Monikulttuurisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Monikulttuurisuus tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko kulttuurista monimuotoisuutta yhteiskunnan tilana; normatiivista ajattelutapaa tai ideologiaa, jossa monikulttuurisuuden tilaa arvostetaan, vaalitaan tai lisätään (multikulturalismi, monikulturismi); tai politiikkaa, jonka avulla pyritään ylläpitämään ja löytämään yhteisiä sääntöjä kulttuuriselle monimuotoisuudelle ja kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle.[1][2]

Monikulttuurisuuden käsite on laajentunut etnisten ryhmien lisäksi koskemaan myös erilaisia alakulttuureita kuten vammaiset ja sukupuolivähemmistöt[3][4][5][6].

Stanford Encyclopaedia of Philosophyn mukaan monikulttuurisuus/monikulturismi pitää suvaitsevaisuutta riittämättömänä ja vaatii siksi eri oikeuksia eri ryhmille. Esimerkiksi yksilöille myönnetään poikkeus yleisistä laeista uskonnon perusteella tai ryhmälle kokonaisuutena annetaan yhteinen oikeus kuten itsemääräämisoikeus. Jälkimmäinen on läheisessä liitossa nationalismin kanssa. [7]

Francesco Pirelli, Monumentti monikulttuurisuudelle, 1985. Viisi samanlaista veistosta on sijoitettu Kanadan Torontoon, Etelä-Afrikan Buffalo Cityyn, Kiinan Chang Ch'üniin, Bosnian Sarajevoon ja Australian Sydneyhin.

Monikulttuurisuuden merkitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuus-sanalla voidaan viitata eri asioihin. Suomalaistutkijoiden mukaan tämä sanan monimerkityksisyys aiheuttaa väärinymmärryksiä aiheesta keskusteltaessa.[8]

Monikulttuurisuudella voidaan kuvata nyky-yhteiskunnan kulttuurista monimuotoisuutta. Kulttuurisesti monimuotoinen yhteiskunta sisältää useita erilaisia kulttuurisia, uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia ryhmiä, jotka jakavat yhdessä julkisen tilan. Sanan kuvaileva käyttö ei arvota ajatusta kulttuurisesta monimuotoisuudesta, eikä ota kantaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa tehtävään politiikkaan.[1]

Normatiivisesti käytettynä monikulttuurisuuden käsite sisältää myös oletuksen kulttuurisen monimuotoisuuden hyväksyttävyydestä. Tästä normatiivisesta monikulttuurisuudesta käytetään myös sanaa multikulturalismi. Normatiivinen monikulttuurisuus tarkoittaa, että kulttuurisesta monimuotoisuudesta ei katsota tarvittavan päästä eroon. Kulttuurisen monimuotoisuuden voidaan nähdä olevan myös arvostettavaa ja vaalittavaa. Myös käsitys monikulttuurisuudesta ideologiana, joka lisää maahanmuuttoa on myös normatiivinen. Tämän käsityksen ongelma on maahanmuuton ja kulttuurisen monimuotoisuuden samaistaminen.[1]

Monikulttuurinen politiikkka viittaa politiikkaan, jonka avulla pyritään ylläpitämään ja löytämään yhteisiä sääntöjä kulttuuriselle monimuotoisuudelle ja kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle. Tässä monikulttuurinen politiikka poikkeaa esimerkiksi kulttuuriseen sulautumiseen tai eriytymiseen pyrkivästä politiikasta. Monikulttuurisella politiikalla voidaan myös viitata kulttuurisiin erityis- tai vähemmistöoikeuksiin, kuten esimerkiksi vähemmistöryhmien itsemääräämisoikeuksiin, kulttuurisiin ja uskonnollisiin erivapauksiin, erityisiin edustusoikeuksiin tai symboliseen tunnustukseen.[1]

Monikulttuurisuusteoriat tarkastelevat yhteiskuntafilosofiassa kulttuurisen oikeudenmukaisuuden vaateita, erilaisten vähemmistöoikeuksien oikeutusta sekä monikulttuurisuusteorian paikkaa muiden yhteiskuntateorioiden rinnalla.[1]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus kuvaa yhteiskunnassa vallitsevaa monimuotoisuuden tilaa määriteltynä ajankohtana. Sitä mitataan eri tavoin. Käytetyimpiä indikaattoreita on etnolingvistinen fraktionalisaatiomuuttuja (ELF), joka kuvaa todennäköisyyttä sille, että että kaksi mielivaltaisesti valittua yksilöä kuuluisivat samaan etniseen tai kulttuuriseen fraktiooni. Muuttuja s_i kuvaa fraktion suuruutta.[9][10].

ELF=1-\sum^N_{i=1} s^2_{i}

Lisäksi monimuotoisuuden indikaattori (eli osoittaja) voi ottaa huomioon eri etnisten ja kulttuuristen ryhmien välisen erilaisuuden. Erilaisuuden mittarina voidaan käyttää esimerkiksi kielitieteellisiä eroavaisuuksia eri kielten välillä[10].

Poliittisen filosofian tarkastelukohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisessa filosofiassa monikulttuurisuus on suuntaus, jossa tutkitaan politiikan keinoja vastata kulttuuriseen ja etniseen monimuotoisuuteen. Se on läheisesti kytkeytynyt identiteettipolitiikkaan, eroavaisuuksien politiikkaan ja tunnustamisen politiikkaan. Tyypillinen tutkimuskohde on erilaisten ratkaisujen vaikutus vähemmistöaseman tuottamaan taloudelliseen ja poliittiseen epätasa-arvoon.[11]

Maahanmuuttajapolitiikan suuntauksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuudella tai monikulttuurisuuspolitiikalla voidaan viitata politiikkaan, jonka tavoitteena on organisoida ja hallita yhteiskunnassa vallitsevan etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden tilaa[12], eli organisoida erilaisuutta poliittisesti.[13] (engl. diversity management tai diversity governance).

Monikulttuurisuuspolitiikka on nykyisissä kansallisvaltioissa harjoitettu maahanmuuttajiin kohdistuvan politiikan suuntaus. Tässä politiikassa suhtaudutaan puolueettomasti tai myönteisesti maahanmuuttajaryhmien muodostumiseen valtaväestöstä selkeästi erottuviksi etnisiksi tai kulttuurisiksi yhteisöiksi. Monikulttuurispuspolitiikassa suhtaudutaan myönteisesti myös näiden yhteisöjen pyrkimyksiin synnyttää ja ylläpitää omia organisaatioitaan.[13]

Vaihtoehtoiset maahanmuuttajapolitiikan suuntaukset ovat sulauttamispolitiikka, kotouttamispolitiikka ja erottelupolitiikka. Monikulttuurista maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitu harjoitetun Isossa-Britanniassa, Alankomaissa sekä Ruotsissa. Myös näiden maiden on nähty siirtyneen kotouttavaan ja sulauttavaan maahanmuuttajapolitiikkaan, joka korostaa maahanmuuton kohdemaiden kansallisten kulttuurien ja kielien oppimisen tärkeyttä.[13].

Suomen hallitusohjelmassa vuodelta 2015 todetaan hallituksen edistävän "kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa". Siinä todetaan, että "maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa." Hallituksen mukaan se kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta ei salli rasismia ja edistää suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.[14]

Kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden vaikutukset yhteisöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The British Journal of Psychiatry -lehti julkaisi 2012 eri kansallisuuksia laajalti käsittäneen tutkimuksen, jonka päätelmänä todetaan, että oman kulttuurisen tai etnisen ryhmän suuri tiheys asuinalueella toimii puskurina mielenterveysongelmille. Jos taas oman ryhmän edustus alueella on pieni, riski sairastua erilaisiin psykooseihin, kuten skitsofreniaan, kasvaa[15].

Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät.[16] Yhdysvaltalaisen Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan pohjoisamerikkalaisissa monikulttuurisissa yhteisöissä koetaan alkuunsa sukupuolesta ja iästä riippumatta eristäytymistä. Haastatellut ihmiset luottavat keskivertoa vähemmän hallintoon ja omiin poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa eivätkä osallistu hyväntekeväisyystyöhön.[17]

Putnamin mukaan nämä ongelmat ovat ratkaistavissa.[18] Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat ”sosiaalista pääomaa”, eri kansanryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta. Ihmisten tulee saada mahdollisuuksia tavata säännöllisesti erilaisia ihmisiä ja tunnistaa samanlaisuutensa etnisyydestä riippumatta.[16] Putnam varoittaa poliittisesta vihanlietsonnasta ja toteaa, että entistä suurempi monimuotoisuus on nykyajassa yhtä peruuttamatonta kuin aikanaan teollinen vallankumous.[19]

Patric Sturgisin tutkimusryhmän mukaan asuinalueen etninen monimuotoisuus ei vähennä väestöryhmien välistä luottamusta eikä sosiaalista koheesiota. Päin vastoin.[20]

Laaja sosiaalista koheesiota tutkinut kansainvälinen vertailu päätyi samanlaiseen tulokseen. Sen mukaan keskeisimpiä sosiaalisen koheesion selittäjiä ovat bruttokansantuote, tuloerot sekä tietoyhteiskunnan kehitysaste. Väestön etnisellä monimuotoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä väestön sosiaaliseen koheesioon ja keskinäiseen luottamukseen.[21]

Maahanmuuttajapolitiikan muutokset Euroopassa inklusiivisesta assimiloivaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inklusiivista maahanmuuttajapolitiikkaa kutsutaan usein multikulturalistisiksi. Inklusiivista maahanmuuttajapolitiikkaa harjoittavia maita olivat Euroopassa 1980-luvulla lähinnä Ruotsi, Iso-Britannia ja Alankomaat. Näistä maista Alankomaat on viime vuosikymmeninä tehnyt selkeän suunnanmuutoksen. Sen sijaan Ruotsissa ja Britanniassa suhtautuminen on vuosituhannen jälkeen säilynyt suurin piirtein ennallaan. Euroopan maiden välillä on suuria eroja maahanmuuttajapolitiikassa.[22]

Suomen maahanmuuttajapolitiikka vuoden 1995 perustuslain uudistuksen jälkeen voidaan nähdä inklusiivisena Ruotsin tapaan. Vuosituhanteen vaihteessa Alankomaat kääntyi huomattavasti nationalistisempaan ja assimiloivaan suuntaan. Assimilaatiopolitiikkaa on kokoajan noudatettu Tanskassa ja se jatkuu yhä. Sen sijaan Norja on lähestynyt Suomen ja Ruotsin suhtautumistapaa ja toimintamalleja.[23]

Inklusiivinen maahanmuuttajapolitiikka sai osakseen julkista arvostelua ja sen muuttaminen assimiloivampaan suuntaan tapahtui poliittisesti näyttävästi. Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi monikulttuurisuuden epäonnistuneen Saksassa.[24] Iso-Britannian pääministeri David Cameron on sanonut ajatuksen monikulttuurisuudesta olevan epäonnistunut.[25][26] [27] Myös Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy on todennut monikulttuurisuuden epäonnistuneen.[28] [29] Muita inklusiivista maahanmuuttajapolitiikkaa kritisoivia ovat olleet esimerkiksi Australian entinen pääministeri John Howard[30], Espanjan entinen pääministeri Jose Maria Aznar[31], hollantilainen poliitikko ja Tilburgin yliopiston professori Paul Scheffer[32], Ruotsidemokraatit[33], Tanskan kansanpuolue[34], Hollannin nykyinen hallitus[35] [36] ja belgialainen puolue Vlaams Belang[37].

Erikoistutkija Pasi Saukkonen arvioi, että Suomen politiikka on epäsuorasti sulauttavaa, koska se painottaa yksilön osallistumista yhteiskunnan toimintaan ja työelämään. Toisaalta hänen mukaansa politiikka on multikulturalistinen, painottaahan se oman identiteetin säilyttämistä. Saukkosta huolestuttaa riittävätkö Suomen resurssit molempiin tavoitteisiin. Häneen mukaan moninaistuvan yhteiskunnan hallinnassa ei ole kovin hyvin onnistuttu muuallakaan Euroopassa.[38]

Inklusiivinen maahanmuuttajapolitiikka on motivoinut myös terroristi-iskuja, kuten 77 ihmisen kuoleman aiheuttanut isku Norjassa vuonna 2011.[39]

Ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmän "suojeleminen" voi myös lisätä ryhmän voimakkaiden jäsenten valtaa heikoimpiin, kuten toisinajattelijat, naiset, lapset ja seksuaalivähemmistöt. Feministit ovat arvostelleet sen voivan vahingoittaa ryhmän naisten oikeuksia. [7]

Yritys suojella tiettyä kulttuuria voi etuoikeuttaa sen kulttuurin tietyn version ja siten estää sitä sopeutumasta muutoksiin.[7]

Filosofi Jeremy Waldronin mielestä on väärin, että yksilölle mahdollisten vaihtoehtojen pitäisi olla tietyn kulttuurin piiristä.[7]

Luottamus ja monikulttuurisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harvardin valtiotieteen professori Robert D. Putnam tutki lähes vuosikymmenen ajan monikulttuurisuuden vaikutusta sosiaaliseen luottamukseen.[40] Hän tutki 26 200 ihmistä 40 yhdysvaltalaisessa yhteisössä. Mitä moninaisempi yhteisö oli, sitä enemmän luottamus väheni. Ihmiset eivät luottaneet toisiinsa, instituutioihin, pormestariin eivätkä paikallislehteen. [41]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt 1900-luvun lopulla vilkastuneen maahanmuuton myötä. Vuonna 2007 Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen erikoistutkija Pasi Saukkonen[42] totesi (maahanmuuttajalukujen valossa) Suomen kuuluvan edelleen Itä- eikä Länsi-Eurooppaan. Hän tosin muistuttaa myös, että ulkomaalaisperäisen väestön kasvuvauhti on ollut Suomessa viime vuosina yksi Euroopan kovimpia. Lisäksi Suomi on Saukkosen mukaan ollut suorastaan ”fantastisen nopea” ottamaan muutoksen huomioon virallisella tasolla.[43]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Annamari Vitikainen: Monikulttuurisuus Filosofia.fi. 15.8.2014. Eurooppalaisen filosofian seura ry. Viitattu 28.7.2015.
  2. Timo Soukola: Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet (pdf) 1999. Sitra. Viitattu 15.11.2012.
  3. Jasinskaja-Lahti, Inga & Liebkind, Karmela & Vesala, Tiina: Rasismi ja syrjintä Suomessa: Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-850-8.
  4. Forsander, Annika: Luottamuksen ehdot: Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Väitöskirja, Turun yliopisto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja. D 39. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2002. ISBN 952-9605-82-X.
  5. Pitkänen, Pirkko & Kouki, Satu: Vieraiden kulttuurien kohtaaminen viranomaistyössä. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2778-5.
  6. Katso myös: Monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa käsitteitä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Viitattu 2.4.2010.
  7. a b c d Multiculturalism, Stanford Encyclopaedia of Philosophy, 24.9.2010.
  8. Iiro Kerkelä: Vauhtisokeus iski Immos-keskusteluun: "Ei käy ilmi, mistä edes puhutaan" 2.8.2015. Keskisuomalainen. Viitattu 3.8.2015.
  9. {{Verkkoviite | osoite = http://telematica.politicas.unam.mx/biblioteca/archivos/040107017.pdf%7C nimeke = Ethnic Diversity and Economic Performance | tekijä = A. Alesina, E. La Ferrara | tiedostomuoto = pdf| selite = | julkaisu = Journal of Economic Literature| ajankohta = | julkaisupaikka = | julkaisija =| viitattu = 28.01.2013| kieli =(englanniksi)}}
  10. a b James Fearon: Ethnic and Cultural Diversity by Country (pdf) (sivut 195–222) Journal of Economic Growth. 2002. dartmouth.edu. Viitattu 28.01.2013. (englanniksi)
  11. Song, Sarah: Multiculturalism The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2010 Edition). plato.stanford.edu. Viitattu 28.01.2013. en
  12. Inglis, Christine: UNESCO MOST Policy Paper No. 4, Multiculturalism: New Policy Responses to Diversity (pdf) 1996. UNESCO MOST. Viitattu 8.11.2012. (englanniksi)
  13. a b c Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3. , sivu 208
  14. Ratkaisujen Suomi, Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma, Maahanmuuttopolitiikka (pdf) (ISBN PDF 978-952-287-181-7) Hallituksen julkaisusarja 10/2015. 29.5.2015. Valtioneuvosto. Viitattu 30.7.2015.
  15. Ethnic density as a buffer for psychotic experiences The British Journal of Psychiatry. 26.07.2012. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  16. a b Does diversity make us unhappy? BBC News. 30.5.2006. Viitattu 17.9.2008. (englanniksi)
  17. Iloniemi, Eero: Monikulttuurisuusmyytti murenee. Nykypäivä, 2007, nro 30, s. 11.
  18. Jonas, Michael: The downside of diversity. The Boston Globe, 2007, nro 5.8. http://www.boston.com/news/globe/ideas/articles/2007/08/05/the_downside_of_diversity/.
  19. http://canadasworld.wordpress.com/2009/04/01/jason-kenneys-views-on-multiculturalism-counterbalanced-by-research-from-michael-adams-and-robert-putnam/
  20. Sturgis, Patrick et al: Ethnic diversity, segregation and the social cohesion of neighborhoods in London. Ethnic and Racial Studies, 2014, nro 37:8 http://dx.doi.org/10.1080/01419870.2013.831932.
  21. Scandinavia is Global Leader in Social Cohesion International Comparison on Social Cohesion. 16.7.2013. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  22. http://www.cupore.fi/documents/MonikulttuurisuusJaKulttuuripolitiikkaPohjoisEuroopassa4.pdf
  23. http://www.cupore.fi/documents/MonikulttuurisuusJaKulttuuripolitiikkaPohjoisEuroopassa4.pdf
  24. http://www.theguardian.com/world/2010/oct/17/angela-merkel-german-multiculturalism-failed
  25. http://www.bbc.co.uk/news/uk-politics-12371994
  26. http://www.telegraph.co.uk/news/politics/david-cameron/8305346/Muslims-must-embrace-our-British-values-David-Cameron-says.html
  27. http://yle.fi/uutiset/david_cameron_monikulttuurisuus_ei_toimi/5317737
  28. http://www.dailymail.co.uk/news/article-1355961/Nicolas-Sarkozy-joins-David-Cameron-Angela-Merkel-view-multiculturalism-failed.html
  29. http://yle.fi/uutiset/sarkozy_vallitseva_maahanmuuttajapolitiikka_epaonnistunut/5320951
  30. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/australiaandthepacific/australia/8031840/Former-Australian-PM-attacks-multiculturalism.html
  31. http://www.freerepublic.com/focus/f-news/1726950/posts
  32. http://www.academia.edu/4164173/Scholten_P._2012_._The_Dutch_Multicultural_Myth._In_Taras_Ed._Challenging_Multiculturalism._Edinburgh_Edinburgh_University_Press
  33. http://www.civilliberty.org.uk/newsdetail.php?newsid=1970
  34. http://books.google.fi/books?id=eJiQBAAAQBAJ&pg=PA137&lpg=PA137&dq=danish+people%27s+party+multiculturalism&source=bl&ots=R5_zgANvxB&sig=H9XfkAYX_9-rxmoAV3hdR5WUypY&hl=fi&sa=X&ei=iaRWVMfWMYXPOM-0gKAN&ved=0CC4Q6AEwAg#v=onepage&q=danish%20people's%20party%20multiculturalism&f=false
  35. http://www.gatestoneinstitute.org/2219/netherlands-abandons-multiculturalism
  36. http://conservativepapers.com/news/2013/01/26/the-netherlands-to-abandon-multiculturalism/#.VFanA_msWXZ
  37. http://books.google.fi/books?id=KlgtBAAAQBAJ&pg=PA215&lpg=PA215&dq=the+New+Flemish+Alliance+and+Vlaams+Belang,+oppose+multiculturalism&source=bl&ots=CTbrLH7lsB&sig=w0zv4vM_63iNbtixtFU1dnVtZtg&hl=fi&sa=X&ei=LcBWVN7MM4L0PJ7qgeAE&ved=0CC4Q6AEwAg#v=onepage&q=flemish%20alliance&f=false
  38. http://maailma.net/artikkelit/kotoutuminen_monikulttuuriseen_yhteiskuntaan_vaatii_paljon_myos_meilta
  39. http://edition.cnn.com/2012/08/24/world/europe/norway-breivik-trial/
  40. Putnam, Robert D., "E Pluribus Unum: Diversity and Community in the Twenty-first Century -- The 2006 Johan Skytte Prize," Scandinavian Political Studies 30 (2), June 2007.
  41. Sailer, Steve, "Fragmented Future," American Conservative, Jan. 15, 2007.
  42. http://www.gaudeamus.fi/martikainen-muuttajat/
  43. http://maailma.net/artikkelit/kotoutuminen_monikulttuuriseen_yhteiskuntaan_vaatii_paljon_myos_meilta

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laqueur, Walter: Euroopan viimeiset päivät. (The Last Days of Europe. Epitaph for an Old Continent, 2007.) Suomentanut Leif Sundström. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-458-0.
  • Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.): Erilaisuus. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-136-4.
  • Oksi-Walter, Päivi & Roos, Jonna & Viertola-Cavallari, Ritva: Monikulttuurinen perhe. Helsinki: Arkki, 2009. ISBN 978-951-618-805-1.
  • Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.): Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-176-3.
  • Raulo, Marianna: Ihmisiä vai ihmisiä. Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8.
  • Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]