Hämeenkyrö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hämeenkyrö
Tavastkyro
Hämeenkyrö.vaakuna.svg Hämeenkyrö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.hameenkyro.fi
Sijainti 61°38′20″N, 023°11′50″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu
Kokonaispinta-ala 505,10 km²
224:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 463,84 km²
– sisävesi 41,26 km²
Väkiluku 10 682
93:nneksi suurin 31.1.2016 [2]
väestötiheys 23,03 as./km² (31.1.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 18,0 %
– 15–64-v. 61,0 %
– yli 64-v. 20,9 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 98,6 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,3 %
Kunnallisvero 21 %
98:nneksi suurin 2016 [5]
Kunnanjohtaja Antero Alenius
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013 - 2016[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • KD
 • Vihr.

10
7
6
5
4
2
1

Hämeenkyrö (ruots. Tavastkyro) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 10 682 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 505,10 km2, josta 41,26 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 23,03 asukasta/km2. Hämeenkyrö siirrettiin Turun ja Porin läänistä Hämeen lääniin 1. tammikuuta 1993. Hämeenkyrön naapurikunnat ovat Ikaalinen, Nokia, Sastamala ja Ylöjärvi.

Hämeenkyrö, silloin Kyrön pitäjä, erottautui Suur-Sastamalasta varhaisella keskiajalla. Kyrön pitäjä ulottui Etelä-Pohjanmaan Kyrönjoen suistosta aina nykyisen Hämeenkyrön etelälaidoille. Tämä Suur-Kyrö hajosi vähitellen. Ensin erottautui Pohjan Kyrö (nyk. Etelä-Pohjanmaa) ja vuonna 1641 Ikaalisten Kyrö sis. nykyiset kunnat: Ikaalinen, Parkano, Kankaanpää, Kihniö, Karvia ja Honkajoki.

Hämeenkyrön vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se on vahvistettu vuonna 1954.[7] Hämeenkyröön asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenkyrön jakaa pohjois-etelä-suunnassa keskeltä kahtia Kyrösjärven, Pappilanjoen, Kirkkojärven ja Mahnalanselän muodostama vesireitti, joka laskee Nokian puolella Siuronkoskea myöten Kuloveteen. Tämän vesistön varrelle on sijoittunut suurin osa kunnan asutuksesta ja viljelysmaista. Muut osat kunnasta ovat vähäjärvistä, enimmäkseen metsien peittämää ylänköaluetta. Kunnan kaakkoiskulmassa lähellä Nokian rajaa sijaitsevat korkeimmat mäkien huiput, Kaitajärvenvuori (190 m mpy.) ja Seinävuori (185 m mpy.). Näistä edellinen ulottuu lähes 130 metriä Mahnalanselän pintaa ylemmäksi. Mahnalanselkään laskee koillisesta Sarkkilanjoki, jonka alkulähteenä on entisen Viljakkalan puolella sijaitseva Karhejärvi.[9]

Hämeenkyrön pohjoisosan poikki kulkee harjujakso, joka jatkuu Hämeenkankaana Ikaalisten puolelle ja edelleen Kankaanpään suuntaan. Kyrösjärvestä lähtevä Pappilanjoki puhkaisee harjun muodostaen Kyröskosken, jonka putouskorkeus on 21,5 metriä. Harjun liepeillä Hämeenkyrön länsiosassa on laajoja soita. Ylöjärven puolella aivan Hämeenkyrön rajan tuntumassa sijaitsee kaksi toimintansa lopettanutta kaivosta, Haverin kultakaivos ja Paroisten kuparikaivos, mutta Hämeenkyrön alueelta ei ole löytynyt malmeja.[9]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenkyrön kautta kulkee valtatie 3 Tampereelta Vaasaan. Toinen tärkeä yhteys on valtatiehen Kyröskoskella yhtyvä, Sastamalasta tuleva seututie 249. Vanhastaan tärkeä kulkureitti oli kunnan poikki kulkeva vesistö, jolla toimi vilkas höyrylaivaliikenne toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin saakka. Kunnan koilliskulmaa sivuaa 1970-luvun alussa valmistunut Tampere–Seinäjoki-rata, jolla ei kuitenkaan ole merkitystä paikallisten liikenneolojen kannalta.[9] Suunniteltaessa rautatieyhteyttä Tampereelta Pohjanmaalle 1870-luvulla yhtenä vaihtoehtona oli reitti Kyröskosken kautta, mutta lopulta Pohjanmaan rata linjattiin kulkemaan kaukaa idästä, Keuruun Haapamäen kautta.[10]

Etäisyyksiä Hämeenkyröstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenkyrön alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Kyröskoskea perattaessa vuonna 1865 sen partailta löydettiin parikymmentä esihistoriallista kiviesinettä. Paikkakunnan nykyinen asutus on saanut alkunsa todennäköisesti jo vuoden 400 tienoilla ajanlaskun alun jälkeen, jolloin Kyrösjärven laskureitin varrelle syntyi pysyviä asuinsijoja. Hämeenkyrön alueelta tehtiin keskiajalla vilkkaasti pyyntiretkiä pohjoisiin erämaihin aina Pohjanmaalle saakka. Tähän viittaavat monet eteläpohjalaiset paikannimet, joiden juuret ovat Hämeenkyrön vanhassa nimistössä. Vielä 1500-luvulla kyröläisten hallussa oli erämaita nykyisten Siikaisten, Kauhajoen, Parkanon, Kihniön, Ruoveden ja Virtain kuntien alueilla, kunnes kuningas Kustaa Vaasa lakkautti eräomistukset 1500-luvun puolivälissä.[9]

Keskiajan levottomina kausina kyröläiset joutuivat mukaan Davidin kapinana tunnettuun kansannousuun ja heidän edustajansa olivat mukana allekirjoittamassa alistumiskirjaa vuonna 1439. Nuijasodassa kyröläisten väitettiin yllyttäneen pohjalaisia kapinaan ja joulun aikaan 1596 nuijamiehet kulkivat pitäjän kautta ja ryöstivät ainakin Hämeenkyrön pappilan. Nuijamiesten paetessa Nokian taistelun jälkeen Klaus Flemingin johtamat huovit ajoivat heitä takaa Parkanon tienoille saakka.[9]

Vuoden 1540 maakirjan mukaan Kyrössä oli 396 taloa, mikä lienee merkinnyt noin 2 500 asukasta. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan taloja oli jo 481. Seuraavalla vuosisadalla Kyrön laaja pohjoisosa erosi itsenäiseksi Ikaalisten seurakunnaksi eikä emäpitäjän väkiluku noussut pitkään aikaan entiselle tasolle kulkutautien, vuosien 1696–1697 nälänhädän ja isonvihan vuoksi. Vuonna 1749 Hämeenkyrön asukasmäärä oli 2 019, mutta 1800-luvun alussa yli kaksinkertainen, 4 408. Vuonna 1850 asukkaita oli 6 801 ja 1900-luvun alussa jo 10 712. Sittemmin Viljakkalan itsenäistyminen pienensi asukasmäärää, joka oli 8 624 henkeä vuonna 1920.[9]

Pitäjän ensimmäisistä kirkoista ei ole tietoja, mutta vuonna 1644 valmistui torniton pitkäkirkko, johon kuului erillinen kellotapuli. Nykyinen kirkko rakennettiin Tukholman intendenttikonttorin piirustusten mukaan vuosina 1780–1782. Vanha kirkko jäi tämän jälkeen pois käytöstä ja ränsistyi sekä purettiin maaherran määräyksestä vuonna 1842. Hämeenkyrön kirkkoherrana toimi 1800-luvun puolivälissä Georg Jakob Forsman, jonka poika Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti – opeteltuaan suomen kielen – esikoisteoksensa, kertomuksen Hämeenkyrön pitäjästä, vuonna 1851. Yrjö-Koskinen vietti myöhemmin kesiään Hämeenkyrössä läheltä Kyröskoskea omistamallaan mökillä.[9]

Kyröskosken partaille alkoi syntyä teollisuutta 1800-luvun puolivälin jälkeen; vuosina 1860–1877 paikalla toimi pienehkö puuvillatehdas. Tamperelaiset liikemiehet L. J. Hammaren, G. O. Sumelius ja A. Nyberg ostivat tehtaan ja perustivat vuonna 1870 puunjalostusyhtiön, joka sai myöhemmin nimen Hammaren & Co ja joka aloitti paperin tuotannon vuonna 1878. Vuonna 1912 perustettiin saha, vuosina 1912–1916 rakennettiin vesi- ja höyryvoimalaitos, ja vuonna 1937 aloitettiin kartongin valmistus. Yhtiö hankki vuodesta 1897 alkaen höyrylaivoja, jotka kuljettivat tehtaiden tuotteita ja niiden ohella myös matkustajia Porin radan Siuron rautatieasemalle. Yhtiön nimi muutettiin Oy Kyro Ab:ksi vuonna 1941.[9]

Vuonna 1865 pidetyssä pitäjänkokouksessa päätettiin aloittaa kunnallishallinto seuraavan vuoden alussa, ja kunnanvaltuusto tuli kuntakokouksen tilalle vuoden 1919 kunnallislain nojalla. Hämeenkyrön ensimmäinen varsinainen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1873, mutta jo vuonna 1847 Adam Sasslin perusti omistamalleen Kärjen tilalle Jumesniemen kylään koko Suomen oloissa erikoislaatuisen yksityiskoulun. Sasslinin koulun esikuvana lienevät olleet Tampereen ympäristössä 1800-luvun alkupuolella toimineet niin kutsutut Ahlmanin koulut, ja sen ensimmäisenä opettajana oli kotipitäjästään Tyrväästä pitäjänkertomuksen vuonna 1853 laatinut Antero Warelius. Osaran kartanoon perustettiin vuonna 1886 maanviljelyskoulu, joka oli toiminnassa vuoteen 1909. Nykyinen Osaran maatalousoppilaitos perustettiin puolestaan vuonna 1923. Hämeenkyrön yhteiskoulu (nykyisin yläasteen koulu ja lukio) aloitti toimintansa vuonna 1949.[9]

Hämeenkyrön vahvan teollistumisen ansiosta kunnan väkiluku pysyi voimakkaan maaltamuuton vuosina 1960- ja 1970-luvuilla vakaana huolimatta melko lähellä sijaitsevien suurten väestökeskusten imusta; tosin kunnan sisäinen muuttoliike suuntautui melko suurena kunnan reuna-alueilta kirkonkylään ja Kyröskoskelle. Viimeisten vuosikymmenien aikana myös Hämeenkyrö on Tampereen ja sen naapurikuntien ohella päässyt hyvien kulkuyhteyksien ansiosta osalliseksi koko Pirkanmaan maakunnan väestönkasvusta.[9]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Hämeenkyrön väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
9 302
1985
  
9 099
1990
  
9 511
1995
  
9 736
2000
  
9 897
2005
  
10 186
2010
  
10 489
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Kylät ja alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haukijärvi, Heinijärvi, Herttuala, Hiironen, Hirvola, Ilottula, Jokimetsä, Jumesniemi, Järvenkylä, Kalalahti, Kalkunmäki, Keskuspuisto, Kierikkala, Komi, Korkomäki, Kostula, Kuotila, Kyröskoski, Kyröspohja, Käpylä, Laitila, Lavajärvi, Lemmakkala, Mahnala, Mihari, Muotiala, Myllymäki, Osara, Palko, Pappila, Pappilanmetsä, Parila, Pentinmaa, Pinsiö, Pukara, Puronsuu, Pyöräniemi, Räystö, Sarkkila, Sasi, Sirkkala, Timi, Tippavaara, Tokoinen, Tuokkola, Turkimus, Turkkila, Untila, Urjainen, Uskela, Uskelanniemi, Vanaja, Vesajärvi, Vilpee, Äkönmaa

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F. E. Sillanpäähän liittyviä nähtävyyksiä ja Arteles Kulttuurikeskus

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsä Board Kyro, Kyro Power vesivoimalaitos, Kyrel Oy

Hämeenkyrössä toimivat mediat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenkyrön sanomat -lehti ja Kyrösradio-paikallisradio.

Hämeenkyrössä syntyneitä tai siellä vaikuttaneita merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2016. Väestörekisterikeskus. Viitattu 19.2.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. YLE: Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. YLE. Viitattu 6. marraskuuta 2012.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 158. Otava 1979, Helsinki.
  8. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  9. a b c d e f g h i j Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 138–146. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  10. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 79. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]