Tämä on lupaava artikkeli.

Narsistinen persoonallisuushäiriö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Narsistinen persoonallisuushäiriö
Seesaw narcissism megalomania model.png
Luokitus
ICD-10 F60.8
ICD-9 301.81
MeSH D010554
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö, josta kärsivä on leimallisesti epäsovinnollinen[1][2]. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.[3] Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.[4]

Narsismi itsessään on jokaisella ihmisellä oleva terveeseen itsetuntoon ja itseluottamukseen liittyvä luonteenpiirre, joka on narsistilla muodostunut huomattavan epäterveeksi ja itselle ja ympäristölle kärsimystä aiheuttavaksi. Narsistisen persoonallisuushäiriön syytä ei täysin tunneta, mutta konsensukseksi on muodostunut puutteellisen omakuvan piilottaminen. Korostunut narsismi kompensoi henkilön epävarmaa sekä arvottomaksi ja heikoksi koettua ydintä, jonka peittämiseksi henkilö on muodostunut väärän itsen, jonka hän esittää oikeana itsenä. Narsistinen vahingollinen käytös liittyy tämän väärän itsen kohtuuttomaan puolustamiseen, jotta alla oleva oikea itse, siis henkilön todellinen ydin, ei paljastuisi. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä hyökkää tähän kohdistuvan uhkan, jonka havaitsemiselle hän on erityisen herkkä, aiheuttavaa henkilöä kohtaan ja voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on siis keskeisesti kyse ylikompensoinnista ja psyykkiseen itsesäätelyyn käytetyistä puolustusmekanismeista.[5] Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.[6]

Varsinkin huomionhakuisuuteen ja mahtailuun taipuvaisilla narsistisilla persoonallisuushäiriöisillä voi olla korostunut tarve tuoda esille omaa älykkyyttään, jonka he uskovat olevan keino saavuttaa esimerkiksi menestystä, sosiaalista hyväksyntää ja ihailua. Tämä liittyy lähinnä narsistiseen itsensä korostamisen tarpeeseen, sillä tutkimuksissa on todettu, että narsistisella persoonallisuushäiriöllä ja korkealla älykkyysosamäärällä ei ole yhteyttä.[7] Aiemman oletuksen mukaan narsistisella persoonallisuushäiriöllä ei juuri ollut yhteyttä muihin mielenterveysongelmiin, mutta uudempien tutkimusten mukaan narsisteilla on taipuvaisuutta masennukseen.[8] Tästä huolimatta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin hoitoon, sillä he saattavat esimerkiksi kokea, ettei heillä ole tarvetta hoitoon. Tämä on synnyttänyt myytin, ettei narsistista persoonallisuushäiriötä voi hoitaa. Kuitenkin persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi psykoterapian avulla kehittää uusia selviytymiskeinoja sekä oppia toimintatapoja, joiden avulla hän pärjää paremmin muiden ihmisten kanssa. [9]

Narsistisen persoonallisuushäiriön evoluutioteorian mukainen selitys on se, että se olisi yliherkkyys sosiaaliselle ekskluusiolle eli alkukantaisen ihmisyhteisön heimosta eristämiselle, mikä on menneisyydessä tarkoittanut varmaa kuolemaa. Häiriökäyttäytymisessään persoonallisuushäiriöinen ihminen käy siis itselleen kuolemanvakavaa kamppailua elämästä ja kuolemasta, vaikka paradoksaalisesti juuri häiriöisyys on omiaan aiheuttamaan hänen hylkäämisensä.[10]

Narsistia on kuvailtu biologisesti ihmislajin sisäiseksi loiseksi, jonka kiinnittymistapa on antagonistinen ja loisinnalle tyypillisesti se on riippuvainen isäntäeliöstään. Narsistia voidaan siis pitää erilaisissa yhteyksissä ilmenevänä yhteiskunnan loisena, joka löytää todellisen luontonsa salaten otollisia kiinnittymiskohtia isäntäeliönsa kustannuksella. Narsistin pelkona voi olla että henkilön todellisen luonnon paljastuminen johtaisi loisen häätämiseen.[11][12]

Ilmeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee olonsa uhatuksi itseään osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esimerkiksi työpaikalla paljon pahaa aikaan.[13] Persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä ovat vaurioitunut itsetunto ja minäkäsitys. Narsisti tarvitsee peilikseen yleisön, joka todistaa hänen erinomaisuutensa.[14]

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat psykiatrisen tai somaattisen sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä, ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja, etenkin stressitilanteissa.[6]

Narsistien aivoissa on todettu rakenteellisia muutoksia. Vasemmassa aivosaaressa ja pihtipoimun ja etuotsalohkon tunteita säätelevillä alueilla on tavanomaista ohuempi kerros harmaata ainetta. Tutkimusten mukaan aivosaaret osallistuvat empatiakyvyn rakentamiseen, ja juuri vajavaisuuden vuoksi narsistilta puuttuu empatiakyky. Toisen tutkimuksen mukaan narsistilla on keskimääräistä enemmän aleksitymiaa.[14]

DSM-IV:n kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[15]

  1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
  2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
  3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
  4. vaatii korostunutta ihailua;
  5. mielestään oikeus erityiskohteluun;
  6. muiden hyväksikäyttö;
  7. empatian puute;
  8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
  9. ylimielisyys ja röyhkeys.

Theodore Millonin jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [16]

  • periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
  • elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
  • don Juan -tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
  • kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsistista luonnehäiriötä on pyritty hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä.[17][18][19] Persoonallisuushäiriöiden psykoterapiaa ja lääkehoitoa on tutkittu varsin vähän.[20]

Narsistista persoonallisuushäiriötä voi hoitaa psykoterapian avulla, jos henkilöllä on motivaatiota toimintatapojen muuttamiseen.[21] Syy hoitoon hakeutumiseen ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö vaan masennus ja muut ongelmat, ja hoito on vaikeaa hoitomyönteisyyden puutteen vuoksi.[22][23]

Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä mutta myös sillä, että osaan persoonallisuushäiriöistä, myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin kohonneisuutta.[24]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Narsismi

Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen ”Johdatus narsismiin” (1914) kautta.[25] Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[26] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,[27] ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä määrittelynä.[28] Käsitteen ”narsistinen persoonallisuushäiriö” esitti ensimmäisenä Heinz Kohut vuonna 1968.[29]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bradlee & Emmons, 1992
  2. Paulhus, 2001
  3. Schulman, Gustav: Narsismin yleisyys Narsistien uhrien tuki. Viitattu 3.6.2009.
  4. Salo 2009, s. 12
  5. https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/202010/narcissists-masters-overcompensation
  6. a b Huttunen, Matti: Persoonallisuushäiriöt Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
  7. Travers, Mark: Why Some Narcissists Are Obsessed with IQ Psychology Today. 6.11.2019. Psychologytoday.com. Viitattu 23.7.2022.
  8. Brenner, Grant: Why Are Narcissistic People Prone to Depression? Psychology Today. 9.2.2020. Psychologytoday.com. Viitattu 23.7.2022.
  9. Craypole, Crystal: Can Narcissistic Personality Disorder Be Treated? PsychCentral. 7.4.2021. PsychCentral.com. Viitattu 23.7.2022.
  10. https://academic.oup.com/scan/article/10/3/335/1655769
  11. https://www.huffpost.com/entry/the-narcissist-as-human-parasite-are-you-a-host_b_58d5e8dae4b0f633072b37e1/amp
  12. https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-narcissist-in-your-life/202107/understanding-the-narcissists-antagonistic-attachment-style%3famp
  13. Työpaikan narsistia on vaikea paeta. Työpiste-verkkolehti 15.3.2013.
  14. a b Taina Kuuskorpi, Narsisti elää muiden armoilla, (digilehden tilaajille). Helsingin Sanomat 12.9.2020, viitattu 14.9.2020 (julkaistu alun perin: Tiede-lehti 8/2020)
  15. Stenberg, Jan-Henry: Narsismi ja rajatilat (PDF) Suomen Mielenterveyshoitoalan liitto ry. Viitattu 3.8.2010.
  16. Millon, Theodore: Personality Subtypes Institute for Advanced Studies in Personology and Psychopathology. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  17. Laine, Pekka: Päihdepsykiatrisen potilaan kohtaaminen ja hoito (PDF) (Abstraktit, s. 7) Stakes. Viitattu 3.6.2009.
  18. Salo 2009, s. 16–20.
  19. Pennanen, Tyyne: Millaista on häiriytynyt narsismi Plaza.fi. 2004. Viitattu 3.6.2009.
  20. Huttunen, Matti O.: Persoonallisuushäiriöiden lääkehoito Lääkkeet mielen hoidossa. 23.7.2008. Terveyskirjasto: Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
  21. Narsistinen persoonallisuus, Mehiläinen.fi
  22. Tarja Melartin ja Maaria Koivisto, [https://www.duodecimlehti.fi/duo99142 Persoonallisuushäiriöinen potilas vastaanotolla, Duodecim-lehti 2010;126(20):2389-98
  23. Johanna Maja, Maria Mäensalo ja Hanna Peltomäki, Narsistinen persoonallisuushäiriöOpinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu 2012, viitattu 3.2.2022
  24. Läksy, Kristian & Kantojärvi, Liisa: Persoonallisuushäiriöt Therapia Fennica. 2007. Helsinki: Kandidaattikustannus. Viitattu 3.8.2010.
  25. Freud, Sigmund: Johdatus narsismiin ja muita esseitä, s. 31. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1993. ISBN 951-8978-24-7.
  26. Wollschläger, Hans: ”Die sogenannte Spaltung des menschlichen Innern, ein Bild der Menschheitsspaltung überhaupt” Karl May -Gesellschaft. Viitattu 2.9.2010. (saksaksi)
  27. Freud, Sigmund: Über lididinöse Typen. Gesammelte Werke XIV, s. 507–513. (saksaksi)
  28. Narsismi ja muut persoonallisuushäiriöt Narsistienuhrit.info. Viitattu 2.8.2010.
  29. Pines, Maya: New focus on narcissism offers analysts insight into grandiosity and emptiness New York Times. 16.3.1982. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]