Monikulttuurisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Syrjintä
Muodot
Uskontoryhmiä kohtaan
Ilmeneminen
Aiheeseen liittyvää
n · k · m

Monikulttuurisuus voi filosofi Annamari Vitikaisen mukaan tarkoittaa kolmea asiaa. Kuvailevana käsitteenä se tarkoittaa toisistaan kulttuurisesti ja uskonnollisesti poikkeavien väestöjen elämistä samassa yhteiskunnassa. Arvottavana käsitteenä se tarkoittaa aktiivista pyrkimistä tällaiseen tilanteeseen. Politiikkana se viittaa ratkaisujen hakua monikulttuurisessa yhteiskunnassa esiintyviin haasteisiin.[1][2]

Suppean luonnehdinnan monikulttuurisuudelle on esittänyt Samuel P. Huntington. Hänen mukaansa monikulttuurisuus on eri sivilisaatioiden rinnakkaineloa samassa yhteiskunnassa. Sivilisaatio on laajin kulttuurinen yksikkö; sen ytimenä on uskonto ja sen määrittämä arvomaailma. Huntingtonin luettelemia sivilisaatioita ovat esimerkiksi länsimainen, kiinalainen, hindulainen, ortodoksinen ja hindulainen sivilisaatio.[3] Monikulttuurisuuteen liittyy Huntingtonin mukaan myös yksilöiden oikeuksien korvaaminen ryhmän oikeuksilla, mihin sisältyy mahdollisuus niin sanottuun positiiviseen syrjintään.[4] Vastaavalla tavalla monikulttuurisuuden määrittelee Stanford Encyclopedia of Philosophy.[5]

Lavean määritelmän monikulttuurisuudelle on esittänyt muun muassa professori Mikko S. Lehtonen. Hänen mukaansa monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että kulttuuri saa vaikutteita ulkomailta. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on läpeensä monikulttuurinen, koska muun muassa kansallislaulumme on saksalaisen säveltämä ja Suomen lipun värit tulevat Venäjän tsaarin lipusta.[6] Laveasti ymmärrettynä monikulttuurisuutta ei ymmärretä vain sivilisaatiotason ilmiönä, vaan katsotaan, että sitä tuottavat pienetkin erot. Etnisen taustan lisäksi erot voivat liittyä alakulttuureihin kuten vammaisuus tai sukupuolivähemmistöt.[7][8][9][10].

Francesco Pirelli, Monumentti monikulttuurisuudelle, 1985. Viisi samanlaista veistosta on sijoitettu Kanadan Torontoon, Etelä-Afrikan Buffalo Cityyn, Kiinan Chang Ch'üniin, Bosnian Sarajevoon ja Australian Sydneyhin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuuden nykyinen käsite syntyi 1900-luvulla. Ennen sitä oli amerikkalainen melting potin -käsite, ilmiö, joka käytännössä on toiminut satoja ja tuhansia vuosia ihmisten keskinäisessä kulttuurissa. Kulttuurillisten ideoiden levittäytyessä luonnollinen kulku on vastannut sitä, että hyvät ja merkittävät tavat ja asiat otetaan yhteiskunnassa käytöön, muut korvautuvat tai jäävät sivuun. Esimerkiksi eurooppalainen kulttuuri omaksui Kiinasta paperin ja ruudin, sekä arabimaista ja Intiasta mm. arabialaiset numerot, jotka korvasivat roomalaisten numeroiden käytön.

Monikulttuurisuuden merkitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuus-sanalla voidaan viitata eri asioihin. Suomalaistutkijoiden mukaan sanan monimerkityksisyys aiheuttaa väärinymmärryksiä aiheesta keskusteltaessa.[11]

Monikulttuurisuudella voidaan kuvata nyky-yhteiskunnan kulttuurista monimuotoisuutta. Kulttuurisesti monimuotoinen yhteiskunta sisältää useita erilaisia kulttuurisia, uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia ryhmiä, jotka jakavat yhdessä julkisen tilan. Sanan kuvaileva käyttö ei arvota ajatusta kulttuurisesta monimuotoisuudesta, eikä ota kantaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa tehtävään politiikkaan.[1]lähde tarkemmin?

Normatiivisesti käytettynä monikulttuurisuuden käsite sisältää myös oletuksen kulttuurisen monimuotoisuuden hyväksyttävyydestä. Tästä normatiivisesta monikulttuurisuudesta käytetään myös sanaa multikulturalismi. Normatiivinen monikulttuurisuus tarkoittaa, että kulttuurisesta monimuotoisuudesta ei katsota tarvittavan päästä eroon. Kulttuurisen monimuotoisuuden voidaan nähdä olevan myös arvostettavaa ja vaalittavaa. Käsitys monikulttuurisuudesta ideologiana, joka lisää maahanmuuttoa, on myös normatiivinen. Tämän käsityksen ongelma on maahanmuuton ja kulttuurisen monimuotoisuuden samaistaminen.[1]lähde tarkemmin?

Monikulttuurinen politiikka viittaa politiikkaan, jonka avulla pyritään ylläpitämään ja löytämään yhteisiä sääntöjä kulttuuriselle monimuotoisuudelle ja kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle. Tässä monikulttuurinen politiikka poikkeaa esimerkiksi kulttuuriseen sulautumiseen tai eriytymiseen pyrkivästä politiikasta. Monikulttuurisella politiikalla voidaan myös viitata kulttuurisiin erityis- tai vähemmistöoikeuksiin, kuten esimerkiksi vähemmistöryhmien itsemääräämisoikeuksiin, kulttuurisiin ja uskonnollisiin erivapauksiin, erityisiin edustusoikeuksiin tai symboliseen tunnustukseen.[1]lähde tarkemmin?

Monikulttuurisuusteoriat tarkastelevat yhteiskuntafilosofiassa kulttuurisen oikeudenmukaisuuden vaateita, erilaisten vähemmistöoikeuksien oikeutusta sekä monikulttuurisuusteorian paikkaa muiden yhteiskuntateorioiden rinnalla.[1]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus kuvaa yhteiskunnan monimuotoisuutta määriteltynä ajankohtana. Sitä mitataan eri tavoin.


Mittausmenetelmistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytetyimpiä indikaattoreita on etnolingvistinen fraktionalisaatiomuuttuja (ELF), joka kuvaa todennäköisyyttä sille, että kaksi mielivaltaisesti valittua henkilöä kuuluisivat samaan etniseen tai kulttuuriseen fraktioon. Muuttuja kuvaa fraktion suuruutta.selvennä [12][13].lähde?

Lisäksi monimuotoisuuden indikaattori voi huomioida etnisten ja kulttuuristen ryhmien välisen erilaisuuden. Erilaisuuden mittarina voidaan käyttää esimerkiksi eri kielten välisiä eroja[13].

Poliittisen filosofian tarkastelukohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisessa filosofiassa monikulttuurisuus on suuntaus, jossa tutkitaan politiikan keinoja vastata kulttuuriseen ja etniseen monimuotoisuuteen. Se on läheisesti kytkeytynyt identiteettipolitiikkaan, eroavaisuuksien politiikkaan ja tunnustamisen politiikkaan. Tyypillinen tutkimuskohde on erilaisten ratkaisujen vaikutus vähemmistöaseman tuottamaan taloudelliseen ja poliittiseen epätasa-arvoon.[14]

Helsingin yliopiston tutkija Maïmouna Jagne-Soreaun mukaan Suomen ei pidä tavoitella monikulttuurisuutta, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää. Hän sanoo, että monikulttuurisessa valtiossa ihmisryhmiä erotetaan omiin lokeroihinsa kulttuurin, etnisyyden tai muun perusteella, niin että ihmiset eivät ole yhdenvertaisia. Olisi parempi siirtyä "postnationalismiin" eli torjua rasismi ja suvaitsemattomuus ja hyväksyä kaikki osaksi suomalaisuutta. Esimerkiksi Ranskassa kaikkia asukkaita pidetään ranskalaisina ilman että näiden täytyy luopua kulttuurisista asioistaan.[15]

Maahanmuuttajapolitiikan suuntauksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuudella tai monikulttuurisuuspolitiikalla voidaan viitata politiikkaan, jonka tavoitteena on organisoida ja hallita yhteiskunnassa vallitsevan etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden tilaa[16], eli organisoida erilaisuutta poliittisesti.[17] (engl. diversity management tai diversity governance)

Monikulttuurisuuspolitiikka on nykyisissä kansallisvaltioissa harjoitettu maahanmuuttajiin kohdistuvan politiikan suuntaus. Tässä politiikassa suhtaudutaan puolueettomasti tai myönteisesti maahanmuuttajaryhmien muodostumiseen valtaväestöstä selkeästi erottuviksi etnisiksi tai kulttuurisiksi yhteisöiksi. Monikulttuurisuuspolitiikassa suhtaudutaan myönteisesti myös näiden yhteisöjen pyrkimyksiin synnyttää ja ylläpitää omia organisaatioitaan.[17]

Vaihtoehtoiset maahanmuuttajapolitiikan suuntaukset ovat sulauttamispolitiikka, kotouttamispolitiikka ja erottelupolitiikka. Monikulttuurista maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitu harjoitetun Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Ruotsissa. Myös näiden maiden on nähty siirtyneen kotouttavaan ja sulauttavaan maahanmuuttajapolitiikkaan, joka korostaa maahanmuuton kohdemaiden kansallisten kulttuurien ja kielien oppimisen tärkeyttä.[17]

Suomen hallitusohjelmassa vuodelta 2015 todetaan hallituksen edistävän "kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa". Siinä todetaan, että "maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa." Hallituksen mukaan se kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta ei salli rasismia ja edistää suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.[18]

Kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden vaikutukset yhteisöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Kööpenhaminan sekä Åarhusin yliopiston tutkijat julkaisivat 87 länsimaisen monimuotoisuustutkimuksen meta-analyysin, jossa todettiin, ettei maahanmuuton tuoma etninen monimuotoisuus ole yhteiskunnalle vahvuus vaan sosiaalista koheesiota rapaannuttava heikkous.[19]

The British Journal of Psychiatry -lehti julkaisi vuonna 2012 eri kansallisuuksia laajalti käsittäneen tutkimuksen, jonka päätelmänä todetaan, että oman kulttuurisen tai etnisen ryhmän suuri tiheys asuinalueella toimii puskurina mielenterveysongelmille. Jos taas oman ryhmän edustus alueella on pieni, riski sairastua erilaisiin psykooseihin, kuten skitsofreniaan, kasvaa.[20]

Britannian sisäministeriön teettämän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät.[21] Yhdysvaltalaisen Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan pohjoisamerikkalaisissa monikulttuurisissa yhteisöissä koetaan alussa sukupuolesta ja iästä riippumatta eristäytymistä. Tutkimukseen kuului 26 200 ihmistä 40 yhdysvaltalaisessa yhteisössä.

Putnamin mukaan etninen monimuotoisuus heikentää sosiaalista pääomaa ja saa luottamuksen rakoilemaan paitsi eri ihmisryhmien välillä, myös kunkin ryhmän sisällä. Ihmiset vetäytyvät kuoreensa - asioita ei tehdä yhdessä, ystäviä ja poliittista aktiivisuutta on vähemmän ja televisiota katsotaan enemmän.[22] Putnamin mukaan etnisen yhtenäisyyden rajoja voi myös muuttaa koulutukseen ja oppimiseen avulla ja luottamalla ihmisen loputtomaan kykyyn sopeutua isoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Muutokset ottavat aluksi lujille, mutta pitkällä aikavälillä tulee myös hyötyjä. Putnam kehottaa suomalaisia piirtämään suomalaisuuden rajat uudestaan.[22]

Putnamin tutkimusten mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat ”sosiaalista pääomaa”, eri kansanryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta. Ihmisten tulee saada mahdollisuuksia tavata säännöllisesti erilaisia ihmisiä ja tunnistaa samanlaisuutensa etnisyydestä riippumatta.[21] Putnam varoittaa poliittisesta vihanlietsonnasta ja toteaa, että entistä suurempi monimuotoisuus on nykyaikana yhtä peruuttamatonta kuin aikanaan teollinen vallankumous.[23]

The American Conservative (Yhdysvaltain konservatiivi) lehdessä julkaistun artikkelin mukaan tutkimus osoitti, että mitä enemmän samassa yhteisöissä asuu eri rotuisia ihmisiä, sitä vähemmän luottamusta esiintyi. Putnamin mukaan he eivät luota paikalliseen pormestariin, paikallislehteen, eivätkä kanssaihmisiin eikä instituutioihin. "Vain protestimielenosoituksia ja television katselua on enemmän." Heillä ei ollut luottamusta hallintoon ja omiin poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, eivätkä he osallistuneet hyväntekeväisyystyöhön. Mitä moninaisempi yhteisö oli, sitä enemmän luottamus väheni.[24][25][26]

Patric Sturgisin tutkimusryhmän mukaan Lontoon asuinalueen etninen monimuotoisuus ei välttämättä vähennä sosiaalista koheesiota, mutta tuloerojen sekä etnisen segregaation todettiin vaikuttavan negatiivisesti.[27] Laaja sosiaalista koheesiota länsimaissa tutkinut vertailu päätyi samanlaiseen tulokseen. Sen mukaan keskeisimpiä sosiaalisen koheesion selittäjiä ovat bruttokansantuote, tuloerot sekä tietoyhteiskunnan kehitysaste. Kun tuloerot huomioitiin sopivalla tavalla, väestön etnisellä monimuotoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä väestön sosiaaliseen koheesioon ja keskinäiseen luottamukseen.[28]

Maahanmuuttajapolitiikan muutokset Euroopassa inklusiivisesta assimiloivaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inklusiivista maahanmuuttajapolitiikkaa kutsutaan usein multikulturalistisiksi. Inklusiivista maahanmuuttajapolitiikkaa harjoittavia maita olivat Euroopassa 1980-luvulla lähinnä Ruotsi, Iso-Britannia ja Alankomaat. Näistä maista Alankomaat on viime vuosikymmeninä tehnyt selkeän suunnanmuutoksen. Sen sijaan Ruotsissa ja Britanniassa suhtautuminen on vuosituhannen jälkeen säilynyt suurin piirtein ennallaan. Euroopan maiden välillä on suuria eroja maahanmuuttajapolitiikassa.[29]

Suomen maahanmuuttajapolitiikka vuoden 1995 perustuslain uudistuksen jälkeen voidaan nähdä inklusiivisena Ruotsin tapaan. Vuosituhanteen vaihteessa Alankomaat kääntyi huomattavasti nationalistisempaan ja assimiloivaan suuntaan. Assimilaatiopolitiikkaa on noudatettu Tanskassa koko ajan, ja se jatkuu yhä. Sen sijaan Norja on lähestynyt Suomen ja Ruotsin suhtautumistapaa ja toimintamalleja.[29]

Inklusiivinen maahanmuuttajapolitiikka sai osakseen julkista arvostelua ja sen muuttaminen assimiloivampaan suuntaan tapahtui poliittisesti näyttävästi. Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi monikulttuurisuuden epäonnistuneen Saksassa.[30] Iso-Britannian pääministeri David Cameron on sanonut ajatuksen monikulttuurisuudesta olevan epäonnistunut.[31][32][33] Myös Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy on todennut monikulttuurisuuden epäonnistuneen.[34][35] Muita inklusiivista maahanmuuttajapolitiikkaa kritisoivia ovat olleet esimerkiksi Australian entinen pääministeri John Howard[36], Espanjan entinen pääministeri José María Aznar[37], hollantilainen poliitikko ja Tilburgin yliopiston professori Paul Scheffer[38], Ruotsidemokraatit[39], Tanskan kansanpuolue[40], Hollannin nykyinen hallitus[41][42] ja belgialainen puolue Vlaams Belang[43].

Erikoistutkija Pasi Saukkonen arvioi, että Suomen politiikka on epäsuorasti sulauttavaa, koska se painottaa yksilön osallistumista yhteiskunnan toimintaan ja työelämään. Toisaalta hänen mukaansa politiikka on multikulturalistinen, painottaahan se oman identiteetin säilyttämistä. Saukkosta huolestuttaa riittävätkö Suomen resurssit molempiin tavoitteisiin. Häneen mukaan moninaistuvan yhteiskunnan hallinnassa ei ole kovin hyvin onnistuttu muuallakaan Euroopassa.[44]

Inklusiivinen maahanmuuttajapolitiikka on motivoinut myös terroristi-iskuja, kuten 77 ihmisen kuoleman aiheuttanut isku Norjassa vuonna 2011.[45]

Ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On esitetty, että vähemmistöryhmän kulttuurin suojeleminen voi lisätä ryhmän voimakkaiden jäsenten valtaa heikoimpiin, kuten toisinajattelijoihin, naisiin, lapsiin ja seksuaalivähemmistöihin. Feministit ovat arvostelleet sen voivan vahingoittaa ryhmän naisten oikeuksia. Yritys suojella tiettyä kulttuuria voi filosofi Jeremy Waldronin mukaan myös etuoikeuttaa ryhmän kulttuurin tietyn muodon ja siten estää sitä sopeutumasta muutoksiin. Hänen mielestään on lisäksi väärin, että yksilölle mahdollisten vaihtoehtojen pitäisi olla tietyn kulttuurin piiristä. [5]

Monikulttuurisuus on kohdannut poliittisia haasteita. Multikulturalismista puhutaan normatiivisena ihanteena ja politiikan asetelmana länsimaissa. Sen sijaan että poliittisessa keskustelussa puhuttaisiin siitä, että on vetäydytty tunnustamasta vähemmistö- ja alkuperäiskansojen oikeuksia, on rajoituttu puhumaan maahanmuuton monikulttuurisuudesta.[46]

Osa maahanmuuton monikulttuurisuuden vastustamisesta perustuu ulkomaisten "toisten" herättämään levottomuuteen ja pelkoon sekä nostalgiaan kuvitellusta menneisyydestä, jolloin kaikkien jakamat identiteetin ja solidaarisuuden siteet olivat vahvoja. Nativismi on yhtä vanha ilmiö kuin maahanmuuttokin, mutta yhteiskunnat ovat erityisen haavoittuvia sitäselvennä kohtaan silloin, kun taloudelliset olot ovat heikkoja tai turvallisuutta uhataan.[46]

Useat merkittävät poliitikot ovat epäilleet julkisesti monikulttuurisuuden onnistuneisuutta.[47][48][49][50][51][52] Lisäksi eräät poliitikot ovat julistaneet että monikulttuurisuus on epäonnistunut: Saksan Angela Merkel lokakuussa 2010[53] sekä Ison-Britannian David Cameron[54][55] ja Ranskan Nicholas Sarkozy[56] helmikuussa 2011.

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt 1900-luvun lopulla vilkastuneen maahanmuuton myötä. Vuonna 2007 Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen erikoistutkija Pasi Saukkonen[57] totesi, että Suomi kuuluu edelleen Itä- eikä Länsi-Eurooppaan maahanmuuttajalukujen valossa. Hänen mukaansa ulkomaalaisperäisen väestön kasvuvauhti on ollut Suomessa viime vuosina yksi Euroopan nopeimpia. Lisäksi Saukkosen mukaan Suomi on ottanut nopeasti muutoksen huomioon virallisella tasolla.[58]

Homogeeninen suomalaisuus on myytti, joka taipuu moneen käyttöön ja peittää alleen monimutkaisen ja -muotoisen todellisuuden. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen tutkija Miika Tervonen väittää, että myytti yksikulttuurisesta Suomesta ruokkii rasismia Suomessa. "Siihen vetoamalla suomalaisuutta rakennetaan tavalla, joka sulkee ulos täällä sukupolvia, vuosisatoja tai jopa vuosituhansia asuneita ihmisiä, kuten vaikkapa saamelaisia”. Tervosen mukaan menneisyyttö suomalaistamalla historiankirjoitus loi perustan sille myyttipohjalle, jolle luotiin uudenlainen kansallisvaltio ja rakennettiin kansallinen itseymmärrys, suomalainen identiteetti. Samalla sivuutettiin esimerkiksi Zacharias Topeliuksen lanseeraama näkemys eri kansakuntien verenperimästä muodostuneesta kirjavasta suomalaisuudesta.[59]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Annamari Vitikainen: Monikulttuurisuus Filosofia.fi. 15.8.2014. Eurooppalaisen filosofian seura ry. Viitattu 28.7.2015.
  2. Timo Soukola: Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet (pdf) 1999. Sitra. Viitattu 15.11.2012.
  3. Huntington, 2003, s. 52-53
  4. Huntington, S. P.: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, s. 391–392. Terra Cognita, 1996/2003.
  5. a b Multiculturalism, Stanford Encyclopedia of Philosophy, 24.9.2010.
  6. Anna Leppävuori: Monikulttuurisuus – mitä se oikeastaan edes tarkoittaa? YLE Uutiset Kotimaa. 10.8.2015. Viitattu 7.9.2020.
  7. Jasinskaja-Lahti, Inga & Liebkind, Karmela & Vesala, Tiina: Rasismi ja syrjintä Suomessa: Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-850-8.
  8. Forsander, Annika: Luottamuksen ehdot: Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Väitöskirja, Turun yliopisto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja. D 39. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2002. ISBN 952-9605-82-X.
  9. Pitkänen, Pirkko & Kouki, Satu: Vieraiden kulttuurien kohtaaminen viranomaistyössä. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2778-5.
  10. Katso myös: Monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa käsitteitä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Viitattu 2.4.2010.
  11. Iiro Kerkelä: Vauhtisokeus iski Immos-keskusteluun: "Ei käy ilmi, mistä edes puhutaan" 2.8.2015. Keskisuomalainen. Viitattu 3.8.2015.
  12. A. Alesina, E. La Ferrara: Ethnic Diversity and Economic Performance (pdf) Journal of Economic Literature. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
  13. a b James Fearon: Ethnic and Cultural Diversity by Country (pdf) (sivut 195–222) Journal of Economic Growth. 2002. dartmouth.edu. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
  14. Song, Sarah: Multiculturalism The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2010 Edition). plato.stanford.edu. Viitattu 28.1.2013. en
  15. Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija (Archive.org) Helsingin Sanomat. 27.6.2017.
  16. Inglis, Christine: Policy Paper No. 4, Multiculturalism: New Policy Responses to Diversity (pdf) 1996. Unesco Most. Viitattu 8.11.2012. (englanniksi)
  17. a b c Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3. , sivut 208 ja 123-127
  18. Ratkaisujen Suomi, Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma, Maahanmuuttopolitiikka (pdf) Hallituksen julkaisusarja 10/2015. 29.5.2015. Valtioneuvosto. Viitattu 30.7.2015.
  19. [1]
  20. Ethnic density as a buffer for psychotic experiences The British Journal of Psychiatry. 26.7.2012. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  21. a b Does diversity make us unhappy? BBC News. 30.5.2006. Viitattu 17.9.2008. (englanniksi)
  22. a b Teija Sutinen, Maahanmuutto ravistelee suomalaisten me-henkeä , Helsingin Sanomat, 8.10.2015 (kolumni).
  23. [2]
  24. Iloniemi, Eero: Monikulttuurisuusmyytti murenee. Nykypäivä, 2007, nro 30, s. 11.
  25. Putnam, Robert D., "E Pluribus Unum: Diversity and Community in the Twenty-first Century -- The 2006 Johan Skytte Prize," Scandinavian Political Studies 30 (2), June 2007.
  26. Sailer, Steve, "Fragmented Future," American Conservative, Jan. 15, 2007.
  27. Sturgis, Patrick et al: Ethnic diversity, segregation and the social cohesion of neighborhoods in London. Ethnic and Racial Studies, 2014, nro 37:8 http://dx.doi.org/10.1080/01419870.2013.831932.
  28. Scandinavia is Global Leader in Social Cohesion International Comparison on Social Cohesion. 16.7.2013. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  29. a b Monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikka Pohjois-Euroopassa, Cupore.fi
  30. [3]
  31. [4]
  32. [5]
  33. David Cameron: Monikulttuurisuus ei toimi, Yle.fi 5.2.2011 ]
  34. [6]
  35. Sarkozy: Vallitseva maahanmuuttajapolitiikka epäonnistunut Yle.fi 11.2.2011
  36. [7]
  37. [8]
  38. [9]
  39. [10]
  40. [11]
  41. [12]
  42. [13]
  43. [14]
  44. [15]
  45. [16]
  46. a b Sarah Song: Multiculturalism, 4. Political backlash against multiculturalism Stanford Encyclopedia of Philosophy. 24.9.2010. The Metaphysics Research Lab. Viitattu 16.8.2015. (englanniksi)
  47. Noack, Rick: Multiculturalism is a sham, says Angela Merkel The Washington Post. 14.12.2015. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) Lainaus: "Multiculturalism usually has a positive connotation, but to Merkel it symbolizes the emergence of isolated societies within Germany – and ultimately a failure of assimilating immigrants."
  48. Kent, Simon: Hungary Tells EU: Migrant Quotas Repeat Europe's Failed Multiculturalism Project Breitbart. 27.9.2015. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) Lainaus: "Hungary is not interested in moralising EU “lectures” on compulsory migrant quotas and defends its rejection of more Middle Eastern refugees on the basis that it wants nothing to do with the West’s past “failed experiments” in multiculturalism."
  49. Freeman, Colin: Hungary to EU: migrant quotas will repeat Western Europe's 'failed' attempts at multiculturalism The Telegraph. 26.9.2015. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) Lainaus: "Hungary has defended its opposition to Brussels' plans for compulsory migrant quotas, saying it did not wish to repeat the West's "failed experiments" in multiculturalism."
  50. Thomas, Cal: The failure of multiculturalism The Washington Times. 3.2.2016. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) Lainaus: "What we are witnessing is the complete breakdown and failure of multiculturalism."
  51. Oriel, Jennifer: Open borders crack the EU melting pot The Australian. 13.1.2016. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) Lainaus: "Europe ushered in 2015 by opening borders. It entered 2016 with the mass sexual assault of women by asylum-seekers and illegal ­immigrants. The ideal of multi­culturalism has never been more assailed by the reality of its failings. Yet in the absence of workable alternatives, political leaders continue to promote multiculturalism as the best policy for cultural diversity in open societies. By doing so, they threaten the prospect of pluralism in the West — and beyond."
  52. Norwegian Police use Södertälje, Sweden as a Nightmare Example of Failed Multiculturalism The European Guardian. 20.5.2015. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) Lainaus: "Police in Norway say in their latest report on “Crime Outlook for Oslo” that leaders should be careful when it comes to immigration and use Södertälje, Sweden as a nightmare example of what can happen."
  53. [17]
  54. [18]
  55. [19]
  56. [20]
  57. [21]
  58. [22]
  59. Jukka Petäjä, Yhtenäistä Suomea ei ole olemassakaan (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat 2.5.2017

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laqueur, Walter: Euroopan viimeiset päivät. (The Last Days of Europe. Epitaph for an Old Continent, 2007.) Suomentanut Leif Sundström. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-458-0.
  • Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.): Erilaisuus. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-136-4.
  • Malik, Kenan: Monikulttuurisuus. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: niin & näin -kirjat, 2016. ISBN 978-952-5503-93-7.
  • Oksi-Walter, Päivi & Roos, Jonna & Viertola-Cavallari, Ritva: Monikulttuurinen perhe. Helsinki: Arkki, 2009. ISBN 978-951-618-805-1.
  • Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.): Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-176-3.
  • Raulo, Marianna: Ihmisiä vai ihmisiä. Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8. }

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Monikulttuurisuus.