Kiusaaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiusaaminen on samaan henkilöön toistuvasti kohdistuvaa tarkoituksellista loukkaamista, vahingoittamista tai syrjimistä. Kiusaaminen voi olla fyysistä, kuten töniminen tai lyöminen, sanallista, kuten haukkuminen tai pilkkaaminen, tai psykologista, kuten yksin jättäminen tai eristäminen sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kiusaajan ja kiusatun suhde on epätasa-arvoinen, sillä kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön. Kiusaamisen jatkuvuus erottaa sen ohimenevistä riidoista.[1]

Muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulukiusaaminen on yhden tai useamman oppilaan tai opettajan harjoittamaa kiusaamista, joka kohdistuu yhteen ja samaan oppilaaseen.[2][3] Myös oppilaiden harjoittama opettajien kiusaaminen on yleistä Suomessa ja monissa muissa maissa.[4]

Työpaikkakiusaaminen on yleensä henkistä kiusaamista, joka kohdistuu työpaikalla työntekijään.[5]

Verkkokiusaaminen on kiusaamista verkossa ja internetympäristössä, kuten sosiaalisessa mediassa, viestialustoilla, pelialustoilla tai matkapuhelimen kautta. Se voi olla esimerkiksi valheiden levittämistä, kiusallisten valokuvien julkaisemista, loukkaavien viestien tai uhkausten lähettelyä, tai viestien lähettelyä uhrin nimissä.[6]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisan syksyllä 2018 teettämässä selvityksessä paljastui, että 15–17-vuotiasta suomalaisista nuorista 15 prosenttia oli joutunut nettikiusaamisen kohteeksi ja yli 60 prosenttia vastanneista oli kokenut lievempää häiriköintiä verkossa. Yleisin verkkokiusaamisen ja -häiriköinnin muoto oli ryhmän ulkopuolelle jättäminen, jota oli kokenut 40 prosenttia tytöistä ja 24 prosenttia pojista. Muita yleisiä kiusaamistapoja olivat kielteisten huhujen levittäminen, ahdistelu ja ilkeät kommentit, kuten kuvien ja videoiden levittely, uhkailu ja yksityiset kiusaamisviestit.[7]

Opettajista 66 prosenttia opettajista on joutunut uransa aikana oppilaiden loukkaavan käytöksen kohteeksi, esimerkiksi omaisuuteen kohdistuvaa ilkivaltaa tai kotirauhan häirintää on kokenut 30 prosenttia ja väkivallan uhkaa 24 prosenttia. Fyysisen väkivallan kohteeksi on joutunut 11 ja sukupuolisen häirinnän kohteeksi 8 prosenttia. Muista maista on saatu samankaltaisia tuloksia.[4]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsena kiusatuilla esiintyy aikuisiällä tavallista enemmän ahdistuneisuutta, masennusta, paniikkihäiriötä, psykooseja ja itsemurhia sekä somaattisia oireita.[8] Muiden lasten kiusaamaksi joutuneilla esiintyy aikuisena jopa enemmän mielenterveysongelmia kuin aikuisten kaltoinkohtelemaksi joutuneilla[9].

Evoluutiopsykologisia ja muita näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadalaisen Simon Fraser Universityn tutkijoiden mukaan kiusaaminen olisi peritty ja evoluution suosima ominaisuus, joka parantaa kiusaajan sosiaalista asemaa ja viehätysvoimaa. Kiusaajilla havaittiin tutkimuksessa olevan keskimääräistä selvästi korkeampi asema ja itsetunto sekä vähemmän masennusta kuin niillä oppilailla, jotka eivät kiusanneet muita. Tutkimuksen tekijöiden mukaan kiusaajat käyttivät aggressiivista käytöstä keinona edetä sosiaalisissa hierarkioissa. Kun käyttäytyminen tekijöiden mukaan on perittyä, niin pikemmin kuin pyrkiä muuttamaan näitä perinnöllisiä asenteita ja käyttäytymistapoja, tulisi näin toimiville tarjota kilpailevia vaihtoehtoja saavuttaa samat sosiaaliet ja psykologiset edut. King’s College Londonin tutkimuksessa vuonna 2007 havaittiin, että kiusaajaksi tulemisen riskistä 61 prosenttia ja kiusatuksi tulemisen riskistä 73 prosenttia perustui perinnöllisiin tekijöihin.[10]

Kiusaamisen ehkäisemisen parissa työskentelevät tahot ovat arvostelleet näitä näkemyksiä, koska niiden on katsottu oikeuttavan kiusaajien käyttäytymistä. Heidän mukaansa kiusaajat ovat yleensä vailla ystäviä ja etsivät epätoivoisesti hyväksyntää. Toinen tutkimus myös osoitti, että kotonaan väkivaltaa kokeneet lapset päätyivät kiusaajiksi todennäköisemmin kuin vakaammista perheoloista tulevat.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä kiusaaminen on? Mannerheimin Lastensuojeluliitto. 4.8.2017. Viitattu 13.2.2021.
  2. koulukiusaaminen. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  3. Kuka voi puuttua, jos opettaja kiusaa oppilasta? – Kiusatun vanhempi: "Onko virkasuoja vahvempi kuin lapsen etu?" Yle Uutiset. 3.5.2021. Viitattu 8.3.2022.
  4. a b Kauppi, Teemu & Pörhölä, Maili: Peruskoulun opettajat oppilaidensa kiusaamina: kiusaamisen muodot, kohteena olevat opettajat ja kiusaavat oppilaat Työelämän tutkimus 0/2010
  5. työpaikkakiusaaminen. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  6. Verkkokiusaaminen: mitä se on ja miten sen voi estää 16.9.2020. Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus. Viitattu 14.2.2021.
  7. Nettikiusaamista kokee joka seitsemäs 15–17-vuotias, ilmenee selvityksestä Yle Uutiset. Viitattu 9.4.2019.
  8. Anat Brunstein Klomek, Andre Sourander, Henrik Elonheimo: Bullying by peers in childhood and effects on psychopathology, suicidality, and criminality in adulthood. The Lancet Psychiatry, 1.10.2015, 2. vsk, nro 10, s. 930–941. doi:10.1016/S2215-0366(15)00223-0. ISSN 2215-0366. Artikkelin verkkoversio. English
  9. Kiusaajalapsi tuottaa pahimmat vammat Tiede. 5.8.2015. Viitattu 8.3.2022.
  10. a b Conor Gaffey: Bullies Have Higher Sex Appeal and Social Status, Says Study Newsweek. 29.7.2015. Viitattu 16.3.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiusaaminen.