Tämä on lupaava artikkeli.

Rasismi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Yhdenvertaisuus · Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää.[1] Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen.[2][3]

Nykyisin rasismia pidetään usein moraalisesti ja lainsäädännöllisesti tuomittavana.[4] Rasismiin perustuva syrjintä on länsimaissa joissain tapauksissa rikos. Rasistinen motiivi on Suomessa myös peruste rangaistuksen koventamiselle rikoksista tuomittaessa.[5] Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta.[5]

Rodun ylivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasismiin yhdistetään toisinaan ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta. On esimerkiksi valkoista ylivaltaa (englanniksi esimerkiksi white power tai white supremacy) ja mustaa ylivaltaa (esimerkiksi black supremacy) ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet. Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen.[2] Rotusyrjintä on määritelty tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimiseksi tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjinnäksi esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa.[6]

Rasismin määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasismia on historian aikana määritelty eri tavoin arkikielessä, politiikassa ja lainsäädännössä. Käsitteenä rasismi tuli laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla.[4]

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:

»kaikkea rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.[7]»

Rasismiin perehtynyt sosiologi Anna Rastas on esittänyt rasismille seuraavan määritelmän:

»Rasismiksi voidaan luonnehtia valta- ja alistussuhteita tuottavia ajattelu-, puhe-, ja toimintatapoja, joissa jonkun yksilön tai ryhmän (oletettu tai väitetty) ominaisuus, olipa se biologinen tai kulttuurinen, esitetään olemukselliseksi ja muuttumattomaksi.[4]»

Timo Makkonen puolestaan on määritellyt rasismin seuraavasti:

»Rasismia ovat – – sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.[1]»

Rasismiksi määritellään sekä kansainvälisten sopimusten että tutkijoiden piirissä yleensä nykyään myös kulttuurinen rasismi.[2] Lisäksi puhutaan vaikeasti havaittavasta piilorasismista.[8][9] Tunnetaan myös käsite positiivinen syrjintä, jossa henkilöä tai ryhmää tuetaan erityistoimin, jos hän on ilman niitä vaarassa jäädä eriarvoiseen asemaan.

Rasismin eri muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Vesa Puuronen on summannut rasismitutkimuksessa käytyä keskustelua määrittelemällä neljä rasismin muotoa. Vanha rasismi on Puurosen mukaan ideologia, jonka mukaan ihmiset voidaan jakaa biologisin perustein hierarkisiin rotuihin. Tätä perustellaan usein näennäistieteellisellä tiedolla. Tästä rasismin muodosta voi seurata ideologista manipulaatiota ja propagandaa, väkivaltaa, sotia ja jopa kansanmurhia. Vanhaa rasismia on havaittavissa esimerkiksi uusnatsismissa.[10]

Vanhaa rasismia ajankohtaisempana Puuronen pitää uusrasismia, joka on ideologia, jonka mukaan ihmiset voidaan jakaa hierarkisiin ryhmiin kulttuurisin perustein. Seurauksiltaan se voi olla yhtä vakavaa kuin vanha rasismi. Uusrasismia voidaan havaita esimerkiksi skinheadien ideologiassa, äärinationalismissa sekä islaminvastaisuudessa.[10]

Rakenteellisen rasismin Puuronen määrittelee normeiksi ja institutionaalisiksi käytännöiksi, jotka asettavat jotkin etniset, rodulliset tai kulttuuriset ryhmät toisia heikompaan asemaan. Sen konkreettisia muotoja ovat esimerkiksi syrjivä lainsäädäntö sekä syrjivät institutionaaliset käytännöt oikeuslaitoksessa, oppilaitoksissa, työmarkkinoilla, sosiaali- ja terveydenhuollossa, tiedostuvälineissä ja liike-elämässä. Rakenteellisesta rasismista voi seurata kielellistä ja kulttuurista assimilaatiota, ihmis- ja poliittisten oikeuksien kieltämistä sekä vähmmistöjen valtaväestöä heikompi koulumenestys, alhaisempi tulotaso ja huonommat mahdollisuudet osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Rakenteellisessa rasismissa tekijä ja teon kohde eivät usein ole tietosia rasismista.[10]

Arkielämän rasismia Puuronen kuvailee arkisissa kohtaamisissa ilmeneviksi käytännöiksi, jotka asettavat eri ryhmiin kuuluvat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan tai osoittavat kohteena olevan ryhmän alempiarvoisuuden. Sitä on muun muassa pahan puhuminen, nimittely, loukkaavat vitsit, ilmeet ja eleet, syrjintä töissä ja oppilaitoksissa, välttely ja eristäminen sekä väkivalta. Tekijä ei usein ole tietoinen tekonsa rasistisuudesta.[10]

Rasismin historia länsimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa käyttämällä halventavaa nimitystä ”Boy” (poika).
Värillinen mies juo mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.

Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy kaikissa kulttuureissa.[11] Antropologi Pascal Boyerin mukaan ihmiset luovat stereotypioita esimerkiksi roduista, koska heillä on intuitiviinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt pitää alempiarvoisessa asemassa.[12]

Keskiajan Euroopassa uskonto oli eräs keskeisimmistä ryhmiä toisistaan erottavista seikoista. Juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuurisina, uskonnollisina ja rodullisina nähdyt tekijät. Kristityt ja islamilaiset pitivät toisiaan vääräuskoisina.[13]

Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjuuden vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan.[11] American Anthropological Associationin mukaan tämä aate kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.[14]

Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.

1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).[15] Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala.[16] Galtonin käsityksistä tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.[16]

Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 äärijärjestö Ku Klux Klan sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa. Liikkeen toiminta tukahdutettiin 1870-luvun alkupuolella. KKK perustettiin uudestaan vuonna 1915. Liikkeen huippukausi oli 1920-luvulla, jolloin sillä oli neljä miljoonaa jäsentä.[17] Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeudet paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä.[13]

Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.[14] Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana tuhottiin miljoonia juutalaisia. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia, vainottiin ja tuhottiin.[13]

Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja.[18][2] Yhdistyneet kansakunnat on useissa julkilausumissaan tuominnut rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun.[13] Rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus vuodelta 1965 tuli voimaan 1969.[19]

Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon mukaan nykyaikana rasistisen aatteen yleisimmäksi muodoksi on noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.[20][2]

Tutkija ja kolumnisti Iivi Anna Masso on arvostellut sitä, että rasismiksi luokitellaan usein rotuun perustuvan halveksunnan ja syrjinnän lisäksi myös länsimaista poikkeavien kulttuuristen käytäntöjen ja uskonnollis-poliittisten oppien arvostelu. Hänen mukaansa uskonnon ja kulttuurin nimellä kulkevien oppien arvostelu on länsimaalaisille vaikeampaa kuin puhtaasti poliittisten aatteiden.[21]

Rotuerottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rotuerottelu
Etelä-Afrikan paikallishallinnon kyltti maan Apartheid-ajalta.

Siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan.[22] Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa lähes 1900-luvun loppuun saakka. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, paikat linja-autoissa, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty. Suurapartheidin nimellä tunnettu yhteiskuntapoliittinen ohjelma meni vielä pidemmälle. Ohjelman tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten ”pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä”. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.[22]

Rasismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rasismi Suomessa

Rasismi Suomessa on ilmiö, josta ei perinteisesti ole keskusteltu laajasti, ja jota ei ole ennen 1990-lukua juurikaan tutkittu. Usein on ajateltu ettei Suomessa juuri ole ilmennyt rasismia, koska maassa ei ole ollut paljon maahanmuuttajia eikä suuria kansallisia vähemmistöjä. Ilmiöistä, jotka monissa muissa maissa on tulkittu rasismiksi on Suomessa puhuttu usein syrjintänä, muukalaispelkona tai suvaitsemattomuutena.[4][23] Kuitenkin esimerkiksi venäläisiin ja saamelaisiin on kohdistunut pelkoja, joista on tallentunut paljon merkkejä myös kansanperinteeseen (ryssäviha).

1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rasismin lähikäsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä. Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998. ISBN 952-471-543-0.
  • Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Rastas, Anna: Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2008).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Makkonen, Timo ja Ihmisoikeusliitto: Rasismi Suomessa (PDF) 2000. Ihmisoikeusliitto ry. Viitattu 24.6.2009.
  2. a b c d e Lepola & Villa 2007, s. 111–112.
  3. Rase-työryhmä & Tulensalo, Hannu & Riila, Anu: Rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäiseminen Helsingin kaupungin toiminnassa (PDF) (”Rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmiset muodostavat rodun ja/tai kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä”) 2004. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 4.12.2009.
  4. a b c d Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) Teoksessa Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli (2005): uomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Vastapaino.
  5. a b Lepola & Villa 2007, s. 10.
  6. Lepola & Villa 2007, s. 9–12.
  7. Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta. 37/1970 Helsingissä 5 päivänä elokuuta 1970. Finlex. Viitattu 21.3.2008.
  8. Rasismi Euroopan unionin todellinen turvallisuusuhka (2. kappaleessa) Allianssin lehdistötiedotteet. 10.10.1996. Helsinki: Allianssi. Viitattu 21.1.2009.
  9. Piilorasismi on luultua yleisempää Verkkouutiset. 20.10.2000. Viitattu 24.6.2009.
  10. a b c d Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-196-8. (suomeksi)
  11. a b Isaksson & Jokisalo 2005, s. 68.
  12. Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään, s. 329. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  13. a b c d Artikkeli rotuongelma teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 261–264. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  14. a b American Anthropological Association Statement on ”Race” 17.5.1998. American Anthropological Association. Viitattu 9.4.2007. (englanniksi)
  15. Lieberman, Leonard: ”Race” 1997 and 2001: A Race Odyssey 1997. American. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  16. a b Neill, James: Nature vs Nurture in Intelligence 10.4.2005. Viitattu 7.3.2007. (englanniksi) ”Galton was convinced that 'intelligence must be bred, not trained'. Such arguments have had massive social consequences and have been used to support apartheid policies, sterilization programs, and other acts of withholding basic human rights from minority groups.”
  17. Vihan asialla Ku Klux Klan. Tieteen kuvalehti Historia, 5/2007, s. 34–43.
  18. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  19. Hakusana rasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  20. Isaksson & Jokisalo 1998, s. 220–254.
  21. Masso, Iivi Anna: Unohdetut toiset. Vapaa-ajattelija, 2009, 65. vsk, nro 2, s. 6. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  22. a b Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in history: South Africa - The rise and fall of apartheid. Pearson Education, 2004. ISBN 0-582-41437-7. (englanniksi)
  23. Rastas 2007, s. 122-126.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rasismi.