Wilhelm Lindstedt
| Wilhelm Lindstedt | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1838 Nousiainen |
| Kuollut | 8. tammikuuta 1915 (76 vuotta) Huittinen |
| Kansalaisuus | Suomen suuriruhtinaskunta |
| Vanhemmat |
|
| Puoliso |
|
| Lapset |
|
| Ura | |
| Uskontokunta | Luterilaisuus |
Wilhelm Lindstedt (3. toukokuuta 1838 Nousiainen – 8. tammikuuta 1915 Huittinen) oli suomalainen pappi ja opettaja.[1] Lindstedtiä on kuvattu yhteiskunnallisesti valveutuneeksi ja hyväksi puhujaksi.[2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindstedtin vanhemmat olivat varanimismies Wilhelm Lindstedt ja Elisabet Ekbom. Lindstedtin ensimmäinen puoliso vuodesta 1868 oli Hilma Nyholm (k. 1910), jonka vanhempia olivat kirkkoherra Gustaf Nyholm. Lindstedtin toinen puoliso oli vuodesta 1913 Hilda Emilia Ekblom, viskaali Gustaf Robert Wallénin leski (k. 1943).
Lindstedtillä oli yhteensä kymmenen lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Lindstedtin poikia olivat Viipurin hiippakunnan piispa ja opetusministeri Yrjö Loimaranta (1874–1942), Orimattilan kirkkoherra Sakari Loimaranta (1885–1954), opettaja, yritysjohtaja Lauri Loimaranta (1879–1939) ja lääkäri Eero Loimaranta (1890-1919). Tyttäret olivat Hilma Elisabeth Stenros (1871-1941), opettaja ja järjestötyöntekijä Siiri Loimaranta (1873–1953), Laina Kivi (1877-1927), lääkäri Suoma Loimaranta-Airila (ent. af Hällström) (1881-1954), Hilja Oksanen (1883-1937) ja sairaanhoidon opettaja Aura Lindstedt.[1][3][4]
Valtiopäivillä Lindstedt oli edustaja pappissäädyssä 1877, 1882 ja 1885.[5][6]
Ura pastorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänet vihittiin papiksi 1867 ja hän toimi aluksi Ilmajoen apulaisena. Vuonna 1869 hänestä tuli Oulun ja Seinäjoen kappalainen. Samana vuonna hän sai Oulussa perustetuksi yksityisen suomenkielisen lyseon ja toimi sen rehtorina ja palkattomana opettajana vuoteen 1879, jolloin hänestä tuli Kuopion hiippakunnan asessori. 1884 Lindstedt nimitettiin Lapinlahden ja 1893 Huittisten kirkkoherraksi.[1]
Seinäjoen kappalainen (1869–1873)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindstedt tuli seinäjokisille tunnetuksi jo tämän toimiessa Kaarle Forsmanin apulaisena. Seinäjoen seurakunnan kappalaiseksi hän toimi vuosina 1869–1873. Lindstedt koki kansallisen herätyksen ja osallistui kunnalliselämään. Lindstedtin ansiosta Seinäjoelle perustettiin kansakoulu, jonka toiminnassa korostuivat erityisesti opetustyö ja lastenopetus. Lindstedtin vaatimuksesta Östermyran "pruukikoulua" täydennettiin Marttilan kansakoululla vuonna 1871.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lindstedt kirjoitti muun muassa teokset Havaintoja kristillis-siveellisen elämän alalta, tehty matkoilla Skandinaviassa ja Schweitsissä vv. 1887-88 (1889) sekä Kirkollinen diakonaatti, sen synty, kehitys ja nykyinen merkitys (1896). Suomalaisten koulujen historian kannalta merkittävä oli hänen teoksensa Oulun suomalaisen yksityislyseon synty ja sen ensimmäiset vaiheet (1907).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Junnila, Heikki: Ruutimakasiinista Lakeuden ristiin. Seinäjoen seurakunnan historia 1863-2004. Seinäjoki: Historiatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-5208-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 468. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ a b Junnila 2009, s. 47
- ↑ LINDSTEDT Wilhelm. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 18.4.2014.
- ↑ Suoma Loimaranta – lottajärjestön lääkintäjohtaja Suomalainen Naisliitto ry.
- ↑ Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 201. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.
- ↑ Lindstedt, Wilhelm Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. (Viitattu 7.11.2020)
| ||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
