Saunio. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 4.1.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Kuka kukin on 2003. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Adelsvapen-wiki: Adliga ätten Standertskjöld nr 2126, Tab 16 Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Lindfors, Jukka: Kaius Tihtonen: Santakuskin blues Yle Elävä arkisto. 27.04.2011. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Kuka kukin oli 1961 (Wikiaineisto)