Antero Warelius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antero Warelius
Antti Matinpoika Seppä
Antero-Warelius.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 14. heinäkuuta 1821
Tyrvää
Kuollut 16. tammikuuta 1904 (78 vuotta)
Loimaa
Ammatti pappi, opettaja, kirkkoherra, kirjailija, valtiopäiväedustaja
Kirjailija
Aikakausi 1845-1862
Aiheet luonto, hengelliset asiat, edunvalvonta
Esikoisteos Enon opetuksia luonnon asioista : Osa 1. (1845)
Ehdokkuudet

Suomen kirjakielen kehittäjä, rovasti 1873, riemumaisteri 1897, vuosittain Suomen tietokirjailijat ry myöntää Warelius-palkinnon ansioituneelle tietokirjailijalle

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Antero (Anders) Warelius (alk. Antti Matinpoika, myöh. Antti Seppä, Andreas Sebell; 14. heinäkuuta 1821 Tyrvää16. tammikuuta 1904 Loimaa) oli suomalainen kirjailija ja pappi, jolla oli merkittävä osa suomen kirjakielen kehittämisessä. Hän auttoi Elias Lönnrotia sanakirjan kokoamisessa ehdottamalla uudissanoja. Heidän yhteistyönsä vuoksi ei aina tiedetä varmaksi, onko jokin sana Lönnrotin vai Wareliuksen keksimä, mutta ainakin sanat ravintola, keitin, itsekäs, kansatiede ja kokoelma ovat Wareliuksen käsialaa. [1] Warelius ehdotti myös monia sanoja, jotka eivät tulleet käyttöön.

Warelius oli kotoisin Tyrväältä Varilan kylästä, jonka mukaan hän otti nimen vuonna 1837. Hänen vanhempansa olivat Varilan Sepän talollinen Matti Jaakonpoika (Matts Johansson, k. 1827) ja Maria Jaakontytär (Maria Jakobsdotter). Hän kävi Porin triviaalikoulua ja Turun lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1843. Warelius opiskeli Helsingin yliopistossa, valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1847 ja sai pappisvihkimyksen 1848. Hän toimi opettajana Sasslinin koulussa Hämeenkyrössä vuodesta 1848 ja opetti suomea muun muassa Yrjö-Sakari Yrjö-Koskiselle. Warelius oli sitten Tyrvään kirkkoherran apulaisena vuodesta 1850, Uskelan pitäjänapulaisena vuodesta 1852, Perttelin kappalaisena vuodesta 1855 ja Maarian pitäjänapulaisena vuodesta 1860. Hän sai varapastorin arvon 1856. Warelius toimi Loimaan kirkkoherrana vuosina 1869–1900 ja oli pappissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1877–1878. Hän sai rovastin arvon vuonna 1873, ja hänet vihittiin riemumaisteriksi vuonna 1897.[2]

Wareliusta pidetään suomalaisen tietokirjallisuuden uranuurtajana. Wareliuksen tunnetuin kaunokirjallinen teos on ylioppilasnäytelmä Vekkulit ja Kekkulit (1848). Warelius kirjoitti elävästi ja humoristisesti.

Suomen tietokirjailijat ry myöntää vuosittain Warelius-palkinnon tietokirjailijalle, jolla on laaja ja korkealaatuinen tietoteostuotanto ja jonka teokset on suunnattu erityisesti yleisölle tai koululais- tai opiskelijakunnalle.[3]

Antero Warelius oli naimisissa vuodesta 1848 Fredrika Lovisa Natalia von Schantzin (k. 1911) kanssa.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enon opetuksia luonnon asioista : Osa 1.Kustantaja tuntematon, 1845.
  • Rambach, Johann Jacob. Saarna autuaallisesta tuttavuudesta Jesuksen Kristuksen lammasten ja heidän hyvän paimenensa välillä. Suomentaja A. Warelius. C. F. Sjöblom, 1851.
  • Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1854.
  • Enon opetuksia luonnon asioista : Osa 2. Wesander, 1856.
  • Peijais-puheita : eli kristillisiä muistutteita mureh-väelle lohdutukseksi, kehoitukseksi ja varoitukseksi. Granlund, 1861.
  • Saatanto Tuonelaan : eli ilmoitteita miten meikäläiset kuolleenkorjaus-tavat ovat muodostuneet. Granlund, 1861.
  • Papiston palkoista ja muista seurakuntalaisilta suoritettavista eduista : ohjeita ja arveloja yleisten säätösten mukaan. Wilén, 1862.
  • Bidrag till Finlands kännedom i ethnografiskt hänseende
  • Vekkulit ja Kekkulit : leikkinäytelmä kahdessa näytöksessä. Edlund,1848.
  • Suomen kansaa : kansatieteellisiä havaintoja suuriruhtinaskunnan alueelta. Suomentajat Irma Sorvali ja Tuomas Sorvali. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 460–464. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-04680-2.
  2. a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Anders Warelius. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=16130>. Luettu 31.3.2018.
  3. Palkintopolitiikka Suomen tietokirjailijat ry. Viitattu 27.4.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikola, Niilo: ”Antero Warelius sanomalehtimiehenä”, Satakunta: Kotiseutututkimuksia III, s. 85–105. Toinen painos. Satakuntalainen osakunta, 1928. Näköisversio verkossa (PDF) (viitattu 24.9.2014).
  • Karvonen, Erkki: "Karruttajat ovat mammallisia ruotto-eläimiä". Varhaisnykysuomi vilisi hupaisia uudissanoja. (Vareliuksen Enon opetuksia luonnon asioista -teoksen esittelyä.) Aamulehti 22.7.1999. (Kirjoituksen verkkoversio.)
  • Kuuliala, Wiljo-Kustaa: Kun talonpojasta tuli pappi: Antero Warelius kansanmiehenä. Vammala: Tyrvään seudun museo- ja kotiseutuyhdistys, 1943.
  • Vesikansa, Jyrki: ”Warelius, Antero (1821–1904)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 331. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  • Kaasalainen, Erkki: "Antero Varelius : kirjailija, pappi, suomalaisuusmies", Vammala: Tyrvään sanomat, 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.