Sahalahti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo entisestä kunnasta. Sahalahti on myös Kokemäenjoen vesistöön kuuluva järvi Ulvilassa.
Sahalahti
Sahalax
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Kangasala
Sahalahti.vaakuna.svg Sahalahti.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°28′26.5″N, 024°19′40.4″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1581
Liitetty 2005
– liitoskunnat Kangasala
Sahalahti
– syntynyt kunta Kangasala
Pinta-ala 172,04 km²  [1]
– maa 135,15 km²
– sisävesi 36,89 km²
Väkiluku 2 276  [2]
(2004)
väestötiheys 16,8 as./km²

Sahalahti (ruots. Sahalax) on Pirkanmaan maakunnan kaakkoisosassa sijainnut Suomen kunta, joka on nykyään osa Kangasalaa. Sahalahden lakatessa olemasta itsenäisenä kuntana sen väkiluku oli 2 276, ja väestötiheys 16,8 asukasta/km². Kunnan pinta-ala oli 172,04 km², josta 36,89 km² on vesistöjä. Sahalahden naapurikuntia olivat Kangasala, Kuhmalahti, Orivesi ja Pälkäne.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enemmistö sahalahtelaisista asuu kirkonkylän sekä Pakkalan ja Korpiniemen kylien muodostaman kolmion alueella. Kirkonkylä ja Pakkalan kylä luokiteltiin taajamiksi jo vuoden 1960 väestönlaskennassa. Ensimmäiset kerrostalot valmistuivat kirkonkylään vuonna 1969. Sahalahden viljelysalueet sijaitsevat suurimmaksi osaksi kirkonkylän länsi- ja luoteispuolella, Pakkalanjärven ja Kirkkojärven ympärillä sekä Moltsian kylässä. Varsinkin Längelmäveden rannoilla on myös runsaasti enimmäkseen muiden kuin sahalahtelaisten omistamia kesähuviloita. Sahalahden kaakkoiskulma on miltei asumatonta metsäseutua ja siellä sijaitsee osittain Pälkäneen puolella oleva Laipanmaan alue. Siellä on myös Sahalahden korkein maastonkohta, 181 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Kaakonvuori.[3]

Sahalahden vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1962.[4]

Sahalahden liikenteellinen sijainti oli varsin syrjäinen, kunnes Kangasalan Huutijärveltä Sahalahden kautta Kuhmoisiin kulkeva tie (nykyisin seututie 325) valmistui vuonna 1958. Kirkonkylästä on matkaa Kangasalle 15 kilometriä ja Tampereelle 35 kilometriä. Kunnan suurin vesistö oli Längelmäveden Ponsanselkä. Muista järvistä suurimpia ovat Kirkkojärvi ja Pakkalanjärvi. Suurin työllistäjä on Saarioinen Oy:n tytäryhtiö Ruoka-Saarioinen Oy, jonka tehdas sijaitsee paikkakunnalla. Sahalahdelta suuntautuu vilkas työssäkäyntiliikenne myös Kangasalle ja Tampereelle. Sahalahdelle asutettiin viime sotien jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.[5] Kunta liitettiin Kangasalan kuntaan vuoden 2005 alussa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahalahden alueelta tehdyt esihistorialliset löydöt – enimmäkseen Kirkkojärven ympäristöstä – ovat peräisin pääasiassa kampakeramiikan ajalta noin 4000–5000 vuoden takaiselta kivikaudelta. Kiinteä asutus syntyi viimeistään varhaiskeskiajalla. Kaikki Sahalahden henkikirjakylät esiintyivät vuoden 1539 maakirjassa, ja satunnaisia mainintoja niistä on jo edellisen vuosisadan aikaisissa asiakirjoissa. Sahalahden huomattavimpia maatiloja ovat olleet Haapaniemen ja Saarioisten kartanot, jotka ovat aikoinaan olleet useiden aatelissukujen hallussa.[3]

Sahalahti muodostettiin Pälkäneen kappeliseurakunnaksi vuonna 1559 ja se itsenäistyi vuonna 1581. Ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1560. Nykyinen, arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema puukirkko on järjestyksessä kolmas ja se on valmistunut vuonna 1829. Kellotorni lisättiin kirkkoon vuonna 1844.[3] Sahalahden seurakunta lakkautettiin ja liitettiin Kangasalan seurakuntaan samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapaniemi, Haapasaari, Ilola, Isolahti, Isoniemi, Keljo, Korpiniemi, Kärkäs, Moltsia, Noksioinen, Paatiala, Pakkala, Pappila, Pyttylä, Rautio, Saarioinen, Taustiala, Tursola, Töykänä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maanmittauslaitoksen kuntien pinta-alojen vuositilastot 2004 Maanmittauslaitos. Viitattu 4.4.2008.
  2. Kuntien asukasluvut suuruusjärjestyksessä 2004 4.4.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 4.4.2008.
  3. a b c Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (toim. Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela), s. 34–36. Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 170. Helsinki: Otava, 1979.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raitio, Raine. Sahalahden historia. 3, 1869-1999 : maatalouspitäjästä Suomen teollistuneimmaksi kunnaksi. Sahalahden kunta, 2001. ISBN 951-98857-0-6.