Elitismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Syrjintä |
|---|
 |
Elitismi tarkoittaa eliitin sosiaalista tai poliittista valta-asemaa, tai sitä kannattavaa näkemystä.[1] Muissa merkityksissä sillä voidaan viitata myös eliitin valikoivuuteen, kuten snobismiin, tai tietoisuuteen eliittiin kuulumisesta.[2]
Poliittis-filosofisena oppina elitismi väittää, että yhteiskuntia hallitaan parhaiten valitun vähemmistön eli eliitin avulla. Tämä vähemmistö erottuu paremmilla älyllisillä, moraalisilla tai käytännöllisillä ominaisuuksillaan ja käyttää valtaa enemmistön yli, koska se kykenee parempaan päätöksentekoon ja johtajuuteen.[3] Tämä näkökulma eroaa egalitarismista tunnustamalla ihmisten luontaiset kykyerot.[4] Elitistinen käsitys voi ilmetä useilla aloilla, kuten esimerkiksi politiikassa, taloudessa, koulutuksessa, kulttuurissa tai sosiaalisissa suhteissa.[5]
Elitismi juontaa juurensa klassiseen ajatteluun, kuten Platonin filosofikuninkaiden puolustukseen. Sen nykyaikainen muoto kehittyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen eliittiteorioissa, joita kehittelivät mm. Vilfredo Pareto ja Gaetano Mosca. Heidän mukaansa kaikissa yhteiskuntajärjestyksissä, myös demokratioissa, vallitsee väistämättä hallitseva eliitti, joka vaihtuu valtataistelun kautta eikä massojen osallistumisen kautta. Moscan ja Pareton mukaan vallan rakenteet säilyvät oligarkisina verkostoina poliittisten, taloudellisten ja kultuuristen johtajien keskuudessa myös näennäisesti tasa-arvoisissa instituutioissa.[6]
Keskeisiä piirteitä ovat:
- oligarkian rautainen laki (engl. iron law of oligarchy): organisaatiot ajautuvat eliittien hallintaan riippumatta niiden alkuperäisestä demokraattisesta tarkoituksesta,[6]
- demokraattinen elitismi, joka yhdistää eliittihallinnon kansanvaaleihin siten, että demokratia nähdään eliittien kilpailuna, joka reagoi massojen preferensseihin.[6]
Elitismiä vastustavien pääargumenttien mukaan se vastustaa egalitaristista tasa-arvoa, pluralistista monimuotoisuutta tai kansan tahdon mukaista demokratiaa.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Milan Kunderan mukaan "elitismi" tuli julkiseen keskusteluun 1960-luvulla ja siitä syytettiin kirjailijoita, professoreja ja filosofeja, ei yritysjohtajia tai poliitikkoja.[7]
Toimittaja Tommi Melenderin mukaan nykyään mitä tahansa voidaan syyttää elitismistä: woke-eliitti kontrolloi ajatuksiamme ja puheitamme, ilmastoeliitti elintapojamme. CIA:n media-analyytikko Martin Gurrin mukaan taustalla on se, miten 2010-luvun alussa netti syrjäytti vallasta tiedolliset auktoriteetit, kuten yliopistot ja tiedotusvälineet. Jo vuoden 2008 finanssikriisin myötä kansa kyllästyi asiantuntijoihin.[7]
Moraalinen elitismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moraalinen elitismi voi olla keino kontrolloida muita syyttämällä heitä itsekkäiksi tai moraalittomiksi. Se voi olla myös keino säilyttää positiivinen itsekuva, mutta se helposti saa ihmisen kieltämään oman aggressiivisuutensa ja tuhoavuutensa ja projisoimaan sen muihin. Maailman kahtiajako hyviin ja pahoihin estää kehityksen ja kyvyn nähdä maailman monimutkaisuus.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ elitismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Elitism Merriam-Webser. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b Elitism Philosophy Terms. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Frank Gannon: Elitism and egalitarianism EMBO Reports. 5.4.2004. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Oxford University Press: Oxford Dictionary of Philosophy: élitism The Oxford Dictionary of Philosophy. Answers Corporation. Viitattu 9.2.2026.
- ↑ a b c Giovanni Damele; Andre Santos Campos: Introduction. Elite Theory: Philosophical Challenges Topoi. Viitattu 9.2.2026.
- ↑ a b Eliitit alas! (SK 28/2025, sivu 39) Suomen Kuvalehti. 4.7.2025.
- ↑ Scott Barry Kaufman: Unraveling the Mindset of Victimhood: Focusing on grievances can be debilitating; social science points to a better way Scientific American. 29.6.2020.