Valkoinen ylivalta

Osa artikkelisarjaa Syrjintä Muodot Rasismi Rotusyrjintä Seksismi Ikäsyrjintä (lapset, teinit) Uskonnollinen syrjintä Koulukiusaaminen Työsyrjintä Elitismi Homofobia Ksenofobia Luokkasyrjintä Miesviha Naisviha Nepotismi Sanismi Transfobia Vammaisten syrjintä (autismi, kuurous) Uskontoryhmiä kohtaan Muslimit Juutalaiset Kristityt Uskonnottomat Ilmeneminen Apartheid Etninen puhdistus Holokausti Kansanmurha Lynkkaus Orjuus Vaino Kiihotus Valkoinen ylivalta Rikos ihmisyyttä vastaan Musta ylivalta Pakkosiirto Vihapuhe Viharikos Aiheeseen liittyvää Ennakkoluulo Moniarvoisuus Monikulttuurisuus Positiivinen syrjintä Suvaitsevaisuus Yhdenvertaisuus Tasa-arvo Poliittinen korrektius n · k ·

Valkoinen ylivalta on aate, jonka mukaan valkoisten pitäisi olla vallan kahvassa, koska he ovat ylivertaisia muihin rotuihin nähden. Teorioita ei-valkoisten huonommuudesta on tehty jo 500-luvulla Raamatun teksteillä perustellen. Näennäistieteellisiä rotuoppeja alettiin kehittää 1700-luvulla, ja valkoiset rotuteoreetikot perustelivat teorioitaan muun muassa päiden kokoeroja vertaamalla.

Valkoista ylivaltaa ajavia järjestöjä toimii maailmassa edelleen. Suhteellisen moni aatteen kannattaja on jonkin radikaalin kristityn lahkon jäsen.

Valkoisesta ylivallasta puhutaan myös rakenteellisen rasismin merkityksessä.

Määritelmä

Merriam-Webster

Merriam-Webster-sanakirja määrittelee englanninkielisen termin white supremacy (white, suom. ’valkoinen’; supremacy suom. ’ylivalta’ tai ’paremmuus’):

1. Uskomus, jonka mukaan valkoinen rotu on luonnostaan ylivertainen muihin ihmisrotuihin nähden ja jonka mukaan valkoisten ihmisten tulee hallita muita ihmisiä.
2. Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset rakenteet, jotka mahdollistavat valkoisten valta-aseman muihin ihmisiin nähden.

Anti-Defamation League

Anti-Defamation League -järjestön määritelmän mukaan valkoisen ylivallan kannattaja hyväksyy vähintään yhden seuraavista väitteistä:

1. Valkoisten tulisi olla hallitsevassa asemassa muihin nähden.
2. Valkoisten tulisi elää keskenään vain valkoisten asuttamassa yhteiskunnassa.
3. Valkoisilla on oma kulttuurinsa, joka on ylivertainen muihin kulttuureihin verrattuna.
4. Valkoiset ovat geneettisesti ylivertaisia.

Historia

Postikortti 1900-luvun alusta. Kiinalainen miespalvelija tuo valkoiselle miehelle juotavaa, ja valkoinen mies kutsuu aikuista palvelijaa halventavasti ”pojaksi”.

Valkoisen ylivallan opin perustana on erilaisia rasistisia teorioita ei-valkoisten huonommuudesta valkoisiin nähden. Yksi teoria on 500-luvulta peräisin oleva käsitys Nooan pojan Haamin kirouksesta, jolla joskus oikeutettiin Haamin jälkeläisiksi uskottujen mustien afrikkalaisten orjuuttaminen. Kun rotuoppeja alettiin kehittää 1700-luvulla, valkoiset alkoivat asettaa itsensä muiden rotujen yläpuolelle. Rotuteoreetikkojen mukaan esimerkiksi päiden kokoerot todistavat rotujen eriarvoisuudesta. Francis Galton väitti afrikkalaisia henkisiltä kyvyiltään heikommiksi anglosakseihin nähden, ja myös Herbert Spencer julkaisi käsityksiään valkoisten ylivertaisuudesta. 1900-luvulla on esimerkiksi väitetty pohjoisten kansojen olevan maailman useimpien suurten saavutusten takana, ja että rotu on korkeakulttuurin oleellinen tekijä.

1800-luvulla käsitys valkoisten ylivertaisuudesta oli jo yleistynyt valkoisten keskuudessa, ja muunrotuiset oli syrjäytetty vallasta, vauraudesta ja etuoikeuksista. Brittiläiset kolonialistit puhuivat “valkoisen miehen taakasta”, jolla he tarkoittivat valkoisten velvollisuutta “sivistää” muunrotuiset imperialismin keinoin. Erityisen näkyvää valkoinen ylivalta oli Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa, joissa valkoiset hallitsivat ja syrjivät kauan mustia väestöjään. Etelä-Afrikassa institutionaalista valkoista ylivaltaa edusti apartheid-rotuerottelujärjestelmä ja Yhdysvalloissa Jim Crow -lait.

Yhdysvalloissa toimii edelleen useita valkoista ylivaltaa ajavia järjestöjä, jotka julistavat valkoisten paremmuutta ja tavoittelevat mustien alistamista ja rotuerottelua. Näistä tunnetuimpia ovat Ku Klux Klan, National Alliance, White Power -liike, Aryan Nation ja Yhdysvaltain natsipuolue. Useimmat valkoisen ylivallan kannattajat eivät kuitenkaan kuulu mihinkään järjestöön, vaan he toimivat liikkeessä riippumattomina yksilöinä. Tämän vuoksi valkoisen ylivallan kannattajia on paljon enemmän kuin sitä ajavien järjestöjen jäseniä. Heidän lukumääränsä on arveltu kasvaneen, koska entistä useammat oikeistolaiset yhdysvaltalaiset tuntevat maansa yhteiskunnan olevan uhattuna. Suhteellisen moni aatteen kannattaja on evankelinen kristitty, helluntailainen, tai jonkin rotupuhtaudesta puhuvan radikaalin kristityn lahkon jäsen. Aatteen kannattajia on paljon myös alt-right-liikkeessä.

Rakenteellisena rasismina

Valkoisesta ylivallasta tai ylemmyydestä puhutaan myös rakenteellisen rasismin merkityksessä. Esseessään White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack (1989) Peggy McIntosh (s. 1934) sanoo, että valkoisylivaltainen eli rasistinen yhteiskunta antaa valkoisille ”valkoisen etuoikeuden”. Kriittisestä rotuteoriasta vaikutteita saanut idea valkoisesta etuoikeudesta sai pian jatkoa, missä ajatus etuoikeuksista siirrettiin perinteisistä yhteiskuntaluokista myös muihin identiteettiryhmiin kuten miehiin, heteroseksuaaleihin, hoikkiin tai vammattomiin. Etuoikeustietoisuus on sen jälkeen laajalti syrjäyttänyt poliittisen vasemmiston keskuudessa perinteisen käsitteen luokkatietoisuudesta. Henkilön asemaa arvioidaan tässä kehikossa intersektionaalisesti eli samanaikaisessa yhteydessä useisiin identiteettikategorioihin.

Toinen valkoiseen identiteettiin liitetty ilmaisu on ”valkoinen hauraus” (engl. white fragility), jonka esitti Robin DiAngelo (s. 1956) vuonna 2011. Sillä hän tarkoitti valkoisen ylivallan edustajien heikkoutta, joka ilmeni siinä, että he kielsivät heitä vastaan esitetyt syytteet rasismista. Kriittisen rotuteorian ja valkoisen haurauden ideat johtivat Evergreenin valtionyliopistossa väkivaltaiseen rotumellakkaan, kun mustat ja ruskeat opiskelijat syyttivät oppilaitostaan rasistiseksi laitokseksi, joka pitää yllä valkoista ylivaltaa (white supremacy).

Lähteet

• Mason, Patrick L. (toim.): Encyclopedia of Race and Racism, osa 4. Gale, 2013. ISBN 978-0-02-866174-2.
• Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories: How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. Swift, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)
• McIntosh, Peggy: White Privilege: Unpacking the Invisible Knapsack. Peace and Freedom, 1989. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valkoinen ylivalta Wikimedia Commonsissa