Vihapuhe

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Galton class eugenics.svg
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Yhdenvertaisuus · Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Vihapuhe on kielenkäyttöä, jota leimaa viha.[1] Vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta.[2]

Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.[3]

Yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa käytetty termi ”vihapuhe” on muodostunut käsitteenä tulkinnanvaraiseksi.[4]

Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan vihapuhe on puhtaasti uhriton rikos, ja siitä määrätyt rangaistukset eivät tule mitenkään oletettujen uhrien hyväksi.[5] Helsingin Sanomissa on taas katsottu että "vihapuheen uhriksi" voi henkilön lisäksi joutua järjestö tai yrityskin.[6]

Suomen rikoslainsäädännössä rangaistava vihapuhe on määritelty siten, että sillä kiihotetaan kansanryhmää vastaan, syyllistytään kunnianloukkaukseen ja laittomaan uhkaukseen.[7]

Nykyisen vihapuhe-sanan alkuperä on englannin hate speech -käsitteessä,[8] tosin sanaa on käytetty Suomen kielessä jo 1800-luvulla, esimerkiksi Aleksis Kiven Nummisuutareissa.

"Toimittajat ilman rajoja -järjestö on moittinut Saksan vihapuhetta suitsivan lain syövän terää länsimaiden sananvapaussaarnoilta Turkissa, Venäjällä ja Kiinassa", kirjoitti Tampereen yliopiston journalistiikan vierailuprofessori Jussi Pullinen Helsingin Sanomien artikkelissaan.[9]

Toimenpiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Facebook, Google, Microsoft ja Twitter omaksuivat 31.5.2016 Euroopan unionin ohjeen tarkistaa "useimmat aiheelliset pyynnöt laittoman vihapuheen poistamisesta" 24 tunnin kuluessa.[10]

Sipilän hallituksen sisäministeri Paula Risikko otti voimakkaasti kantaa vihapuheeseen ja julisti sille nollatoleranssin. Poliisi sai vuoden 2017 alussa 8,5 miljoonan euron määrärahan vihapuheen vastaiseen työhön. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan täällä palkattiin 200 poliisia vihapuheen tutkimus- ja torjuntatyöhön.[11]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pöyhtäri, Reeta – Haara, Paula – Raittila, Pentti: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9248-8. Teoksen verkkoversio.
  • Vitikka, Elina: Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalyysia vihapuheen kielestä ja kontekstista. Pro gradu. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014.
  • Neuvonen (toim.) – Nuotio – Pöyhtäri – Hannula – Löytömäki – Rautiainen: Vihapuhe Suomessa. Helsinki: Edita Publishing Oy, 2015.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.