Alkuperäiskansa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alkuperäiskansa on (vähemmistönä oleva) kansallisuus, joka on jonkin alueen alkuperäistä väestöä.[1] Alkuperäiskansat muodostavat noin 6 prosenttia maailman väestöstä, ja pelkästään Intiassa on yli 100 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä.[2]

Alkuperäiskansa on määritelty esimerkiksi kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa numero 169. Sen mukaan näille kansoille on ominaista, että ne polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyaikaisen kansallisvaltion muodostumisen aikaan asui maassa. Toiseksi alkuperäiskansat ovat eläneet pitkälti riippumattomina aluetta hallitsevasta valtiosta ja säilyttäneet kielelliset, kulttuuriset ja yhteisölliset ominaispiirteensä ainakin osittain ympäröivästä valtakulttuurista erillisinä. Tällaiset määritelmät ovat kuitenkin tulkinnallisia. Saamelaisille on myönnetty alkuperäiskansan asema Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Näistä maista vain Norja on ratifioinut ILO:n sopimuksen.

Arkeologian professori Ari Siiriäinen pitää termiä "alkuperäiskansa" harhaanjohtavana. "Termi pitää sisällään ajatuksen siitä, että jokin kansa voisi omistaa asuttamansa maa-alueen siksi, että he ovat alueen ensimmäisiä asukkaita", vaikka usein he ovat vain syrjäyttäneet jonkin vielä aikaisemman kansan. Myös sana "kansa" on kiistanalainen ja mielivaltainen käsite.[3]

Yhdistyneiden kansakuntien julkaiseman selvityksen mukaan alkuperäiskansojen eliniänodote on lyhyempi kuin muulla väestöllä. Syynä ovat muun muassa köyhyys, aliravitsemus ja tartuntataudit.[4]

Alkuperäiskansat ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

80 prosenttia maapallon biodiversiteetistä on alkuperäiskansojen alueella. Alkuperäiskansojen laajemmat maaoikeudet hillitsevät tutkimuksen mukaan ilmastonmuutosta, ja ovat taloudellisin keino suojella metsiä ja siten sitoa hiilidioksidia. Alkuperäiskansat harjoittavat metsissään usein perinteistä ja kestävää elämäntapaa.[2]tarvitaan parempi lähde

Professori Siiriäisen mukaan "alkuperäiskansat" kuluttavat luontoa kuten muutkin, jopa asumiskelvottomaksi. Vaikka ihmisten vähyyden kehittymättömän teknologian vuoksi tämä kulutus jää joskus vähäisemmäksi, se ei hänen mielestään tarkoita, että alkuperäiskansa "ymmärtäisi luontoa" tai "olisi yhtä luonnon kanssa".[3]

Alkuperäiskansoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattavia eurooppalaisia alkuperäiskansoja ovat baskit, saamelaiset, Krimin tataarit, nenetsit, samojedit, komit sekä adygelaiset kansat, kuten tšerkessit. Afrikassa monia kansoja pidetään alkuperäiskansoina, vaikka he ovatkin erityisen usein syrjäyttäneet aiempia kansoja, osa melko äskettäin. Amerikassa kaikkia 1400-luvun eurooppalaisvalloittajien edeltäjistä polveutuvia pidetään alkuperäiskansoina (intiaanit, eskimot). Aasiassa alkuperäiskansoja ovat esimerkiksi armenialaiset, Pohjois-Irakin assyrialaiset, Hokkaidon ainut ja lukemattomat muut. Muualla heitä ovat muun muassa Australian aboriginaalit ja Uuteen-Seelantiin noin 1280 saapuneet maorit.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b Peuhkuri, Lea: ”Metsä on perintö, joka pitää meitä yllä”. Turun Sanomat, 15.10.2017, 113. vsk, nro 302, s. 14. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X.
  3. a b Ovatko alkuperäiskansat alkuperäisiä? Kepan Uutiset. 11.9.2002.
  4. Alkuperäiskansat kuolevat selvästi muuta väestöä nuorempina HS.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.