Aimo T. Nikolainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aimo Tauno Nikolainen
Aimo-T-Nikolainen-1973.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 10. heinäkuuta 1912
Helsinki
Kuollut 24. syyskuuta 1995
Espoo
Ammatti piispa, professori
Muut tiedot
Edeltäjä Aarre Lauha
Seuraaja Samuel Lehtonen

Aimo Tauno Nikolainen (10. heinäkuuta 1912 Helsinki24. syyskuuta 1995 Espoo[1]) oli suomalainen teologi ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskeinen vaikuttaja, joka toimi Helsingin hiippakunnan piispana vuosina 1972–1982. Nikolainen toimi myös Helsingin yliopiston eksegetiikan professorina 1946–1972 sekä teologisen tiedekunnan dekaanina 1954–1969.[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemapäällikön poika Nikolainen kirjoitti ylioppilaaksi 1929, valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1932 sekä teologian kandidaatiksi 1934. Seuraavana vuonna hänet vihittiin papiksi Tampereella. Nikolainen väitteli 25-vuotiaana tohtoriksi aiheesta Lähimmäinen uskonnollisena kysymyksenä Uudessa testamentissa. Hän on edelleen Suomen kaikkien aikojen nuorin teologian tohtori. Työskenneltyään 1930-luvulla muutaman vuoden apupappina Jyväksylän maaseurakunnassa Nikolainen siirtyi 1939 Helsinkiin yliopistouralle, aluksi teologisten esikäsitteiden vt. apulaiseksi. Sotavuosina hän oli myös sotilaspappina rintamalla. Kirjoitettuaan kaksiosaisen saksankielisen tutkimuksen ylösnousemususkosta (Der Auferstehungsglauben in der Bibel und ihrer Umwelt) hänet nimitettiin 1946 Uuden testamentin eksegetiikan professoriksi Eelis Gulinin seuraajana. Nikolainen kirjoitti teokseen kolmannen osan vuonna 1992.[2]

Jotkin Nikolaisen näkemykset varsinkin Raamatun ihmiskuvasta herättivät aikanaan Suomessa teologisia kiistoja. Hänen kirjallisen tuotantonsa merkittävimmät osat ovat suomalaiseen kommentaarisarjaan laaditut Uuden testamentin kirjojen selitykset sekä hänen pääteoksenaan pitämänsä Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus (1971).[2]

Jo opiskeluajoistaan lähtien Nikolainen oli NMKY-toiminnan kautta yhteydessä ulkomaille ja Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) perustamisen jälkeen hänestä tuli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tärkeä ekumeeninen vaikuttaja. Hän edusti Suomea kaikissa KMN:n yleiskokouksissa vuosina 1948–1975 ja kuului KMN:n keskustoimikuntaan 1954–1975. Nikolaisella oli myös monia luottamustehtäviä kotimaassa. Hän oli 1951–1970 Suomen kirkon pappisliiton, 1952–1964 Kirkon Nuorison, 1955–1964 ja 1969–1971 Suomen Eksegeettisen Seuran, 1960–1961 ja 1967–1969 Pohjoismaisen ekumeenisen instituutin, 1966–1978 Suomen Ekumeenisen Seuran, 1973–1983 kirkon lähetysasiain keskuksen sekä 1981–1984 Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja ja 1981–1982 Suomalaisen Tiedeakatemian esimies.[2]

Nikolainen vihittiin piispaksi 1. lokakuuta 1972. Hän oli vuonna 1959 perustetun Helsingin hiippakunnan kolmas piispa.

Nikolainen toimi 1940-luvulta alkaen vuosikymmenten ajan naispappeuden käyttöönoton puolesta ja johti asiaa pohtineita komiteoita. Ensimmäiset naispapit vihittiin Suomessa lopulta vuonna 1988. Vuonna 1973 Nikolainen valittiin johtamaan raamatunkäännöskomiteaa, joka pyrki Raamatun modernimpaan suomennokseen. Tähän tehtävään hän paneutui tarmokkaasti varsinkin jäätyään eläkkeelle. Komitean työ jatkui vuoteen 1990 ja Uusi kirkkoraamattu hyväksyttiin 1992.[2] Komiteassa oli muun muassa piispa Aarre Lauha, joka pyysi myöhemmin eroa, sekä ortodoksisen kirkkokunnan edustajia.

Nikolainen oli tunnettu televisiokasvo, minkä arvellaan johtuneen hänen esiintymistaidostaan.

Nikolainen oli vuodesta 1936 naimisissa sairaanhoitaja Eila Alasen kanssa, jonka isä oli vuorineuvos Julius Alanen.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lähimmäinen uskonnollisena kysymyksenä Uudessa testamentissa, 1937 (väitöskirja)
  • Ihmisen ongelma evankeliumien valossa, WSOY 1941
  • Ihmisen ongelma Raamatun myöhäisjuutalaisessa ja hellenistisessä ympäristössä, Suomalainen teologinen kirjallisuusseura 1943
  • Der Auferstehungsglauben in der Bibel und ihrer Umwelt I–II, 1944–1946
  • Suomalaista raamatuntutkimusta (Aarre Lauhan kanssa), Otava 1945
  • Keskustelu kristillisestä toivosta, WSOY 1954
  • Johanneksen ilmestys, 1955
  • Apostolien teot, 1957
  • Kristillisen etiikan peruskysymyksiä, WSOY 1959
  • Kirkot, lahkot, suunnat, Kirkon nuoriso 1960
  • Jumalan vainiot, Agricola-seura 1960
  • Viestejä apostolien ajalta: Apostolien tekojen lukuopas, Agricola-seura 1962
  • Ilmestyskirja ja nykyinen kristikunta, Kirkon nuoriso 1962
  • Rajankäyntiä: vastauksemme Jehovan todistajille, teosofeille, mormoneille, adventisteille, baptisteille, helluntailaisille ja roomalaiskatolisille, Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1964
  • Tämä elämä ja tuleva: Jeesuksen vertausten sanomaa nykyajalle, Herättäjä-Yhdistys 1966
  • Jumala on edessäpäin: Jeesuksen vertausten ja vuorisaarnan viitteitä nykyajan ihmisille, WSOY 1967
  • Raamatun synty ja sisällys, WSOY 1967
  • Kristinusko ja nykyaika (Anna-Maija Raittilan kanssa), Kirjayhtymä 1968
  • Kuinka kaikki tapahtui: Kristus-uskon synty ja olemus, Herättäjä-Yhdistys 1968
  • Kirkko Suomessa (toimituskunta Aimo T. Nikolainen, Kauko Pirinen, Martti Simojoki ja Maunu Sinnemäki), Weilin+Göös 1968
  • Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus: Uuden testamentin teologian kokonaisesitys, WSOY 1971
  • Ihminen ja luonto Uuden testamentin näkökulmasta, Kirjapaja 1972, ISBN 951-621-050-3.
  • Matkakirja: Paimenkirje Helsingin hiippakunnan seurakunnille, sen papeille ja muille työntekijöille ja kaikille seurakuntalaisille, WSOY 1973, ISBN 951-0-06013-5.
  • Uskonnot ja nykyaika (Anna-Maija Raittilan kanssa), Kirjayhtymä 1973, ISBN 951-26-0312-8.
  • Kun aikaa ei enää ole: lukuopas Johanneksen ilmestykseen, Kirjaneliö 1974, ISBN 951-600-318-4.
  • (toim.): Henki ja elämä: Suomen piispojen synodaalikirja, Kirjaneliö 1977, ISBN 951-600-368-0.
  • Meidän maailmamme: Raamatun alkulukujen selitys henkilökohtaisin lisäyksin, WSOY 1979, ISBN 951-0-09266-5.
  • Me tunnustamme yhden kasteen: kaste ja pelastus Uuden testamentin mukaan, Kirjaneliö 1981, ISBN 951-600-532-2.
  • Tämän päivän evankeliumi: evankeliumitekstien selitykset, Kirjapaja 1982, ISBN 951-621-356-1.
  • Matteuksen evankeliumi: Kuninkaan asialla (Avaa Uusi testamenttisi 1), Kirjapaja 1983, ISBN 951-621-461-4.
  • Markuksen evankeliumi: Kiireinen evankeliumi (Avaa Uusi testamenttisi 2), Kirjapaja 1984, ISBN 951-621-
  • Luukkaan evankeliumi: Jeesuksen historia (Avaa Uusi testamenttisi 3), Kirjapaja 1984, ISBN 951-621-519-X.
  • Johanneksen evankeliumi: Hengellinen evankeliumi (Avaa Uusi testamenttisi 4), Kirjapaja 1989, ISBN 951-621-912-0.
  • Apostolien teot: ensimmäinen kirkkohistoria (Avaa Uusi testamenttisi 5), Kirjapaja 1985, iSBN 951-621-008-2.
  • Paavalin Roomalaiskirje: uskon vanhurskauden perusteet (Avaa Uusi testamenttisi 6), Kirjapaja 1986, ISBN 951-621-692-7.
  • Paavalin Korinttilaiskirjeet: Raittiin kristillisyyden perusteet (Avaa Uusi testamenttisi 7), Kirjapaja 1986, ISBN 951-621-643-9.
  • Viisi Paavalin kirjettä: Työn ja taistelun mies (Avaa Uusi testamenttisi 8), Kirjapaja 1985, ISBN 951-621-629-3.
  • Paavalin kirkolliset kirjeet: Varhaiskristillisen kirkon järjestäytyminen (Avaa Uusi testamenttisi 9), Kirjapaja 1987, ISBN 951-621-720-6.
  • Heprealaiskirje: Matkamiesten jumaluusoppi (Avaa Uusi testamenttisi 10), Kirjapaja 1988, ISBN 951-621-846-6.
  • Katoliset kirjeet: Apostolinen kirkko esittäytyy (Avaa Uusi testamenttisi 11), Kirjapaja 1987, ISBN 951-621-811-3.
  • Varhaiskirkosta nykykirkkoon, Herättäjä-Yhdistys 1988, ISBN 951-9014-90-X.
  • Välähdyksiä, WSOY 1990, ISBN 951-0-16484-6.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aimo T. Nikolainen. Helsingin hiippakunta.
  2. a b c d e f Räisänen, Heikki: ”Nikolainen, Aimo Tauno (1912–1995)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 88–89. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Helsingin piispan vaakuna Edeltäjä:
Aarre Lauha
Helsingin piispa
19721982
Seuraaja:
Samuel Lehtonen