Gustaf Johansson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustaf Johansson
Gustaf Johansson (1844–1930), verkade som Finlands ärkebiskop 1899–1930.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 10. tammikuuta 1844
Ylivieska
Kuollut 24. heinäkuuta 1930 (86 vuotta)
Turku
Ammatti professori, piispa, arkkipiispa
Kirjailija
Aikakausi 1890-1930
Aiheet hengelliset liikkeet, elämäkerrat, saarnat
Esikoisteos Mietteitä Suomen luterilaisen kirkon asemasta (1890), Pelastusarmeija : lyhyesti esitelty (1890)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 18991930.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson vihittiin papiksi vuonna 1871, ja hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1874. Hän toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina vuosina 1877–1885, silloisen Kuopion hiippakunnan (joka muutettiin myöhemmin Oulun hiippakunnaksi) piispana vuosina 1885–1897, Savonlinnan hiippakunnan piispana 1897–1899 sekä puheenjohtajana pappissäädyssä ja kirkolliskokouksissa.

Professorina Johansson kehitti alansa terminologiaa luomalla suomenkielisiä vastineita monille teologisille ammattisanoille.[1] Piispana hän johti raamatunkäännöskomiteaa vuosina 1886–1912 ja 1893 julkaistun Kristinopin kirjoitustyötä, sekä osallistui suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan uudistustyöhön.[2]

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Johanssonia pidettiin vanhoillisena. Hänen mukaansa naisasialiike oli pohjimmiltaan kapina Jumalan maailmanjärjestystä vastaan ja aiheutti yhteiskunnalle ja naiselle turmion.[3] Sisällissodan sytyttyä papisto sai Johanssonilta ohjeen pysyä erillään sotatapahtumista ja pidättäytyä poliittisista puheenvuoroista.[4] Hän piti sisällissotaa taisteluna "bolsevišmin saatanaa" vastaan.[5] Sodan jälkeen hän julkaisi paimenkirjeen, jossa tuomitsi ankarasti punaiset ja hänen mielestään mielestään kaikki Jumalan kieltäjät pitäisi tappaa.[6] Hänen on joissakin yhteyksissä väitetty puolustaneen myös avoimesti Suomen sisällissodassa taistelleiden naiskaartilaisten teloituksia, joita ei olisi pitänyt auttaa millään tapaa, vaan jättää ”saatanan haltuun”.[7] Väite on kuitenkin virheellinen, ja todellisuudessa näin sanoi Kuopion piispa Colliander, joka viittasi työväestöön yleisesti.[8]

Johansson edusti teologiassaan beckiläistä biblisismiä, joka pohjautuu saksalaisen Johann Tobias Beckin teologiaan. Beckiläisyydelle tunnusomaista oli Raamatun aseman voimakas korostaminen: näkemyksen mukaan Raamattu tarjosi sisäisesti yhtenäisen pohjan kristilliselle opille ja etiikalle. Beckiläinen henki näkyi esimerkiksi siinä, että Johansson antoi aikansa kulttuuri-ilmapiiristä pessimistisen kuvan ja arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa.[9] Hän vastusti myös demokratiaa eli hänelle vastenmielistä ”kansan tahtoa” ja jätti äänestämättä ainakin yksikamarisen eduskunnan alkuvuosien vaaleissa. Johanssonin ajattelussa ”kansan tahto" oli aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Johansson pelkäsi myös kirkon poliittista leimautumista ja tuomitsi jyrkästi tällaisen kirkon julkisen sekaantumisen politiikkaan.[10] Valtiollinen toiminta oli Johanssonin ajattelussa velvollisuutta täyttää Jumalan tahto.

Keisari-suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistettua Suomen suuriruhtinaskunnan uuden asevelvollisuuslain arkkipiispa Johansson lähetti papistolle 12. elokuuta 1901 yksityisen kiertokirjeen, jossa hän kehotti papistoa lukemaan kutsuntakuulutukset: ”Papin velvollisuus on lain mukaan julistaa kirkossa hallituksen antamia asetuksia, eikä hänen ole tutkiminen niiden laillisuutta. Ellei hän niitä kuuluta, asettuu hän lain ulkopuolelle ja paneutuu esivaltaa vastaan.”[11]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pelastusarmeija : lyhyesti esitelty. O. W. Backman, 1890.
  • Mietteitä Suomen luterilaisen kirkon asemasta. O. W. Backman, 1890.
  • Piispantarkastuksessa Pielisjärvellä elokuulla 1891 piispa G. Johanssonin pitämät puheet. Kustantaja tuntematon, 1891.
  • Laestadiolaisuus. O. W. Backman, 1892.
  • Mainittavimmat ilmiöt kristillisen kirkon ja teologisen tieteen alalla kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
  • Yleissilmäys merkillisimpiin tapauksiin ja ilmiöihin kristikunnassa ja uskontotieteen alalla viime viiden vuoden kuluessa : Silmäys seurakuntain ja seurakuntahoidon oloihin Kuopion hiippakunnassa viime viiden vuoden aikana. Kustantaja tuntematon, 1892.
  • Muistutuksia vanhurskauttamisoppiin ja sen käsittelemiseen. O. W. Backman, 1892.
  • Seurakunnalliset olot Kuopion hiippakunnassa kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
  • Muistutuksia suomalaisen virsikirjakomitean ehdoitukseen. Edlund, 1884.
  • Kirkollisia kysymyksiä. WSOY, 1894.
  • Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : ensimmäinen wuosikerta : Wanhat ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1894.
  • Muistosanoja Kiimingin seurakunnalle piispantarkastuksesta v. 1895. Joh. Castrén, 1895.
  • Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : toinen wuosikerta : Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1895.
  • Muutama jäähyväissana Kuopion hiippakunnan papistolle. G. Johansson, 1897.
  • Muutama tervehdyssana Savonlinnan hiippakunnan papistolle. KS. kp., 1897.
  • Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : kolmas wuosikerta : Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1898.
  • Jeesus Kristus on elämän valkeus. Kustantaja tuntematon, 1897.
  • Jeesus on autuuden ruhtinas. WSOY, 1897.
  • Rakkaus on lain täyttämys. WSOY, 1897.
  • Pyhä uskomme. WSOY, 1897.
  • Jäähyväistervehdys Savonlinnan hiippakunnan arvoisalle papistolle. KS. kp., 1900.
  • Arvoisa virkaveli! WSOY, 1901.
  • Herran sana pysyy iankaikkisesti : saarnoja kirkkowuoden epistolatekstien johdosta. Suomen Lähetysseura, 1914.
  • Kristillinen uskonoppi, jonka luennoissa esitti Gustaf Johansson. Suomen lähetysseura, 1924.
  • Kristillinen siveysoppi. Suomen lähetysseura, 1925.
  • Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä. Suomen lähetysseura, 1927.
  • Merkillisimmät ilmiöt kristillisen kirkon ja jumaluusopin alalla viimeisen pappeinkokouksen jälkeen. Kustantaja tuntematon, 1928.
  • Kertomus seurakuntien ja seurakuntahoidon vaiheista. Kustantaja tuntematon, 1928.
  • Raamatullisia mietelmiä. WSOY, 1933.

Postimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaisen Ristin postimerkkisarjassa julkaistiin Gustaf Johanssonista punainen postimerkki 26. marraskuuta 1956. Sen arvo oli 20 markkaa, ja lisäksi maksettiin kolmen markan lisämaksu.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toiviainen, Kalevi: Kaakonkulman hiippakunta 1897–1945. Mattila, Ouri & Mäkitalo, Tuula & Peura, Esa-Matti (toim.): Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897–2004, 2004, s. 13–81. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-135-X.
  • Murtorinne, Eino: Papisto ja esivalta routavuosina 1899-1906. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Kuopio, 1964.
  • Rosenqvist, G. O: Suomen kirkon murrosaikoja. WSOY, 1952.
  • Juva, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat 9. Otava, Helsinki, 1937.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toiviainen 2004, s. 17.
  2. Toiviainen 2004, s. 18.
  3. Kuopion kaupunki: Minna Canth ja Kuopion uudet koulut
  4. Huhta, Ilkka: Kirkko ja 1918 Suomen Sotahistoriallinen Seura. Viitattu 18.11.2018.
  5. Huttunen, Juhani: Pyhä sota, Saatana ja Harmageddon – näin uskonto koettiin Suomen sisällissodassa Kirkko ja kaupunki. 19.1.2018. Viitattu 18.11.2018.
  6. Lindstedt, Risto: Kadotetun järjen päivät Suomen Kuvalehti. Viitattu 18.11.2018.
  7. Haatanen, Kalle: Susinartut ja pikku immet (audio) 21.11.2011. Yle Areena. Viitattu 15.10.2017.
  8. Vesala, Hanna: Haatainen poistatti punaisten naisvankien teloituksia puolustaneen papin kuvan: "Sanoin, ettei tämä herra minun huoneessani ala olemaan" 9.11.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.11.2018.
  9. Toiviainen 2004, s. 17–18.
  10. Mustakallio, Hannu: Sisallissota ja kansankirkot Karjalan teolognen seura. Viitattu 18.11.2018.
  11. Murtorinne, s. 121–122.
    Rosenqvist, s. 36.
    Suomen kansan aikakirjat 9, s. 104.
  12. LAPE 2004, s. 230.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Robert Frosterus
Kuopion piispa
18851897
Seuraaja:
Otto Immanuel Colliander
Edeltäjä:
Savonlinnan piispa
18971899
Seuraaja:
Otto Immanuel Colliander
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Torsten Thure Renvall
Turun arkkipiispa
18991930
Seuraaja:
Lauri Ingman