Dhimmi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dhimmi (arab. أهل الذمة‎) on nimitys islamilaisessa valtiossa asuvalle monoteistiseen uskontoon kuuluvalle henkilölle, erityisesti kristitylle, juutalaiselle tai zarathustralaiselle, joka alistuu islamin määräämään asemaan. Sana tarkoittaa suojeltua. Asema dhimminä tulee käsitteestä Dhimma (sopimus). Dhimmeillä on vähemmän oikeuksia ja velvoitteita kuin muslimilla. Dhimmien asema islamilaisessa maailmassa on vaihdellut eri aikoina.

Ongelman taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islam joutui kohtaamaan kristittyä Eurooppaa paljon suuremman ongelman suhteessa muihin uskontoihin. Kun arabimonoteismi oli kalifaatissa kiteytynyt islamiksi viimeistään 800-luvun alkuun mennessä, suuri valtaenemmistö kalifin alamaisista harjoitti jotain muuta kuin arabivalloittajien tunnustamaa islamia.[1] Muslimien suhtautuminen kristittyihin ja juutalaisiin seurasi samoja linjoja kuin kristittyjen suhtautuminen juutalaisiin Euroopassa. Euroopassa juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan, mutta sen hintana olivat monet kansalaisoikeuksien rajoitukset. Vastaavasti vääruskoiset dhimmit olivat kalifaatissa toisen luokan kansalaisia.[2]

Umarin sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Hishamin Muhammed-elämäkerta sisältää niin sanotun ”Medinan perustuslain”, jossa määritellään arabien suhde Medinan juutalaisiin.[3][4]  Juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan, mutta heidän asemansa oli alistettu. Medinan perustuslain alkuperä on tuntematon, ja se voi olla myöhäistä perua.

Tunnetuin dhimmien asemaa määrittelevä asiakirja on niin sanottu ”Umarin sopimus”. Tällä nimellä kulkevasta sopimuksesta oli 800-luvun alussa olemassa useita versioita, kuten Abu Yusufin tai Al-Shafin versiot. Kanonisoitu ja klassinen versio, Shurūt Umar, vakiintui kalifi al-Mutawakkilin aikana vuoden 850 tienoilla.[5]

Al-Tabari 900-luvulla kirjoittaa Jerusalemin asukkaiden maksettavaksi määrätystä jizya – verosta vastineena suojelusta.[6] Vero mainitaan myös Koraanissa: ”Taistelkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä veronsa” (9:29).

Koraanin vaatimusta nöyryyden osoittamisesta sovellettiin myöhemmin eri tavoin. Keskiaikaisten lähteiden mukaan voitiin panna toimeen seremonioita, joiden tarkoitus oli nimenomaan nöyryyttää dhimmiä. Veron maksajaa lyötiin niskaan tai hänen kaulaansa sidottiin kuitti todisteena maksusta.[7]

Professori Mark R. Cohen esittelee ”kaikkein luonteenomaisinta” Umarin sopimustekstin versiota, joka on peräisin 1100-luvulta. Se on muodoltaan kahdenvälinen sopimus, jossa dhimmit itse ehdottavat, että heitä syrjittäisiin korvauksena muslimien antamasta suojelusta. Cohenin mukaan sopimus sisälsi seuraavia ehtoja:[8]

-   dhimmit eivät saa rakentaa uusia kirkkoja tai synagogia eivätkä korjata vanhoja;

-   dhimmit eivät saa pitää esillä uskonnollisia symbolejaan eivätkä harjoittaa uskontoaan äänekkäästi;

-   dhimmin pitää osoittaa kunnioitusta muslimia kohtaan: jos muslimi haluaa istua, dhimmin on annettava hänelle paikkansa;

-   muslimia ei saa yrittää käännyttää eikä islamiin kääntyvää saa estää;

-   dhimmi ei saa käyttää muslimeille ominaisia vaatteita; pukeutumisen pitää olla samanlaista: vyötäröllä on käytettävä zunar-vyötä, kristityt sinistä ja juutalaiset keltaista;

-   dhimmin on käytettävä otsatukkaa;

-   dhimmi ei saa ratsastaa hevosella tai käyttää satulaa;

-   dhimmi ei saa omistaa aseita;

-   dhimmi ei saa ottaa vastaan julkista virkaa;

-   dhimmin talo ei saa olla korkeampi kuin muslimin talo.

Islamilainen perinne sisältää suuren joukon muita samanlaisia säädöksiä, joiden kerrotaan sisältyvän ”Umarin sopimukseen”. Esimerkiksi fatimidikalifien aikana Egyptissä kristittyjen piti julkisessa kylpylässä kantaa kaulaan sidottua puista ristiä ja juutalaisten puista kultaisen vasikan kuvaa.

Cohen katsoo, että ehtojen tarkoituksena oli suojella arabivalloittajien haurasta identiteettiä ja tukea heidän epävarmaa asemaansa. Toisin kuin kristityssä maailmassa, pukeutumisohjeiden tarkoituksena ei Cohenin mukaan ollut syrjiä ketään, vaan ainoastaan helpottaa monikulttuuristen tapojen noudattamista.[9]

Umarin sopimuksen arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeaan johdettu kalifi Umar on myyttinen henkilö, josta ei ole löytynyt kirjallisia aikalaistietoja eikä arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita.[1] Sopimus sai kanonisen muotonsa 800-luvun puolivälissä.Sitä ennen sopimuksesta oli liikkeellä toisistaan poikkeavia versioita.[5]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. a b K-H. Ohlig (toim.): Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. Prometheus, 2013.
  2. Cohen, M.R.: Under Crescent and Cross. The Jews in the Middle Ages, s. 52. Princeton University Press, 1994.
  3. Ibn Hisham: The life of Muhammad. Eng. käännös A. Guillaume, s. 108-110. Oxford University Press, 2004.
  4. Lecker, M: The ”Constitution of Medina”. Muhammad’s first legal document. Studies in late antiquity and early Islam 23.. Darwin Press., 2004.
  5. a b Milka Levy-Rubin: Non-muslims in the Early Islamic Empire. From Surrender to Coexistence, s. 58-87. Cambridge University Press, 2011.
  6. Kennedy, H.: The great Arab conquests. How the spread of Islam changed the world we live in, s. 91-92. Phoenix, 2007.
  7. Cohen, 1994, 69-70
  8. Cohen, 1994, 55-74
  9. Cohen, 1994, 57, 64