Evankeliointi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Evankeliointi tarkoittaa kristillisen uskon perussanoman eli evankeliumin (kreik. ευαγγελιον ’hyvä uutinen’) kertomista ihmisille joko henkilökohtaisesti tai yleisön edessä siinä tarkoituksessa, että ihmiset ottaisivat sanoman vastaan ja tulisivat uskoon. Joissakin seurakunnissa evankelioimistyö on erillinen toimintamuoto. Laajassa merkityksessä koko kristillisen seurakunnan toiminta tai ihannetapauksessa kristityn koko elämä voidaan nähdä evankeliointina. Evankelioinnin tehtävä on välittää ymmärrettävästi kaikille ihmisille pelastuksen sanoma, joka on Kristuksen puoleen kääntymistä. Evankeliumin keskeinen sisältö on Kristuksen persoona, hänen tekonsa ja ominaisuutensa. [1]

Evankeliointi (kreik. ευαγγελιζω) mainitaan Raamatussa usein ja se on yleensä suomennettu ”evankeliumin julistamiseksi” tai ”evankeliumin kertomiseksi”. Evankeliumista löytyy mainintoja jo Vanhan testamentin kirjoista. Myöhemmin käsite on laajentunut merkitsemään myös evankeliumin kirjallista esittämistä, ennen kaikkea neljän evankeliumin kirjoittajia. Tämä merkitys on yleistynyt vasta Raamatun kirjoittamisen jälkeisenä aikana. [1]

Kristittyjä, jotka ovat erikoistuneet evankeliointiin, kutsutaan evankelistoiksi. Evankelistat voivat tehdä julistustyötään kotiyhteisössään tai toimia lähetystyössä lähetyskentillä. Evankelistat mainitaan Raamatussa mm. kohdissa Apt. 21:8, Ef. 4:11 ja Tim. 4:5. Evankelistan hengellisen viran seurakuntaan on asettanut itse Jumala: Efesolaiskirje: 4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi. Evankelistan virka tähtää seurakunnan leviämiseen ja evankelista pyrkii työllään tavoittamaan niitä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumin ilosanomaa tai ovat välinpitämättömiä tai etsiviä. Evankeliumia julistavat kuitenkin myös apostolit, paimenet ja opettajat ja jokainen, joka "saarnaa sanaa" (2 Tm 4:5). [1] Raamatussa myös todetaan jokaisen kristityn olevan Kristuksen todistaja maailmalle. [2] Lähetyskäsky on annettu jokaiselle kristitylle ja ilman seurakunnan yhteistä vastuuta sen toteuttamisesta, evankeliumia ei voida viedä kaikkialle maailmaan. [3] C. Peter Wagner on esittänyt väitteen siitä, että jokaisen seurakunnan uskovista evankelioinnin lahja on noin 10 prosentilla. Seurakunnan luontaisen kehityksen instituutti (SLK) on vahvistanut tämän arvion todeksi. Heidän tutkimuksiinsa on osallistunut noin 26 000 seurakuntaa 60 maasta. [4]

Kristinuskon välittämistä uusille maantieteellisille alueille ja kulttuureihin kutsutaan usein maailmanevankelioinniksi.

Työmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliumin viemistä uusille ihmisille pyritään edistämään erilaisilla työmuodoilla. Musiikki, taide, ALFA-kurssit ja erilaiset kristilliset keskustelupiirit ovat löytäneet paikkansa myös Suomessa. Aktio-matkat myös houkuttelevat suomalaisia kristittyjä lähtemään ulkomaille kertomaan sanomaa Jumalan Pojasta. [5] Uudistuva sosiaalinen media tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia julistaa evankeliumia uusilla tavoilla.

 Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Iso Raamatun Tietosanakirja 1: A-kansi, s. 915. Illustrert Bibelleksikon A/S Oslo, 1972.
  2. Evangelism Explosion: Evankeliointi Elämäntapana: Mihin me uskomme? Viitattu 4.2.2016.
  3. Tapani Suonto, One Way Mission: Evankeliointi - seurakunnan yhteinen vastuu E4.
  4. Christian A. Schwarz: Lahjojen 3 väriä, s. 118. SLK:n opetuslapseusaineisto, 2001.
  5. E4-evankeliointi: Työmuodot Viitattu 4.2.2016.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.