Jarkko Tontti
| Jarkko Tontti | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1971 Tampere |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, juristi |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 2006– |
| Esikoisteos |
runokokoelma Vuosikirja (2006) romaani Luokkakokous (2007) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jarkko Olavi Tontti (s. 9. joulukuuta 1971 Tampere)[1] on suomalainen kirjailija, runoilija ja juristi. Hän on julkaissut useita romaaneja, esseekokoelmia ja runoteoksia vuodesta 2006 lähtien.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tontti kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lukiosta keväällä 1990.[3][4] Hän opiskeli oikeustiedettä, kirjallisuutta ja filosofiaa Helsingissä, Edinburghissa, Brysselissä ja Berliinissä ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2002.[5]
Tontti on työskennellyt juristina eduskunnassa, oikeusministeriössä, Espoon käräjäoikeudessa ja opettajana Helsingin yliopistossa. Tontti on myös toiminut eri ihmisoikeusjärjestöissä. Vuosina 2011–2014 hän oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja vuosina 2013-2019 PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen.[1][6] 2000-luvun alussa hän työskenteli vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.[7] Tontti oli ulkoministeriön ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan jäsen vuosina 2007–2015 ja eduskunnan oikeusasiamiehen ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen vuosina 2016-2020. Vuosina 2010–2011 hän toimi opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeustoimikunnan jäsenenä.[1][2]
Vuosina 2008–2011 Tontti oli Nuoren Voiman Liiton hallituksen jäsen. Taiteilijoiden ja kansanedustajien Arkadia-seuran varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 2009-2011. Tontti oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen vuosina 2019-2021 ja on edustanut Suomen Kirjailijaliittoa tekijänoikeusjärjestö Sanaston ja Kopioston hallituksessa.[1][2]
Tontille on myönnetty Viron valtion kunniamerkki, Marianmaan risti.[8]
Hän on ollut kolumnisti Ekonomi-lehdessä (2010–2012) ja HS.fi:ssä (2013–2015) sekä Verkkouutisissa.[1][9]
Vuodesta 2021 alkaen Tontilla on ollut oma Jarkko Tontti -podcast.[10]
Romaanikirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tontin ensimmäinen romaani Luokkakokous ilmestyi vuonna 2007. Helsingin Sanomiin kirjasta kirjoittaneen Antti Järven mukaan ”Romaani on tarkka, humaani kuvaus kolmikymppisten sukupolvesta, ystävyydestä, identiteetin etsimisestä ja olemassaolon mielekkyydestä.”[11]
Romaani Sali (2009) on tarina maailmasta, jossa elämän- ja painonhallinta sekoittuvat ja ihminen on varmuudella olemassa vain nostaessaan rautaa – mutta myös tarina rakkaudesta, politiikan kulisseista ja historian pitkistä varjoista.[12]
Syksyllä 2013 ilmestynyt romaani Lento rakentaa allegorian Maata kohti uhkaavasti kiitävästä 433 Eros -nimisestä asteroidista ja asteroidia tutkivan professori Tiitus Toiviaisen vilkkaasta halusta.[13]
Romaanissa Perintö (2018) kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään perheensä uusin silmin.[14] Marjaana Tunturi kirjoitti teoksesta Aamulehteen: ”Erityisesti loppuratkaisussaan Tontti yltää siihen, mikä kirjallisuudessa on lopulta merkityksellistä. Hän onnistuu liikauttamaan sisälläni jotakin niin, että kyyneleet valuvat silmistäni. Mikä muu elämässä on lopulta merkityksellistä kuin toinen ihminen, kuulen kertojanäänen kysyvän.”[15]
Haava (2021) on kuvaus addiktioista ja jokaisen vanhemman pahimmasta painajaisesta.[16]Anna Alatalon Hämeen Sanomien kirja-arvostelun mukaan ”Haava on kokonaisuutena upea psykologinen tutkielma riippuvuuksista, rakkaudesta ja henkirikoksista.”[17]
Runoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2006 ilmestyi Tontin esikoisrunokokoelma Vuosikirja, joka sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon. Teos oli ehdolla myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Helsingin Sanomiin teoksen arvostelleen Jukka Koskelaisen mukaan "Vuosikirja on ylenpalttinen kokoelma.”[18]
Tontin toinen runokokoelma Jacasser julkaistiin vuonna 2009. Runouslehti Tuli & Savussa 4/2009 Venla Rossi kirjoitti teoksesta "Jarkko Tontin toinen runokokoelma Jacasser on niin trendikäs kuin runokokoelman nyt on mahdollista olla!"[19]
Vuonna 2020 ilmestynyt runokokoelma Lain laita oli Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.[20] Helsingin Sanomiin teoksen arvioineen Vesa Rantaman mukaan teos on herkullisen ironinen sääntöviidakko, joka hellällä tavalla korostaa epätäydellisyyttämme. "Täydellisinä emme niin kiinnostavia olisikaan, että meistä runoja kannattaisi kirjoittaa. Uutuus ei kuitenkaan ole silkkaa lakitekstiä, vaan vielä toimivampia ovat sen sekaan ripotellut proosa- ja säemuotoiset runot. Haikeita keski-iän mielenmaisemia hän kuvaa kauniisti, parhaimmillaan mestarillisesti."[21]
Tontin viimeisin runokokoelma on vuonna 2024 ilmestynyt Kangasalan ja Jerusalemin runot.[22]
Tontin runoja on käännetty saksaksi, englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, puolaksi, sloveeniksi, ruotsiksi, tšekiksi, viroksi, japaniksi, portugaliksi, kreikaksi, latinaksi, kroatiaksi, romaniaksi, venäjäksi ja marathiksi.[23]
Fantasiakirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tontin ensimmäinen fantasiaromaani Vedeeran taru (2012) voitti valtakunnallisen LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.[24][25]
Vuonna 2018 ilmestyi Vedeera vaarallisilla vesillä.[26]Merja Leppälahden kirja-arvion mukaan ”Varsin painavasta sisällöstä huolimatta Vedeera vaarallisilla vesillä ei ole osoittelevan opettavainen, vaan hauska ja jännittävä kirja. Tarina päättyy onnellisesti, mutta paljon sellaista vielä jää, mistä voi ehkä lukea seuraavassa kirjassa.”[27]
Kolmas Vedeera-romaani Vedeera ja polttavan auringon maa ilmestyi vuonna 2022.[28]Helsingin Sanomien kirja-arvostelun mukaan ”Fantasia tarjoaa oivallisen kulman aikuistumiseen liittyvien minärimpuilujen kuvaamiseen. ”Metsäläistyttö” Vedeera tuntee ulkopuolisuutta ylimysperheiden tytärten seurapiirileikeissä. Samalla Vedeera tempoilee quirenilaisen velhonalku Selderonin ja ihmispoika Korilin välillä. Siinä missä J. R. R. Tolkienin Keskimaassa metafyysinen pahuus tiivistyy örkkeihin ja Mordoriin, Tontti tarjoilee harmaan sävyjä. Myös romanttiset kuviot ja naissankari päähenkilönä ovat kaukana Tolkienista, mutta lähestulkoon genren nykyisiä tehdasasetuksia. Tontti salakuljettaa fantasiakirjoihinsa omien aikuisten romaaniensa ja maailmanpolitiikan teemoja. Pöly tekee tuhojaan kuin amfetamiini ja heroiini Tontin edellisessä romaanissa Haava (2021). Se kuvaa jokaisen vanhemman pahinta painajaista, oman lapsen menettämistä.”[29]
Esseisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2011 ilmestyi Tontin ensimmäinen esseekokoelma Koti, uskonto ja isänmaa. Hannu Waaralan kirja-arvion mukaan (Savon Sanomat 19.2.2011): "Tontti edustaa globaalitietoista ja pohjimmiltaan liberaalia ajattelua, jolle sananvapaus ja ihmisoikeuskysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä arvoja."[30]
Vuonna 2016 julkaistiin esseekokoelma Viisastuminen sallittu. Turun Sanomien kirja-arvostelun mukaan ”Kaiken kaikkiaan kyseessä on viisas esseekokoelma, uskottavasti aikuisen ihmisen tekemä.”[31]
Tontin uusin esseekokoelmansa on vuonna 2022 ilmestynyt Tarkoituksista ja keinoista. Helsingin Sanomien kirja-arviossaan Jani Saxell kirjoitti teoksesta "Tontin juuret ovat toisaalta mannermaisessa filosofiassa, toisaalta scifissä ja supersankarisarjakuvissa. Kokoelman parhaat esseet käsittelevätkin kulttuuria yllättävistä kulmista."[32]
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runeberg-palkintoehdokas 2020
- Lasten Luku-Varkaus -palkinto 2013
- Kalevi Jäntin palkinto 2006
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas 2006
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuosikirja. Runoja tunteville. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20950-7.
- Jacasser. Runoja tunteville. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23826-3.
- Lain laita. Helsinki: Aviador, 2020. ISBN 978-952-7347-27-0.
- Kangasalan ja Jerusalemin runot. Helsinki: Aviador, 2024. ISBN 9789523812307.
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luokkakokous. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22083-1.
- Sali. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-69-3.
- Lento. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27374-5.
- Perintö. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31969-6.
- Haava. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-35685-1.
Esseekokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koti, uskonto ja isänmaa. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-30-3.
- Viisastuminen sallittu. Helsinki: Kosmos, 2016. ISBN 978-952-7144-21-3.
- Tarkoituksista ja keinoista. Helsinki: Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-404-1.
Fantasiaromaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vedeeran taru. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26283-1.
- Vedeera vaarallisilla vesillä. Helsinki: Aviador, 2018. ISBN 978-952-7063-59-0.
- Vedeera ja polttavan auringon maa. Helsinki: Aviador, 2022. ISBN 978-952-381-053-2.
Kollektiiviromaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ihmiskokeita. Proseduraalinen kollektiiviromaani. Yhdessä Markku Eskelisen, Anna Helteen, Juri Joensuun, Martti-Tapio Kuuskosken, Tiina Käkelä-Puumalan, Laura Lindstedtin, Maria Matinmikon, Marjo Niemen, Harry Salmenniemen, Jari Tammen, Taneli Viljasen, Sinikka Vuolan ja Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa. Helsinki: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-93-6864-8.
Toimitustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miehen rakkaus. Toim. yhdessä Armas Alvarin kanssa. Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7767-0.
Väitöskirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Right and prejudice: Prolegomena to a hermeneutical philosophy of law. Aldershot: Ashgate Publishing, 2004. ISBN 0-7546-2397-1. (englanniksi)
Tietokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Mistä meille metsä, niitty, lähde”: Kirjoituksia Eeva-Liisa Mannerista. Toim. yhdessä Tuula Hökän kanssa. Helsingin yliopistossa 5.12.2006 järjestetyn Manner-juhlaseminaarin puheet ja esitelmät. Helsinki: ntamo, 2008. ISBN 978-952-215-034-9.
- (toim.): Tulkinnasta toiseen: Esseitä hermeneutiikasta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-152-6.
- Filosofien oikeus II. Toim. yhdessä Kaisa Mäkelän kanssa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. E-sarja 3. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001. ISBN 951-855-189-8.
- Filosofien oikeus I. Toim. yhdessä Kaisa Mäkelän ja Heta Gyllingin kanssa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. E-sarja 2. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2001. ISBN 951-855-188-X.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kuka kukin on 2015, s. 940. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b c Tontti, Jarkko: Jarkko Tontti jarkkotontti.net. Viitattu 16.2.2020.
- ↑ Kuusela, Matti: Jarkko Tontti oppi juristina, että Suomessa tapahtuu kamalampia asioita kuin voimme edes kuvitella Aamulehti. 25.2.2021. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Tontti, Jarkko: Clasusta ja muistamisesta. Pasi Takala ja Mikko Turunen (toim.): Piilipuun varjosta yhdyskäytävään. Tampereen Klassillinen lyseo 120 vuotta. Tampereen Klassikot ry. 2023. Viitattu 24.4.2023.
- ↑ Tontti, Jarkko: Pitkät jäähyväiset eli salapuvussa filosofiksi ja kuinka yliopistosta pääsee pois Markku Roinila (toim.): Miten meistä tuli filosofian tohtoreita. Suomen filosofinen yhdistys 2010. Viitattu 13.9.2022.
- ↑ Tontti, Jarkko: PEN ja Voltairen perintö jarkkotontti.net. Viitattu 25.1.2019.
- ↑ Kasperi Summanen: Entinen puolueen sisäpiiriläinen: Vihreät ei ole vakavasti otettava aikuisen ihmisen puolue Verkkouutiset. 6.10.2016. Viitattu 23.4.2023.
- ↑ President Ilves awards a number of state decorations on the eve of his state visit to Finland president.ee. 9.5.2014.
- ↑ Tontti, Jarkko: Kolumnit jarkkotontti.net. Viitattu 16.2.2020.
- ↑ Jarkko Tontti -podcast jarkkotontti.net. Viitattu 22.3.2022.
- ↑ Järvi, Antti: Kuvassa väliinväsähtäjien sukupolvi. Jarkko Tontti kirjoitti romaanin 1970-luvulla syntyneistä ikinuorista HS.fi. 28.7.2007. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Sali - Otava otava.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Kantokorpi, Mervi: Erotiikkaa maailmanlopun edellä HS.fi. 7.10.2013. Viitattu 24.6.2033.
- ↑ Perintö - Otava otava.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Tunturi, Marjaana: Jarkko Tontin Perinnön loppuratkaisu nostaa lukijalle kyyneleet silmiin Aamulehti. 22.8.2018. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Haava - Otava otava.fi. Viitattu 17.2.2021.
- ↑ Perheen haava vuotaa Jarkko Tontin romaanissa. hameensanomat.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Miltä tuntuu, kun kiintopisteet pakenevat HS.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Jarkko Tontti piirtää modernin miehen ääriviivoja tulijasavu.net. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Lehtinen, Nina: Runeberg-palkinnon ehdokkaat Aamulehti. 18.11.2020. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Jarkko Tontin runoteos on ironinen sääntöviidakko, joka korostaa epätäydellisyyttämme HS.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Kangasalan ja Jerusalemin runot - Aviador aviador.fi. Viitattu 25.1.2024.
- ↑ Jarkko Tontti - Lyrikline.org lyrikline.org. Viitattu 24.6.2023. Tontti, Jarkko: Runot jarkkotontti.net. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Lastenkirjallisuuspalkinto LukuVarkaus meni Vedeeran tarun kirjoittajalle. 12.6.2013. YLE Uutiset.
- ↑ Miekat ja magia jäävät toiseksi, kun Jarkko Tontti salakuljettaa fantasiakirjoihinsa poliittisia pelejä: Olisi jo aika nostaa hänet esiin nuorten fantastikkona hs.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Vedeera vaarallisilla vesillä - Aviador aviador.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Haltijaneito piraattijahdissa Onnimanni. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Vedeera ja polttavan aurgingon maa - Aviador aviador.fi. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ Miekat ja magia jäävät toiseksi, kun Jarkko Tontti salakuljettaa fantasiakirjoihinsa poliittisia pelejä: Olisi jo aika nostaa hänet esiin nuorten fantastikkona hs.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Jarkko Tontti Koti, uskonto ja isänmaa Savon Sanomat. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Kirjallisia käräjiä ja kiivailua Turun Sanomat. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ Jarkko Tontin esseissä ideologiset ääripäät muistuttavat pelottavalla tavalla toisiaan Helsingin Sanomat. 7.1.2023. Viitattu 24.6.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarkko Tontin kotisivut.
- Jarkko Tontti Otavan sivuilla.
- YLE Kulttuurivieras 23.4.2023.
- Dosentti Markku Koivusalo haastattelee kirjailijaa 19.5.2020.
| ||||||||||||||||||
