Martti Simojoki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Simojoki
119 Martti Simojoki.jpg
Syntynyt 17. syyskuuta 1908
Uusikaupunki
Kuollut 25. huhtikuuta 1999 (90 vuotta)
Helsinki
Asuinpaikka Uusikaupunki, Kuopio, Helsinki, Mikkeli, Turku
Ammatti pappi, yleissihteeri, uskonnon opettaja, assistentti, sotilaspappi,notaari, piispa, arkkipiispa
Aktiivisena 1940‒1998
Merkittävät teokset Julistus ja opetus : saarnan opetustehtävästä (väitöskirja)
Arvonimi teologian kunniatohtori USA:n Wittenbergistä
Edeltäjä Mikkelin piispanvirassa Ilmari Salomies,
arkkipiispan virassa Ilmari Salomies
Seuraaja Mikkelin piispanvirassa Osmo Alaja,
Helsingin piispan virassa Aarre Lauha,
arkkipiispan virassa Mikko Juva
Puoliso Aune Castrén
Vanhemmat Jooseppi Joakim Simelius ja Helmi Johanna Helminen
Sukulaiset sisarukset Paavo, Heikki, Aili ja Anna-Liisa
Lapset Pentti, Leena ja Jaakko

Martti Ilmari Simojoki (vuoteen 1928 Simelius, 17. syyskuuta 1908 Uusikaupunki25. huhtikuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen piispa. Hän oli Turun ja Suomen arkkipiispana vuosina 19641978.

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenkaupungin kirkkoherran Jooseppi Joakim Simeliuksen ja Helmi Johanna Helmisen perheeseen syntyi vuonna 1908 poika, Martti Ilmari. Perheen vanhemmat pojat olivat Paavo (1904) ja Heikki (1906). Martin jälkeen syntyivät Aili (1913) ja Anna-Liisa (1918). Martti Simojoki avioitui vuonna 1936 hammaslääkäri Aune Castrénin kanssa. Heidän perheensä sai kolme lasta. Vuonna 1938 syntyi Pentti, 1944 Leena ja 1947 Jaakko.[1]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Simojoki kävi koulua Kuopiossa, koska perhe muutti Kuopioon isän tullessa 1918 Kuopion kirkkoherraksi. Martti tuli ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1926. Samana vuonna hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston jumaluusopillisessa tiedekunnassa. Hänet vihittiin papiksi 1930. Opiskelu jatkui. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1938, teologian kandidaatiksi 1941 ja lisensiaatiksi 1947 sekä väitteli teologian tohtoriksi 1948 (väitöskirja 'Julistus ja opetus').[1]

Matkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Simojoki teki stipendimatkan Saksaan 1943. Hän opiskeli puoli vuotta stipendiaattina Yhdysvalloissa 1948. Teologian kunniatohtoriksi hän tuli USA:n Wittenbergistä 1963. Muut opinto- ja edustusmatkat suuntautuivat Euroopan maiden ja Yhdysvaltain lisäksi Kanadaan ja eri puolille Afrikkaa.[1]

Virat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan papiksi Martti Simojoen ensimmäisenä virkana oli Suomen kristillisen ylioppilasliiton (YKY) yleissihteerin tehtävä 1930-32, sen jälkeen hän toimi uskonnon opettajana Kallion yhteiskoulussa Helsingissä sekä kirkkoherran, isänsä, virallisena apulaisena Kuopiossa. Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherran, A. W. Kuusiston, apulaiseksi (Suurkirkon seurakuntapiirin pastoriksi) Simojoki tuli 1935 ja toimi siinä vuoteen 1943. Jumaluusopin ylioppilaiden ylim. saarna- ja opetusharjoitusten johtajuuskausi oli 1936-39. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professorin, Aarni Voipion, assistenttina hän oli 1943-50 sekä teologisen tiedekunnan notaarina 1945-50. Sotapalveluksensa Martti Simojoki suoritti sotilaspappina 1940-44 kenttäpiispan, Johannes Björklundin, määräämissä tehtävissä päämajassa ja Itä-Karjalassa. Martti Simojoki valittiin Suomen kirkon seurakuntaopiston ja Luther-opiston johtajaksi Järvenpäähän 1950. Mikkelin hiippakunnan piispaksi hän tuli vuosiksi 1951-59. Helsingin hiippakunnan piispana hän oli 1959-64. Arkkipiispana Turussa Simojoki oli vuosina 1964-78.

Arkkipiispana Simojoki oli mm. piispainkokouksen, kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen, kirkon ulkomaanasiain toimikunnan ja Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja sekä kirkon tiedotuskeskuksen johtokunnan puheenjohtaja.[1]

Komiteat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Simojoki on ollut kirkolliskokouksen jäsen v:sta 1943 ja puheenjohtaja 1965-78. Jäsenenä hän oli kirkkolakikomiteassa 1948-53 sekä kirkkolainuudistamiskomiteassa 1953-58. Puheenjohtajana Simojoki oli kirkkolain tarkistuskomiteassa 1958-73, kirkon lainsäädännön uudistamista tutkivan komiteassa 1963-68 sekä kirkon järjestysmuotoa tutkivan komiteassa 1968-74.[1]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Simojoen luottamustoiminta oli laaja-alaista. Nuorisotyön ja perheasiain sektorilla hän oli Kirkon nuorisotyön keskuselimen puheenjohtajana 1953-56 ja Kirkon perheasiaintoimikunnan puheenjohtajana 1953-70.

Luterilaisessa maailmanliitossa (LML) Simojoki oli Suomen kansallistoimikunnan jäsen vuodesta 1951, puheenjohtaja 1959-65, liiton kasvatuskomission jäsen 1953-63 sekä toimeenpanevan komitean jäsen 1961-70. LML:n varapresidenttinä hän oli 1963-70, Wittenbergin evankelisen saarnaajaseminaarin kuratoriumin jäsen vuodesta 1964, Ruotsin—Suomen kirkkojen yhteistyöneuvottelukunnan jäsen vuodesta 1970 sekä Kristillisen kasvatuksen maailmanneuvoston varapuheenjohtaja 1962-70.

Suomen kristillisen ylioppilasliiton varapuheenjohtajana Simojoki oli 1941-50 ja tuli SKY:n kunniajäseksi 1952. Suomen lähetysseuran johtokunnan jäsenenä hän oli vuodesta 1944, Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton puheenjohtajana 1953-64 sekä Kirkon lahja ry:n johtokunnan jäsen 1952-71. Suomen pipliaseuran puheenjohtajaksi Simojoki tuli 1964. Mannerheimin lastensuojeluliiton liittoneuvoston jäsenenä hän oli 1951-72 ja puheenjohtajana 1959-72. Kansalaiskasvatuksen neuvottelukunnan jäsenenä hän oli vuodesta 1960 sekä Vartijan päätoimittajana 1945-51.[1]

Presidenttiehdokas?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät tärkeät poliitikot yrittivät saada Martti Simojokea ryhtymään Urho Kekkosen vastaehdokkaaksi vuoden 1962 presidentinvaaleissa. Hänen luoksensa saapui Väinö Tannerin johdolla lähetystö, jossa oli sosiaalidemokraattien, kokoomuksen, ruotsalaisten ja pientalonpoikien edustus. Helsingin piispana työskennellyt Simojoki ei kuitenkaan suostunut asettumaan ehdolle.[2][1]

Omia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niin oli Jumalan tahto: sankarihautajaisissa pidettyjä puheita. Koonnut Martti Simojoki. WSOY, 1940.
  • Päivä kerrallaan. Kustannus-oy Kotimaa, 1941.
  • Puhtaan elämän voima. Asevelipapit, 1943.
  • Mitä on uudestisyntyminen : raamatullinen tutkistelu. Asevelipapit, 1944.
  • Kirkko : evankelisesta kirkkonäkemyksestä. Kirjapaja, 1946.
  • Elävä sana : raamatullisia tutkisteluja. Kirjapaja, 1946.
  • Julistus ja opetus : saarnan opetustehtävästä (väitöskirja). Kirjapaja, 1947.
  • Kirkko ja eronneitten vihkiminen. Kirjapaja, 1948.
  • Kristinuskon opetus : opas uuden Kristinopin käyttäjille. Kirjapaja, 1950.
  • Ystävä sä lapsien: alakansakoulun raamatunhistoria (Aili Konttisen kanssa). WSOY, 1950.
  • Kristus on ensimmäinen: paimenkirje Mikkelin hiippakunnalle. Kirjapaja, 1952.
  • Päivän sana. Kirjapaja, 1953.
  • Oma uskontokirjani (Jaakko Haavion ja Vilho Myrskyn kanssa). WSOY, 1955.
  • Sana, joka kantaa. Suomen Lähetysseura, 1956.
  • Kirkko ja maailma. WSOY, 1958.
  • Kirkko ja nykyaika: paimenkirje Helsingin hiippakunnalle. WSOY, 1960.
  • Helsingin hiippakunta 1.7.1959-31.12.1961 : Pappeinkokoukselle ja hiippakuntakokoukselle. Helsingin hiippakunta, 1962.
  • Uskonto vai Jumala. Kirjayhtymä 1964.
  • Sinun pelastuksesi tulee: paimenkirje Helsingin hiippakunnalle. WSOY, 1964.
  • Tästä on kysymys (Mikko Juvan kanssa). WSOY, 1965.
  • Kristilliset normit ja nykyaika. WSOY, 1966.
  • Kristinopin pääkappaleet. Kirjapaja, 1966.
  • Kristittynä moniarvoisessa yhteiskunnassa. WSOY, 1968
  • Kirkko Suomessa (Aimo T. Nikolaisen, Kauko Pirisen ja Maunu Sinnemäen kanssa). Weilin & Göös, 1968.
  • Tie, totuus, elämä. WSOY, 1969.
  • Kirkon tie. WSOY, 1971
  • Kantaa ottavaa puhetta. Kirjapaja, 1973.
  • Elämän Herra. Kirjaneliö, 1976.
  • Henkinen hätätila pahempi kuin taloudellinen. K. A. P. -säätiö, 1976.
  • Isä meidän, joka olet taivaissa...: tutkiskelua rukouselämän syventämiseksi. Kirjapaja, 1980.
  • Luterilaisen uskon tienviittoja: Augsburgin tunnustuksen opetuksia. WSOY, 1980.
  • Uusi päivä, uusi armo: kirkkovuoden psalmien tutkiskelua. Kirjapaja, 1982.
  • Sinun edestäsi: Herran ehtoollinen luterilaisen uskon ja opetuksen mukaan. Kirjapaja, 1983.
  • Sallikaa lasten tulla: pyhä kaste luterilaisen uskon ja opetuksen mukaan. Kirjapaja, 1985.
  • Päivän matka: hartaus vuoden jokaiselle päivälle (Tarja Sinervon kanssa). Kirjapaja, 1994.
  • Ystävä sä lapsien: raamatun kertomuksia lapsille (Aili Konttisen ja Maija Karman kanssa). Perussanoma Oy, 1998.

Toimitteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simojoki, Martti (toim.): Suomalainen saarnakirja 1: Saarnat ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksteihin. Porvoo: WSOY, 1960.
  • Simojoki, Martti (toim.): Suomalainen saarnakirja 2: Saarnat toisen vuosikerran evankeliumiteksteihin. Porvoo: WSOY, 1960.
  • Simojoki, Martti (toim.): Suomalainen saarnakirja 3: Saarnat kolmannen vuosikerran evankeliumiteksteihin. Porvoo: WSOY, 1961.

Muu kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juha Seppo: Martti Simojoki : I, Kirkonmies ja muuttuva maailma. WSOY, 2013.
  • Juha Seppo: Martti Simojoki : II, Arkkipiispan aika. WSOY, 2015.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Sakari Virkkunen, Arkkipiispan muotokuva. Kirjapaja, 1977.
  2. HY: Väitös kirkosta, Kekkosesta ja kommunismista

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Mikkelin piispan vaakuna Edeltäjä:
Ilmari Salomies
Mikkelin piispa
19511959
Seuraaja:
Osmo Alaja
Helsingin piispan vaakuna Edeltäjä:
-
Helsingin piispa
1959-1964
Seuraaja:
Aarre Lauha
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Ilmari Salomies
Turun arkkipiispa
19641978
Seuraaja:
Mikko Juva
Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.