Vedeeran taru

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vedeeran taru
Kirjailija Jarkko Tontti
Kansitaiteilija Heli Hieta
Kieli suomi
Genre fantasia
Kustantaja Otava
Julkaistu 2012
Ulkoasu sidottu
ISBN 978-951-1-26283-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vedeeran taru on Jarkko Tontin vuonna 2012 julkaistu fantasiaromaani. Teos sai valtakunnallisen LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.[1]

Itsenäinen jatko-osa Vedeera vaarallisilla vesillä ilmestyi syksyllä 2018.[2] Vuonna 2022 ilmestyi kolmas Vedeera-romaani Vedeera ja polttavan auringon maa.[3][4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltijatyttö Vedeeran ja ihmispojan kielletty ystävyys joutuu koetukselle, kun Vedeera valitaan tärkeään tehtävään. Varo ihmisiä, pysy poissa heidän mailtaan, älä koskaan luota heihin. Näin Vaahterametsän haltijavaltakunnassa asuvalle Vedeeralle on opetettu niin kauan kuin hän muistaa. Lempipaikassaan joen rannassa hän kuitenkin tapaa ihmispoika Korilin, ja nuoret ystävystyvät. Haltijoiden ja ihmisten suhteita kiristää arvokas helmisimpukkalöytö. Se kenelle simpukkasaari rikkauksineen kuuluu, ratkaistaan kilpa juoksulla vuoren huipulle. Sekä haltijoiden että ihmisten keskuudesta arvotaan yksi nuori edustamaan omaa maataan. Haltijoiden kuningatar vetää esiin Vedeeran nimen, ja äkkiä tytön käsissä on haltijavaltakunnan tulevaisuus. Mutta kehen voi luottaa, ja kenen puolesta taistella? Uskaltaako Vedeera toimia vastoin oppimiaan sääntöjä, jos tuntee ne vääriksi?[5]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LukuVarkaus -palkintoraati arvioi kirjan seuraavasti: "Jarkko Tontin Vedeeran tarua raatilaiset kuvailijat juoneltaan monipuoliseksi kirjaksi, koska siinä oli mukana iloa, surua, rakkautta, rohkeutta ja toimintaa. Kirjan jännitystä ja huumoria kiiteltiin. Yksi raatilaisista totesi, että tätä kirjaa oli pakko lukea koko ajan. Toinen raatilaisista kiitti, että kirjaa lukiessa tuntui kuin olisi ollut yksi päähenkilöistä. Kolmas raatilainen totesi, että kirja oli paras ikinä. Neljäs raatilaisista suorastaan rakastui kirjaan ja toivoi, että mahdollisimman moni lukisi kirjan, ”ihana toiminnan täyteinen seikkailu”."

Elina Syrjänen kirjoitti teoksesta Kouvolan Sanomissa 12.12.2012: "Haltijoiden loisteliaasta historiasta paljastuu seikkoja, jotka pakottavat Vedeeran kyseenalaistamaan kaiken aiemmin oppimansa."

Pohjalainen-sanomalehden arvioitsijan Maaria Rousun mukaan (5.12.2012): "Vedeeran taru on klassinen fantasiasatu."

Tähtivaeltaja-lehden 1/2013 mukaan: "Itse teksti on mukavan soljuvaa ja maailmanrakennus hallinnassa. Hännälliset haltiat, stereotypiasta poikkeavat peikot ja nelisormiset quirenilaiset varmistavat, ettei kirja jää vain roolipelikampanjan julkiseksi sivutuotteeksi."

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]