Tyrvää

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyrvää
Tyrvis
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Sastamala
Tyrvää.vaakuna.svg

vaakuna

Sijainti 61°21′13″N, 022°56′29″E
Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Perustettu 1439 1
Liitetty 1973
– liitoskunnat Karkku
Tyrvää
– kuntaan Vammala
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1972)
– maa 399,1 km²
Väkiluku 7 306  [2]
(1970)
väestötiheys 18,29 as./km²

1 Pitäjän perustamisvuosi

Tyrvää (aikaisemmin Ala-Sastamala, Kalliala; ruots. Tyrvis) oli Satakunnassa sijainnut Suomen kunta. Tyrvään kunta liitettiin 1973 Vammalaan, josta vuorostaan tuli vuonna 2009 osa silloin perustettua Sastamalan kaupunkia. Tyrvään naapurikunnat olivat Vammalan kaupunki sekä Karkku, Keikyä, Kiikka, Kiikoinen, Mouhijärvi, Punkalaidun, Suodenniemi, Tottijärvi, Urjala ja Vesilahti.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemäenjoen vesistöön kuuluvat Rautavesi ja Liekovesi jakavat entisen Tyrvään kunnan alueen kahtia. Muita huomattavia järviä ovat Houhajärvi, Ylistenjärvi ja Ekojärvi eteläosassa; pohjoisosassa taas on useita pikkujärviä. Valtaosa järvistä laskee Rautaveteen ja Liekoveteen, mutta kaakkoiskulma kuuluu Sammaljoen ja Punkalaitumenjoen vesialueisiin. Huomattavimpia Rauta- ja Kuloveteen laskevia jokia ovat pohjoispuolella Vaunujoki ja Rautajoki, eteläpuolella Pesurinoja ja Ekojoki. Vesistön pohjoispuolella maasto on melko tasaista ja huomattavasti alavampaa kuin eteläpuolella, jossa korkeuserot ovat suuria. Jo Stormin kylän ympäristössä useat kallioiden huiput ulottuvat yli 140 metrin korkeudelle merenpinnasta, Kaltsilan ja Sammaljoen kylien välillä jopa lähelle 160 metriä. Tyrvään pohjoisosa on paljolti soista ja metsäistä kankaremaata, eteläosa moreenipeitteistä mäkimaata. Luoteesta kaakkoon kulkeva harjujakso tulee entisen Kiikan puolelta, sivuaa Houhajärven pohjoisrantaa ja jatkuu Sammaljoen kylän pohjoispuolitse Urjalan puolelle.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriallisista löydöistä päätellen ensimmäiset asukkaat asettuivat Tyrvään seudulle jo noin 4 500 vuotta sitten. Kokemäenjoen vesistö oli vuosisatojen ajan vilkas liikenneväylä ja se houkutteli kalastajia ja eränkävijöitä joen partaille ja järvien rannoille. Hedelmälliset rantamaat raivattiin viljelykseen jo esihistoriallisena aikana. Vanhimmat esinelöydöt ja kalmistot viittaavat 300–400-luvuille ajanlaskun alun jälkeen, ja keskellä virtaa Kaukolan kylässä sijaitsevasta Hiukkasaaresta on löytynyt muinaislinnan jäännöksiä. Paikkakuntaa koskevia asiakirjamainintoja on säilynyt 1300-luvulta saakka. Kirkkoherra Antero Warelius löysi Tyrvään vanhasta kirkosta 1800-luvun puolivälissä Sastamalan keskiaikaiset kirkontilit, jotka ovat ainoat laatuaan koko Suomessa. Vammaskosken silta on ollut Länsi-Suomen kulkuyhteyksien kannalta erittäin huomattava, koska se oli ainoa Kokemäenjoen ylityspaikka sadan kilometrin säteellä. Sillan kautta kulki itäsatakuntalaisten markkinatie Turkuun ja sitä ylläpidettiin ns. kihlakunnansiltana usean pitäjän voimin. Nykyinen kivisilta on valmistunut vuonna 1913.[3]

Tyrvää (Ala-Sastamala) erotettiin Karkusta (Sastamalasta) kappeliseurakunnaksi ja hallintopitäjäksi vuonna 1439. Tyrvääseen aiemmin kuulunut muutaman neliökilometrin kokoinen ”Jutin kulma” siirrettiin Punkalaitumen kuntaan vuonna 1932. Vammalan kauppala erotettiin Tyrväästä vuonna 1913 ja yli kymmenen neliökilometrin alue siirrettiin Tyrväästä Vammalaan vuonna 1955. Tällöin myös Tyrvään kunnantalona toiminut Jaatsin talo, taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti, joutui Vammalan puolelle.[3]

Tyrvää oli vanhastaan vankka maa- ja metsätalouspitäjä. Teollista toimintaa edustivat eri puolilla kuntaa sijainneet pienehköt sahat, huonekaluja ja aluksi myös leikkikaluja valmistanut Niemen Tehtaat (perustettu 1898), peilejä valmistanut Mäkisen Kuvastin Oy (nykyisin Finnmirror; perustettu 1923) sekä saviastioita valmistanut Tyrvään Keramiikka Oy. Tärkeä työnantaja oli myös Helsingistä talvisodan alla Tyrväälle siirtynyt Asevarikko 3 ja sen yhteyteen sotien jälkeen perustettu Puolustuslaitoksen Vammaskosken tehdas (myöhemmin Vammas, nykyisin Komas Oy). Varikko ja Vammaskosken tehdas siirtyivät vuoden 1955 alueliitoksessa Vammalan puolelle. Vuoden 1970 väestönlaskennan mukaan 37 prosenttia tyrvääläisistä sai toimeentulonsa teollisuudesta ja rakennustoiminnasta, 36 prosenttia maa- ja metsätaloudesta sekä 27 prosenttia palveluammateista.[3]

Tyrvään ensimmäinen kansakoulu perustettiin 1873. Sata vuotta perustamisensa jälkeen se muuttui Vammalan kaupungin Hopun ala-asteen kouluksi, oli viimeiset vuotensa erityisopetuksen käytössä ja lakkautettiin keväällä 2005. Koulun opettajana toimi aikanaan muun muassa Oskari Söderholm (Vettenranta), joka on jäänyt historiaan Suomen vanhimman paikallislehden Tyrvään Sanomien perustajana. Tarmokas kirkkoherra, evankelisen liikkeen johtomies Johannes Bäck perusti Tyrväälle 1890-luvun aikana kolme uutta kansakoulua. Maaltamuuton vuoksi 1960-luvun lopulla Tyrvään alueella lakkautettiin 17 koulusta kaikkiaan kuusi.

Tampereen ja Porin välinen rautatie valmistui Tyrväälle saakka vuonna 1894 ja koko pituudeltaan rata otettiin käyttöön seuraavan vuoden marraskuussa. Tyrvään rautatieasema sijoittui vesistön pohjoispuolelle runsaan kilometrin päässä kirkosta. Rautatieaseman nimeksi vaihtui Vammalan rautatieasema sen siirryttyä vuoden 1955 alussa tehdyssä alueliitoksessa Vammalan puolelle.[4]

Tyrvään kirkonkylässä toimi vuosina 1880–1905 olutpanimo Tyrvis Bryggeri, joka joutui lopettamaan toimintansa 1900-luvun alussa ehdotonta raittiutta vaatineen kansalaisliikkeen painostuksesta.

Tyrvään vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin vuonna 1950.[5]

Juuri ennen talvisotaa Tyrväälle siirrettiin Helsingistä Asevarikko 3. Tyrväälle asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) ja Sakkolan siirtoväkeä.[6]

Tyrvää aloitti peruskoulun kokeilun yhdessä Karkun ja Vammalan kanssa syyslukukauden alussa 1968. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin virallisesti Tyrvään ja Karkun liityttyä Vammalaan vuonna 1973.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrvään kuuluisin nähtävyys on Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, joka on rakennettu 1500-luvun alussa. Kirkko oli erittäin hyvin säilynyt, mutta se tuhoutui pahoin tuhopoltossa 21. syyskuuta 1997. Kirkko korjattiin nykyasuun talkoovoimin. Nuorempi Tyrvään tiilikirkko on vuodelta 1855, ja sen on suunnitellut Pehr Johan Gylich. Kaukana pääkirkosta sijaitsevan Sammaljoen kylän asukkaat rakensivat vuonna 1834 oman saarnahuoneen, joka tuhoutui sisällissodan aikana. Arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema nykyinen Sammaljoen kirkko valmistui vuonna 1924.[3]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eko, Houhajärvi, Humaloja, Hätilä, Isojärvi, Juti, Järvenpää, Kahimala, Kalliala, Kaltila, Kaltsila, Kaukola, Ketola, Koivula, Komerola, Lantula, Laukula, Leiniälä, Liuhala, Lousaja, Lummaja, Marttila, Nuupala, Näntölä, Ojansuu, Pohjala, Rautajoki, Roismala, Ruoksamo, Sammaljoki, Soinila, Soukko, Stormi, Tapiola, Tyrvää, Uusikylä, Varila, Vataja, Vaununperä, Vehmaa, Vihattula, Vinkkilä, Illo

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Tyrvään taajamat olivat Roismala (582 asukasta), Stormi (544 asukasta) ja Vammalan keskustaajama (957 asukasta). Vammalan keskustaajama sijaitsi pääosin Vammalan puolella, ja sen kohdalla on mainittu pelkästään Tyrvään puolella asunut asukasmäärä. Vuonna 1960 määritellyistä taajamista Sammaljoki ja Tyrväänkylä eivät olleet enää taajamia vuoden 1970 rajauksessa.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Tyrvään väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Tyrvään väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
6 561
1890
  
7 472
1900
  
8 492
1910
  
9 303
1920
  
9 089
1930
  
9 301
1940
  
9 530
1950
  
10 828
1960
  
8 137
1970
  
7 306
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Vuonna 1955 Vammalaan liitettiin Tyrväästä alue, jossa oli 2 754 asukasta.[8]

Tunnettuja tyrvääläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 18) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Tilastotietoja Suomen kunnista toti.eu.com. Viitattu 27. huhtikuuta 2008.
  3. a b c d e Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 379–382. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  4. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 122–123. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  5. Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 153
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
  7. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
  8. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Warelius, Antero: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, Suomi 1854; Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistys 1938 (uusin painos 1991). ISBN 951-9352-02-3.
  • Pakula, Vihtori: Tyrvään seutu Suomen vapaussodassa. Tyrvään Kirjapaino 1926, Vammala.
  • Piilonen, Juhani: Kunnallishallintoa kuttupitäjässä. Tyrvään kunta 1869−1968. Tyrvään kunta 1969.
  • Prusi, Hannes: Esihistoriallisista löydöistä Tyrväässä. Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XVIII, 1949, Vammala.
  • Rancken, J. Oskar I.: Sastamala (lyhentäen suomentanut Väinö Selander). Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XXXIII, 1963, Vammala.