Antero Warelius

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antero Warelius vuonna 1877. (Valokuva Daniel Nyblin.)

Antero Warelius (alk. Antti Matinpoika, myöh. Antti Seppä, Andreas Sebell; 14. heinäkuuta 1821 Tyrvää16. tammikuuta 1904 Loimaa) oli suomalainen kirjailija ja pappi, jolla oli merkittävä osa suomen kirjakielen kehittämisessä. Hän auttoi Elias Lönnrotia sanakirjan kokoamisessa ehdottamalla uudissanoja. Heidän yhteistyönsä vuoksi ei aina tiedetä varmaksi, onko jokin sana Lönnrotin vai Wareliuksen keksimä, mutta ainakin sanat ravintola, keitin, itsekäs, kansatiede ja kokoelma ovat Wareliuksen käsialaa. [1] Warelius ehdotti myös monia sanoja, jotka eivät tulleet käyttöön.

Warelius oli kotoisin Tyrväältä Varilan kylästä, jonka mukaan hän otti nimen vuonna 1837. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1847 ja sai pappisvihkimyksen 1848. Hän toimi opettajana Sasslinin koulussa Hämeenkyrössä vuodesta 1848 ja opetti suomea muun muassa Yrjö-Sakari Yrjö-Koskiselle. Hoidettuaan apupapin tehtäviä eri puolilla Suomea 1850–1860-luvulla Warelius toimi Loimaan kirkkoherrana vuosina 1869–1900 ja pappissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1877–1878. Hän sai rovastin arvon vuonna 1873, ja hänet vihittiin riemumaisteriksi vuonna 1897.

Wareliusta pidetään suomalaisen tietokirjallisuuden uranuurtajana. Wareliuksen tunnetuin kaunokirjallinen teos on ylioppilasnäytelmä Vekkulit ja Kekkulit (1848). Warelius kirjoitti elävästi ja humoristisesti.

Suomen tietokirjailijat ry myöntää vuosittain Warelius-palkinnon tietokirjailijalle, jolla on laaja ja korkealaatuinen tietoteostuotanto ja jonka teokset on suunnattu erityisesti yleisölle tai koululais- tai opiskelijakunnalle.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enon Opetuksia Luonnon asioista (osa I 1845, osa II 1856)
  • Bidrag till Finlands kännedom i ethnografiskt hänseende
  • Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, kotiseutututkimus
  • Vekkulit ja Kekkulit (1848), ilveily

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 460–464. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-04680-2.
  2. Palkintopolitiikka Suomen tietokirjailijat ry. Viitattu 27.4.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikola, Niilo: ”Antero Warelius sanomalehtimiehenä”, Satakunta: Kotiseutututkimuksia III, s. 85–105. Toinen painos. Satakuntalainen osakunta, 1928. Näköisversio verkossa (PDF) (viitattu 24.9.2014).
  • Karvonen, Erkki: "Karruttajat ovat mammallisia ruotto-eläimiä". Varhaisnykysuomi vilisi hupaisia uudissanoja. (Vareliuksen Enon opetuksia luonnon asioista -teoksen esittelyä.) Aamulehti 22.7.1999. (Kirjoituksen verkkoversio.)
  • Kuuliala, Wiljo-Kustaa: Kun talonpojasta tuli pappi: Antero Warelius kansanmiehenä. Vammala: Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistys, 1943.
  • Vesikansa, Jyrki: ”Warelius, Antero (1821–1904)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 331. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.