Viharikos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Viharikos on rikos, joka tehdään kansalliseen, uskonnolliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan kyseiseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Viharikos on useassa maassa rangaistusta koventava tekijä.

Viharikokset maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslain 6 luvun 5 §:n rangaistuksen koventamisperusteet antavat mahdollisuuden rangaistuksen pidentämiseen viharikoksen ollessa kyseessä.[1] Kyseistä pykälää sovelletaan käytännössä harvoin.[2] Pykälän tulkintaohjeena toimivat lain syrjintäsäännökset.[3] Toistaiseksi viharikollisuutta ei tunnisteta lainsäädännössä omaksi rikollisuudenlajikseen.[4]

Poliisi aloitti viharikosten tilastoinnin vuonna 2009. Tilastoinnin myötä poliisi ulottaa seurannan rasistisista rikoksista kaikkiin viharikoksiin. Tilastoitavan rikoksen motiivi voi olla myös uhrin uskonnollinen tausta tai vammaisuus.[5] Tiedot kootaan rikosilmoitusten pohjalta. Tutkimustuloksista tehdään julkaisu, jonka on jatkossa tarkoitus ilmestyä vuosittain.

Hankkeen tavoitteena on tilastoinnin ja rikosilmoitusjärjestelmän kehittäminen viharikollisuuden osalta. Tulosten valmistuttua ryhdytään selvittämään muun muassa, mitä mahdollisia uudistuksia niiden pohjalta olisi syytä tehdä. Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen totesi Kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 2009 seuraavan: ”Onkin aika miettiä, olisiko myös Suomen lainsäädännössä tunnistettava viharikollisuus omana lajinaan.”[4]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittovaltion poliisi FBI raportoi Yhdysvalloissa tapahtuneen vuonna 2010 yhteensä 6 624 (vuonna 2009 yhteensä 6 604) yksittäistä viharikosta. Viharikoksien merkittävimpiä perusteita olivat ihonväri (47,3% tapauksista), uskonto (20,0%) ja seksuaalinen suuntautuminen (19,3%).[6]

Vuonna 2013 Yhdysvalloissa tehtiin rodun motivoimia viharikoksia 3 407. Niistä hyökkäyksiä mustia tai afrikkalaisamerikkalaisia vastaan oli 2 263, valkoisia 724, Yhdysvaltain intiaaneja ja Alaskan alkuperäiskansoja 146, aasialaisia 158, monirotuisia tai ryhmiä 109, hawaijilaisia alkuperäiskansoja tai muita Tyynenmeren saaren asukkaita 3.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rikoslaki Finlex.
  2. Rasistinen motiivi ei kovenna rangaistusta 11.11.2008. YLE Uutiset.
  3. Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat
  4. a b Kansliapäällikkö Ritva Viljanen: Vihapuherikollisuus leviää ja laajenee verkossa 17.05.2009. Sisäasiainministeriö. /
  5. Poliisin tietoon tullut viharikollisuus 2009 Poliisi.
  6. Hate Crimes Remain Steady FBI. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
  7. Helena Bengtsson, Feilding Cage, Seán Clarke, Pablo Gutierrez, Cath Levett ja Paul Torpey: What happened at the Charleston, South Carolina, church shooting? The Guardian. 19.6.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 19.6.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Citron, Danielle Keats: Hate Crimes in Cyberspace. Cambridge (Mass.): Harvard University Press, 2014. ISBN 978-0-674-36829-3.
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.