Valkoinen ylivalta

Valkoinen ylivalta tai valkoinen ylemmyys on aate, jonka mukaan valkoiset ovat luonnostaan ylivertaisia muihin rotuihin nähden, ja heidän pitäisi hallita muita ihmisiä.

Oppeja ei-valkoisten huonommuudesta on tehty jo 500-luvulla Raamatun teksteillä perustellen. Näennäistieteellisiä rotuoppeja alettiin kehittää 1700-luvulla, ja valkoiset rotuteoreetikot perustelivat teorioitaan muun muassa päiden kokoeroja vertaamalla. Ku Klux Klanin kaltaisia valkoista ylivaltaa ajavia järjestöjä toimii maailmassa edelleen. Suhteellisen moni aatteen kannattaja on jonkin radikaalin kristityn lahkon jäsen. Aatteen kannattajia on paljon myös alt-right-liikkeessä.

Valkoisesta ylivallasta tai valkoisesta ylemmyydentunnosta puhutaan myös rakenteellisen rasismin merkityksessä. Encyclopædia Britannica kirjoittaa, että termiä ”valkoinen ylivalta” on käytetty kuvaamaan sellaisten ryhmittymien politiikkaa, jotka edustava äärikansallista, rasistista tai fasistista ajattelua.

Määritelmä

Englanninkielinen termi white supremacy (white, suom. ’valkoinen’; supremacy suom. ’ylivalta’ tai ’paremmuus’) on suomennettu valkoiseksi ylivallaksi. Myös termejä valkoinen ylemmyys tai valkoinen ylemmyydentunto käytetään.

Merriam-Webster-sanakirja määrittelee valkoisen ylivallan seuraavasti:

1. Uskomus, jonka mukaan valkoinen rotu on luonnostaan ylivertainen muihin ihmisrotuihin nähden ja jonka mukaan valkoisten ihmisten tulee hallita muita ihmisiä.
2. Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset rakenteet, jotka mahdollistavat valkoisten valta-aseman muihin ihmisiin nähden.

Anti-Defamation League -järjestön määritelmän mukaan valkoisen ylivallan kannattaja hyväksyy vähintään yhden seuraavista väitteistä:

1. Valkoisten tulisi olla hallitsevassa asemassa muihin nähden.
2. Valkoisten tulisi elää keskenään vain valkoisten asuttamassa yhteiskunnassa.
3. Valkoisilla on oma kulttuurinsa, joka on ylivertainen muihin kulttuureihin verrattuna.
4. Valkoiset ovat geneettisesti ylivertaisia.

Encyclopædia Britannica mukaan termiä ”valkoinen ylivalta” on käytetty kuvaamaan sellaisten ryhmittymien politiikkaa, jotka edustava äärikansallista, rasistista tai fasistista ajattelua.

Historia

1700-luvulta 1900-luvulle

Postikortti 1900-luvun alusta. Kiinalainen miespalvelija tuo valkoiselle miehelle juotavaa, ja valkoinen mies kutsuu aikuista palvelijaa halventavasti ”pojaksi”.

Valkoisen ylivallan opin perustana on erilaisia rasistisia teorioita ei-valkoisten huonommuudesta valkoisiin nähden. Yksi teoria on 500-luvulta peräisin oleva käsitys Nooan pojan Haamin kirouksesta, jolla joskus oikeutettiin Haamin jälkeläisiksi uskottujen mustien afrikkalaisten orjuuttaminen. Kun rotuoppeja alettiin kehittää 1700-luvulla, valkoiset alkoivat asettaa itsensä muiden rotujen yläpuolelle.

Rotuteoreetikkojen mukaan päiden kokoerot todistivat rotujen eriarvoisuudesta. Francis Galton väitti afrikkalaisia henkisiltä kyvyiltään heikommiksi anglosakseihin nähden, ja myös Herbert Spencer julkaisi käsityksiään valkoisten ylivertaisuudesta. 1800-luvulla käsitys valkoisten ylivertaisuudesta oli jo yleistynyt valkoisten keskuudessa, ja muunrotuiset oli syrjäytetty vallasta, vauraudesta ja etuoikeuksista.

Brittiläiset kolonialistit puhuivat ”valkoisen miehen taakasta”, jolla he tarkoittivat valkoisten velvollisuutta ”sivistää” muunrotuiset imperialismin keinoin. Ranskalaiset käyttivät vastaavaa termiä mission civilisatrice (sivistystehtävä) uskoessaan, että jos alkuperäiskansoille opetettaisiin Ranskan arvot ja ranskan kieli, he kehittyisivät hitaasti ja muuttuisivat ranskalaisiksi. Säädettiin indigénat-laki, jossa määriteltiin Ranskan imperiumissa elävien ihmisten asema. Lakia sovellettiin alkuperäisasukkaisiin (ransk. indigènes). Termi evolué tarkoitti niitä, jotka olivat soputuneet ranskalaiseen kulttuuriin. Sivistystehtävä oli moraalinen, koska jotkut ranskalaiset katsoivat, että heidän velvollisuutensa valistuneena rotuna oli kohottaa ei-länsimaailman tietämättömiä joukkoja.

Erityisen näkyvää valkoinen ylivalta oli Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa, joissa valkoiset hallitsivat ja syrjivät kauan mustia väestöjään. Etelä-Afrikassa institutionaalista valkoista ylivaltaa edusti apartheid-rotuerottelujärjestelmä ja Yhdysvalloissa Jim Crow -lait. 1900-luvulla on väitetty pohjoisten kansojen olevan maailman useimpien suurten saavutusten takana, ja että rotu on korkeakulttuurin oleellinen tekijä.

Nykyaika

Järjestöjä

Yhdysvalloissa toimii edelleen useita valkoista ylivaltaa ajavia järjestöjä, jotka julistavat valkoisten paremmuutta ja tavoittelevat mustien alistamista ja rotuerottelua. Näistä tunnetuimpia ovat Ku Klux Klan, National Alliance, White Power -liike, Aryan Nation ja Yhdysvaltain natsipuolue. Useimmat valkoisen ylivallan kannattajat eivät kuitenkaan kuulu mihinkään järjestöön, vaan he toimivat liikkeessä riippumattomina yksilöinä. Tämän vuoksi valkoisen ylivallan kannattajia on paljon enemmän kuin sitä ajavien järjestöjen jäseniä. Heidän lukumääränsä on arveltu 2010-luvulla kasvaneen, koska entistä useammat oikeistolaiset yhdysvaltalaiset tuntevat maansa yhteiskunnan olevan uhattuna. Suhteellisen moni aatteen kannattaja on evankelinen kristitty, helluntailainen, tai jonkin rotupuhtaudesta puhuvan radikaalin kristityn lahkon jäsen. Aatteen kannattajia on paljon myös alt-right-liikkeessä.

Esimerkkejä

Adamin luominen

Britannican mukaan rotuerottelulakien poistuttua valkoisen ylivallan ideoita on esiintynyt joidenkin eurooppalaisten maahanmuuttovastaisten puolueiden ohjelmissa. Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusvirasto ja Yhdysvaltain liittovaltion poliisi varoittivat Barack Obaman presidentiksi valinnan jälkeen valkoista ylivaltaa kannattavien ryhmien ja oikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen onnistuneen värväämään uusia jäseniä erilaisiin pelkoihin ja huoliin vetoamalla.

Käsitteen "valkoinen hauraus" vuonna 2011 kehittänyt Robin DiAngelo pitää esimerkkinä valkoisesta ylivallasta Michelangelon freskoa "Adamin luominen", joka on Sikstuksen kappelin katossa Vatikaanissa.

Katso myös

• Antisemitismi
• Me and White Supremacy
• Valkoinen hauraus
• Historian merkkihenkilöt ja rasismi

Lähteet

• Balleck, Barry J.: Hate Groups and Extremist Organizations in America. An Encyclopedia. Santa Barbara: ABC-Clio, 2019. ISBN 978-1-4408-5750-8 (englanniksi)
• Beilinson, Kiia: Valkoinen oletusasetus: Miten visuaalisen viestinnän suunnittelu osallistuu ylläpitämään rakenteellista rasismia Suomessa? (Taiteen maisterin opinnäytetyö) Helsinki: Aalto-yliopisto, 2019. Verkkoversio (PDF) Viitattu 17.7.2022.^{[vanhentunut linkki]}
• Mason, Patrick L. (toim.): Encyclopedia of Race and Racism, vol. 4. Farmington Hills, Michigan: Gale, 2013. ISBN 978-0-02-866174-2 (englanniksi)
• McIntosh, Peggy: White Privilege. Unpacking the Invisible Knapsack. Peace and Freedom, 1989. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Niva, Veera: Rasismin ja rotusyrjinnän rooli afrikanamerikkalaisten vapaa-ajan matkustamisessa. (kandidaatintutkielma) Oulu: Oulun yliopisto, 2020. Verkkoversio (PDF) Viitattu 17.7.2022.
• Peltokorpi, Janette: ”Nyt tuntuu et me ollaan samassa veneessä” – Narratiivinen tutkimus kultuurierojen kokemisesta venäläis-suomalaisessa työyhteisössä. (Pro gradu -tutkielma) Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2020. Verkkoversio (PDF) Viitattu 17.7.2022.
• Saad, Layla F.: Me and White Supremacy. How to Recognize Your Privilege, Combat Racism and Change the World. Quercus, 2020. ISBN 978-1-52940-508-8

Kirjallisuutta

• Belew, Kathleen & Gutiérrez, Ramón A. (toim.): A Field Guide to White Supremacy. Oakland, California: University of California Press, 2021. ISBN 978-0-52038253-4 JSTOR Viitattu 17.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valkoinen ylivalta Wikimedia Commonsissa