Vihapuhe

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Galton class eugenics.svg
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Yhdenvertaisuus · Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Vihapuhe on kielenkäyttöä, jota leimaa viha.[1] Vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta.[2]

Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.[3]

Yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa käytetty termi ”vihapuhe” on muodostunut käsitteenä tulkinnanvaraiseksi.[4]

Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan vihapuhe on puhtaasti uhriton rikos, ja siitä määrätyt rangaistukset eivät tule mitenkään oletettujen uhrien hyväksi.[5] Helsingin Sanomissa on taas katsottu että "vihapuheen uhriksi" voi henkilön lisäksi joutua järjestö tai yrityskin.[6]

Suomen rikoslainsäädännössä rangaistava vihapuhe on määritelty siten, että sillä kiihotetaan kansanryhmää vastaan, syyllistytään kunnianloukkaukseen ja laittomaan uhkaukseen.[7]

Nykyisen vihapuhe-sanan alkuperä on englannin hate speech -käsitteessä,[8] tosin sanaa on käytetty Suomen kielessä jo 1800-luvulla, esimerkiksi Aleksis Kiven Nummisuutareissa.

"Toimittajat ilman rajoja -järjestö on moittinut Saksan vihapuhetta suitsivan lain syövän terää länsimaiden sananvapaussaarnoilta Turkissa, Venäjällä ja Kiinassa", kirjoitti Tampereen yliopiston journalistiikan vierailuprofessori Jussi Pullinen Helsingin Sanomien artikkelissaan.[9]

Toimenpiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Facebook, Google, Microsoft ja Twitter omaksuivat 31.5.2016 Euroopan unionin ohjeen tarkistaa "useimmat aiheelliset pyynnöt laittoman vihapuheen poistamisesta" 24 tunnin kuluessa.[10]

Sipilän hallituksen sisäministeri Paula Risikko otti voimakkaasti kantaa vihapuheeseen ja julisti sille nollatoleranssin. Poliisi sai vuoden 2017 alussa 8,5 miljoonan euron määrärahan vihapuheen vastaiseen työhön. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan täällä palkattiin 200 poliisia vihapuheen tutkimus- ja torjuntatyöhön.[11]

Sananvapauden rajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viharikos voi kohdistua myös enemmistöön. EIT ei hyväksynyt sananvapauteen vetoamista, kun islamisti yllytti antamaan opetuksen kaikille ei-muslimeille.[12]

Tanskalaistoimittaja teki tv-jutun rasistisesta nuorisoryhmästä, joka esitti halventavia kommentteja maahanmuuttajista. EIT:n päätöksen mukaan Tanska rikkoi toimittajan sananvapautta, kun tämä tuomittiin haastateltaviensa lausunnoista. Toimittajan tavoite oli keskustelu tärkeästä ilmiöstä eikä rasismin levittäminen.[12]

Kansanedustajan sai tuomita lentolehtisistä, joissa kutsuttiin nousemaan "Belgian islamisaatiota vastaan" ja kehotettiin lähettämään "ei-eurooppalaiset työntekijät kotiin." EIT:n mukaan tekstit olivat omiaan tuottamaan vihaa ulkomaalaisia kohtaan. Vastaava koski artikkeleita, joiden mukaan juutalaiset olisivat salaliitossa Venäjän kansaa vastaan. Edes holokaustin kiistämisen kieltoa EIT ei vastustanut.[12]

Valtion viinitilan tuotteita sai haukkua "paskoiksi", koska siinä ei vahingoitettu yksilön mainetta ja sosiaalista asemaa vaan yrityksen kaupallista mainetta.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pöyhtäri, Reeta – Haara, Paula – Raittila, Pentti: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9248-8. Teoksen verkkoversio.
  • Vitikka, Elina: Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalyysia vihapuheen kielestä ja kontekstista. Pro gradu. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014.
  • Neuvonen (toim.) – Nuotio – Pöyhtäri – Hannula – Löytömäki – Rautiainen: Vihapuhe Suomessa. Helsinki: Edita Publishing Oy, 2015.
  • Nurmelin, Juri (toim.): Oikeiston vihapuhetta: 1900-1950. Turku: Savukeidas, 2014. ISBN 978-952-268-105-8.
  • Nurmelin, Juri (toim.): Vasemmiston vihapuhetta: 1900-1950. Turku: Savukeidas, 2014. ISBN 978-952-268-106-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paljon puhetta vihapuheesta Kotimaisten kielten keskus. 4.6.2009. Viitattu 17.4.2017.
  2. Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 17.4.2017.
  3. Anna Weber: Manual on hate speech Council of Europe Publishing. Viitattu 17.4.2017. englanti
  4. Vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan liittyvän toimintasuunnitelman valmistelua koskevan työryhmän loppuraportti Poliisihallitus. Viitattu 17.4.2017.
  5. Maailman radiopäivä, vihapuheen vastainen päivä Oikeamedia. Viitattu 10.9.2017.
  6. Vihapuhe-ilmiöllä on vahva linkki sosiaalisen median kasvuun HS.fi. Viitattu 10.9.2017.
  7. Nita Korhonen, Laura Jauhola, Olli Oosi, Hannu-Pekka Huttunen: ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä”. Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin. (s. 22) Selvityksiä ja ohjeita 7/2016. 2016. Oikeusministeriö. Viitattu 17.4.2017.
  8. Vihapuhe on vasta kuusivuotias Yle Uutiset. Viitattu 17.4.2017.
  9. Jussi Pullisen essee: Somen piti pelastaa maailma, mutta nyt sitä pidetään jopa uhkana demokratialle – Saksa aloitti jo netin suitsimisen, vaikka ankara sääntely voi pilata palvelut Helsingin Sanomat. 19.11.2017.
  10. Facebook, YouTube, Twitter and Microsoft sign EU hate speech code The Guardian. Viitattu 7.6.2016.
  11. ”Vihaviestien määrä ja sisältö tolkutonta” – poliisiylijohtaja Kolehmainen saa vihapostia itsekin Aamulehti.fi. Viitattu 10.9.2017.
  12. a b c d Vihapuhe voi olla jopa sananvapauden väärinkäyttöä – Missä menee hyväksytyn ja kielletyn sananvapauden raja? Helsingin Sanomat. 1.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.