Lähetystyö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lähetystyö on sen tekijän oman uskonnon levittämistä edistäviä toimenpiteitä joko uskonnottomille tai toisen uskonnon edustamille henkilöille. Lähetystyötä tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan missiologiaksi.[1] Lähetystyötä tekeviä henkilöitä kutsutaan lähetystyöntekijöiksi. Lähetystyötä tekevät järjestöt toimivat usein yhteistyössä paikallisten kirkkojen tai järjestöjen kanssa. Työ itsessään on julistustyötä ja köyhien auttamista. Pakkokeinoin käännyttämistä kutsutaan miekkalähetykseksi. Sisälähetystyöksi kutsutaan lähetystyötä, joka kohdistuu seurakunnan sisälle.

Kristillinen lähetystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskossa lähetystyö perustuu Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa antamaan lähetyskäskyyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti".[2].

Kristilliseen lähetystyöhön liittyy usein yksittäisten lähetystyöntekijöiden ja ryhmien lähettäminen toisiin maihin tai toisille paikkakunnille kotimaassaan. Tähän on yleisesti liittynyt evankelioinnin lisäksi humanitääristä työtä, erityisesti köyhien ja syrjäytyneiden parissa. Lähetystyöntekijät on valtuutettu julistamaan kristillistä uskoa (ja joskus myös suorittamaan kristillisiä sakramentteja), ja tekemään humanitääristä työtä, joka liittyy talouskehityksen, lukutaidon, koulutuksen, terveydenhuollon ja orpokotien olosuhteiden kehittämiseen ja parantamiseen. Kristilliset opit (kuten monien lähetysjärjestöjen noudattama "rakkauden kaksoiskäsky") sallivat avun tarjoamisen ilman vaatimuksia kristinuskoon kääntymisestä.

2000-luvun alkuun mennessä kristinuskosta oli tullut maailmanlaajuinen uskonto. Noin kolmasosa maailman väestöstä on kristillisten kirkkojen tai yhteisöjen jäseniä. Kristinuskon väestöllinen painopiste on 2000-luvulla siirtymässä länsimaista eteläiselle pallonpuoliskolle. Aasian ja Afrikan kirkot tekevät itse lähetystyötä lähettämällä työntekijöitä uusien kansojen ja kansanryhmien keskuuteen omilla lähialueillaan ja muissa maissa. Kristinuskolla ei ole enää yhtä alueellista keskusta vaan kaikkien maanosien kirkot lähettävät lähetystyöntekijöitä muihin maanosiin.

Suomessa lähetystyötä harjoittavat monet kristilliset kirkkokunnat ja yhteisöt. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön tekemisestä on säädetty kirkkolaissa, ja se on jokaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan tehtävä. Kotimaassa tehtävää työtä kutsutaan sisälähetykseksi. Ulkomailla tapahtuvassa lähetystyössä Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat toimivat yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöjen kanssa, joita on seitsemän: Suomen Lähetysseura, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, Sanansaattajat, Kansanlähetys, Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Pipliaseura. Suurin suomalainen lähetysjärjestö on Suomen Lähetysseura, joka on perustettu vuonna 1859. Suomen Lähetysseuran näkemys lähetystyöstä on ns. kokonaisvaltainen: lähetystyö on lähimmäisen palvelua ja kristillisen sanoman eteenpäin viemistä. Kirkon lähetystyötä koordinoi Kirkon lähetystyön keskus. Muita kristillisiä lähetysjärjestöjä Suomessa ovat mm. Avainmedia, IRR-TV, Suomen Vapaakirkko, Patmos Lähetyssäätiö ja helluntailainen Fida International. Suomen monikulttuuristumisen myötä sisälähetystyön merkitys on korostumassa. Monikulttuurisesta sisälähetyksestä eivät yleensä vastaa lähetysjärjestöt, eikä siitä yleensä käytetä nimitystä lähetystyö, vaan puhutaan seurakuntien kansainvälisestä työstä, joka käsittää niin Suomen vähemmistökulttuurien piirissä harjoitettavan diakonian ja evankelioinnin kuin myös seurakuntien kansainvälisyyskasvatuksen.

Medialähetystyöksi kutsutaan radion, television, satelliittitelevision, sosiaalisen median ja internetin muiden palveluiden kautta tehtävää lähetystyötä.

Islaminuskon lähetystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Islamin historia

Islaminuskossa lähetystyö, da’wa, tarkoittaa kirjaimellisesti kutsumista (islaminuskoon). Näkemykset lähetystyön luonteesta vaihtelevat: toisten mukaan kääntymyksen tulee olla vapaaehtoinen, mutta jotkut uskonoppineet ovat myös löytäneet uskonnon historiasta tukea miekkalähetykselle.

Mormonien lähetystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetystyöntekijöitä kutsutaan puhekielessä usein mormonilähetyssaarnaajiksi. Mormonikirkolla on tällä hetkellä noin 85 000 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa eri puolilla maailmaa.[3] Koska Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko katsoo olevansa ainoa todellinen Kristuksen kirkko maan päällä, se tekee lähetystyötä myös kristillisissä maissa. Kirkon lähetystyöntekijöillä on yhtenäinen asu ja käyttäytymiskoodisto, mikä on tehnyt sen lähetyssaarnaajista helposti tunnistettavia.

MAP-kirkon lähetyssaarnaajat ovat yleensä alle 25-vuotiaita miehiä tai naisia. Lähetystyö on vapaaehtoista ja lähetyssaarnaajat rahoittavat oman lähetystyönsä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]