Irja Askola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola.

Irja Kaarina Askola (s. 18. joulukuuta 1952 Lappeenranta)[1] on suomalainen pappi, runoilija ja Helsingin piispa 1. syyskuuta 2010 lähtien. Hän on myös Suomen ensimmäinen naispuolinen piispa.[2]

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Askola on teologian maisteri pääaineena kirkkososiologia. Askola opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui maisteriksi vuonna 1975[3]. Hänellä on teologisia jatko-opintoja Saksasta ja Yhdysvalloista sekä ekumeeninen leadership-koulutus Tansaniasta. Askola vihittiin papiksi ensimmäisten naisten joukossa vuonna 1988.[2] Tullessaan vihityksi piispaksi 2010 hän oli piispakunnasta ainoa, joka ei ollut teologian tohtorilähde?.

Askola on työskennellyt Lohjan elinyhteisö -projektissa (1975), Helsingin yliopistossa kirkkososiologian assistenttina (1975–1981), Seurakuntaopistolla Järvenpäässä 1981–1991, Euroopan kirkkojen konferenssissa 1991–1999 Genevessä, Diakonia-ammattikorkeakoulussa 1999–2004, pappina Helsingin Alppilan seurakunnassa 2004, Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntasihteerinä ja piispa Mikko Heikan teologisena erityisavustajana 2004–2010 ja Helsingin hiippakunnan piispana vuodesta 2010.[1]

Askola valittiin kirkolliskokousedustajaksi 2004, ja hän on ollut Kirkon ulkoasiain neuvoston jäsen vuodesta 2004.

Irja Askola asetettiin Helsingin piispanvaaliin ehdokkaaksi 2. helmikuuta 2010.[4] Hän sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä. Toisella kierroksella 3. kesäkuuta hän voitti tuomiorovasti Matti Poutiaisen äänin 591–567.[5] Kari Mäkinen avustajineen vihki Askolan piispaksi 12. syyskuuta 2010 Helsingin tuomiokirkossa.[2][6]

Kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Askola on kertonut kannattavansa sitä, että kirkko alkaisi siunata homoseksuaalien parisuhteita.[7] 9. kesäkuuta 2013 Askola siunasi lähetystyöhön lähtevän miesparin.[8] Siunaamista seuranneina päivinä kirkosta erosi tavanomaista enemmän ihmisiä Eroakirkosta.fi-palvelun kautta.[9] Askola kannattaa uskontodialogia, mutta ei ole valmis antamaan kirkkotiloja muslimeille käytettäviksi.[10] Hän on tunnettu tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolestapuhuja, ja hän sai vuonna 2016 Miina Sillanpään Seuran tunnustuksen työstään tasa-arvon hyväksi.[11][12]

Askola on puolustanut myös turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja monikulttuurisuutta.[13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Askola on naimaton.[14]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lähiötä lähellä. Helsinki: Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitos, 1975. ISBN 951-450-623-5.
  • Askola, Irja & Huotari, VeikkoKaupunkilaisen kirkko. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1977. ISBN 951-693-058-1.
  • Jos olet, ole nyt. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-340-9.
  • Täysi lautasellinen. Helsinki: Suomen lähetysseura & Kirkon Ulkomaanapu, 2008. ISBN 978-951-6-24369-9.
  • Tie vie, pyhä kantaa. Rukousta ja runoa kirkkovuoden mittaan. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-083-6.
  • Siunaa yhteinen ateriamme. Lautasellinen iloa. Toim. Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen. Kirjapaja 2013. S. 51-53.
  • Hyvä paha valta. Piispan valta on sanojen ja toiminnan valtaa. Toim. Marjatta Jabe ja Sari Kuusela. Talentum 2013. S. 170-176.
  • Pyhän kanssa piilosilla. Kirjapaja 2014
  • Armon avara niitty. Piispanpolku 10. Hengellisiä matkakertomuksia. Toim. Jaakko Heinimäki. Kirjapaja 2015. S. 203-211.
  • Pöytä katettu kaikille. Kirjapaja 2016

Runokirjat yhdessä Anja Porion kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blogit ja kolumnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 59. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b c Irja Askola vihitään piispan virkaan 12. syyskuuta Helsingin tuomiokirkossa Evl.fi. 7.9.2010. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 12.9.2010.
  3. Piispa - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli www.helsinginhiippakunta.evl.fi. Viitattu 9.3.2016.
  4. Irja Askola ehdolle Helsingin piispanvaaliin (KT:n Tiedote Irja Askolan ehdokkuudesta Helsingin piispanvaaliin) 2.2.2010. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 4.6.2010.
  5. Kuokkanen, Katja: Helsingin uusi piispa on Irja Askola Helsingin Sanomat. 3.6.2010. Viitattu 4.6.2010.
  6. Kaksi kirkkoa ei lähetä edustajaa Askolan vihkimykseen Kotimaa24.fi. 3.9.2010.
  7. Antti Hämäläinen ja Markku Niskanen: Vain kaksi piispaa valmis siunaamaan homoliitot Helsingin Sanomat. 19.10.2010. Viitattu 19.10.2010.
  8. Uosukainen, Saana: Piispa Irja Askola siunasi ensimmäisen miesparin lähetystyöhön HS.fi. 9.6.2013. Viitattu 1.12.2013.
  9. Karjalainen, Katariina: Homopari lähetystyöhön – konservatiiveja erosi kirkosta savonsanomat.fi. 11.6.2013. Viitattu 25.8.2016.
  10. Piispa Irja Askola: Helsingin kirkkoja ei voi tarjota muslimeille Viitattu 3.9.2016.
  11. Kuusi kuvaa piispa Irja Askolan elämästä. Viitattu 3.9.2016.
  12. Piispa Irja Askola palkittiin tasa-arvotyöstä Viitattu 15.9.2016.
  13. Irja Askolalle myönnettiin Linnankoski-mitali hädänalaisten puolustamisesta Valomerkki. Viitattu 19.10.2016.
  14. Eeva 3/2011.
  15. Piispa Irja Askola sai Helsinki-mitalin 12.6.2012. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 1.12.2013.
  16. Piispa Irja Askola on Vuoden käyttäytyjä Länsiväylä. 18.9.2013. Viitattu 1.12.2013.
  17. Irja Askola: "Eri kuppikunnille ei ole eri taivaita" | Idealista 17.3.2016. Viitattu 20.7.2016. (englanniksi)
  18. Piispa Irja Askola palkittiin tasa-arvotyöstä Viitattu 15.9.2016.
  19. Irja Askolalle myönnettiin Linnankoski-mitali hädänalaisten puolustamisesta Valomerkki. Viitattu 19.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin piispan vaakuna Edeltäjä:
Eero Huovinen
Helsingin piispa
2010
Seuraaja: