Maalittaminen (sosiaalinen media)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta toiminnasta. Maalittaminen voi tarkoittaa myös sodankäynnin toimintaa.

Maalittaminen tarkoittaa sosiaalisessa mediassa tai muutoin internetissä tapahtuvaa henkilön ”ottamista maalitauluksi” eli ihmisten usuttamista tietyn henkilön kimppuun.[1][2][3]

Käsitteen synty ja määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsite maalittaminen tässä käytetyssä merkityksessään syntyi 2010-luvulla.[2][3] Arkipuheessa käsitteen sisältö ja ero hyväksyttävään arvosteluun voi joskus olla epäselvä. Ero on siinä, että runsastakin arvostelua voi esiintyä, mutta maalittamisessa henkilöä pyritään tarkoituksellisesti mustamaalaamaan ja vaikuttamaan hänen toimintaansa usuttamalla ihmisiä hänen kimppuunsa.[1] Maalittaminen on osa verkkovihailmiötä. Politiikan tutkija Erkka Railon mukaan sekä maalituksesta puhuminen, maalituksesta syyttäminen, että itse maalittaminen voivat olla jossakin mielessä propagandaa. Railon mukaan asioista pitää kuitenkin puhua, jotta nähdään miten laaja ja todellinen ongelma on.[2]

Miten maalittaminen ilmenee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Safarilla Cecil-leijonan ampuneen hammaslääkäri Walter Palmerin maalitettu klinikka

Maalittaminen voi tapahtua esimerkiksi lähettämällä henkilölle vihapostia[2][3] tai lähettämällä viestejä tämän yhteistyökumppaneille. Tavoitteena on vaientaa henkilö ja joskus myös viedä häneltä työt (ns. "cancel-kulttuuri").[4][5] Tarkoituksena voi olla myös vaikuttaa henkilön päätöksentekoon.[6]

Verkossa vastustajia maalitetaan julkaisemalla heistä tietoja, jolloin lukijat alkavat uhkailla ja häpäistä heitä. Myös poliiseja kuvataan ja heidän tietojaan julkaistaan sosiaalisessa mediassa, mahdollisesti valheiden kera. Tämä loukkaa heidän yksityisyyttään ja saattaa heidät voimakkaan arvostelun kohteeksi sosiaalisessa mediassa.[7]

Ilmiön laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalittamisen kohteeksi voivat joutua esimerkiksi poliisit, syyttäjät, tuomarit ja virkamiehet sekä heidän perheenjäsenensä tai läheisensä.[1][6] Poliitikot, opettajat, toimittajat ja tutkijat saavat myös osakseen maalittamista[8].

Erityisesti maahanmuuttoa ja petoeläimiä, kuten susia koskevien aiheiden käsitteleminen voi johtaa maalitetuksi joutumiseen.[1]

Poliisijärjestön mukaan poliisien maalittaminen kiihtyi laajamittaiseksi turvapaikanhakijoita koskeneiden mielenosoitusten jälkeen vuonna 2017.[1]

Poliisihallitus selvitti kyselyllä vuonna 2019 maalituksen yleisyyttä poliisin henkilöstössä. Kyselyyn vastasi 834 henkilöä joista hieman alle kolmannes, noin 260 henkilöä, oli oman kokemuksensa mukaan joutunut maalituksen kohteeksi viimeisen kolmen vuoden aikana.[1]

Tuomariliitto teki jäsenilleen vuonna 2019 kyselyn epäasiallisesta vaikuttamisesta tuomioistuimiin. Kyselyyn vastasi kolmasosa liiton jäsenistä, 541 henkilöä. Heistä vajaat 20 prosenttia eli noin sata henkilöä kertoi joutuneensa yksittäisen henkilön tai ryhmän järjestelmällisen tietojen keräämiseen ja levittämisen kohteeksi, minkä tarkoituksena on ollut vaikuttaa virkamiehen toimintaan tai päätöksentekoon.[1]

Ylen A-studion valtion virastoille ja ministeriöille vuonna 2019 tekemässä kyselyssä 26 organisaatiosta 11 kertoi, että heidän työntekijänsä oli joutunut maalitetuiksi viimeisen kolmen vuoden aikana. Maalitustapauksia oli organisaatioissa yleensä muutamia. Ministeriöistä sosiaali- ja terveys-, ulko-, valtiovarain-, opetus- ja kulttuuri- sekä maa- ja metsätalousministeriössä oli tunnistettu virkamiesten maalittamisia. Maalittaminen oli suurempi ongelma oikeusviranomaisille ja kiisteltyjä eläimiä käsitteleville virkamiehille.[1]

Perättömät maalitussyytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkirjoitustoimittaja Saska Saarikosken mukaan sekä maalittaminen että perättömät maalitussyytökset kaventavat sananvapautta. Siksi maalittamista ei saisi hänen mukaansa käyttää epämääräisenä käsitteenä torjumaan normaalia mediakritiikkiä.[9]

Lainsäädännöllinen tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Lakimiesliitto teki kannanoton, jossa se ehdotti maalittamista rangaistavaksi teoksi.[10][11] Poliisit, syyttäjät ja tuomarit haluavat maalittamisen rikoslakiin.[1] Oikeusministeriölle oli vuonna 2019 tehty kaksi esitystä lainsäädännön muuttamiseksi, mutta ne eivät olle edenneet.[10] Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin mukaan maalittamiseen liittyvät rikoslain vihapuhepykälät käydään läpi.[12]

Maalittamistapaukset käsiteltiin lokakuussa 2019 oikeudessa esimerkiksi kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena tai yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä.[10]

Nämä ovat lähtökohtaisesti asianomistajarikoksia, eli syytettä ei nosteta ilman uhrin lupaa.[6] Maalittamisen kohteeksi joutuvien on siis itse tehtävä rikosilmoitus.[10] Useat syyttäjät ovat sitä mieltä, että mainittujen maalittamiseen liittyvien tekojen tulisi olla pikemminkin virallisen syytteen alaisia rikoksia.[6] Laittomasta uhkauksesta tehtiin vuonna 2021 virallisen syytteen alainen rikos sellaisissa tilanteissa, joissa uhkaus kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi[13].

2022 syksyllä Oikeusministeriössä selvitettiin, tarvitseeko rikoslainsäädäntöä muuttaa, jotta maalittamiseen voitaisiin puuttua paremmin. Ministeriö ehdotti, että maalittamisesta tulisi tehdä rangaistavaa. Orpon hallituksen ohjelmassa maalittamista ei mainita.[8]

Sisäministeriö keväällä 2020 asettama maalittamista käsittelevän työryhmän raportti julkaistiin 11. helmikuuta 2021[14] Työryhmän näkemys keskeisestä ongelmasta on, että yksittäinen teko voi olla lievä eikä se siten täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Tapaukset voivat kuitenkin yhdessä muodostaa vakavan rikoskokonaisuuden.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Tuomas Hyytinen, Anne Ali-Hokka: A-studio selvitti: virkamiehiä maalitetaan kaivamalla yksityiselämää Yle Uutiset. 11.12.2019. Viitattu 11.1.2020.
  2. a b c d Jutta Sarhimaa: Jussi Halla-aho nimesi ihmisiä, nyt häntä syytetään sivullisten maalituksesta Helsingin Sanomat. 7.9.2017.
  3. a b c Gustafsson, Mikko: Marjaana Toiviaista kutsuttiin verkossa saatanan kätyriksi ja mielisairaaksi Helsingin Sanomat. 15.5.2019. Viitattu 16.5.2019.
  4. Hilla Körkkö: Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn Helsingin Sanomat Nyt. 17.7.2019.
  5. Hirvasnoro, Kai: ”Tutkijoihin kohdistetun vihapuheen tavoite on hiljentää” – Perussuomalaiset maalittavat nyt tieteentekijöitä Kansan Uutiset. 8.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
  6. a b c d Marjatta Rautio: Kysely: Syyttäjät joutuvat yhä useammin vihapuheen ja maalittamisen kohteeksi Yle Uutiset. Viitattu 25.10.2019.
  7. Poliiseja on alettu maalittaa netissä kritiikille Kaleva. 28.3.2017.
  8. a b Mira Kokko: Maalittamisen kriminalisointi oli vielä syksyllä työn alla Yle Uutiset. 4.7.2023. Viitattu 4.7.2023.
  9. Saska Saarikoski: Sananvapautta puolustetaan sitä käyttämällä Helsingin Sanomat. 12.7.2023.
  10. a b c d Hirttotuomiolla uhattu tuomari maalittamisesta: “Mikä on se viimeinen pisara, että asialle tehdään jotakin?” Yle Uutiset. Viitattu 25.10.2019.
  11. Maalittaminen tulee kriminalisoida - Lakimiesliitto lakimiesliitto.fi. Viitattu 11.1.2020.
  12. Oikeusministeri Henriksson: Virkamiehiin kohdistuvan maalittamisen tulisi olla virallisen syytteen alaista Yle Uutiset. Viitattu 13.12.2019.
  13. Inka Haukka: Laiton uhkaus työtään tekevälle on nyt virallisen syytteen alainen rikos Yle Uutiset. 1.10.2021. Viitattu 4.7.2023.
  14. Maalittamisen vastaisten toimien tehostaminen: Työryhmäraportti, Valtioneuvosto 11.2.2021, viitattu 11.2.2021 (Raportin pysyvä osoite)
  15. Sisäministeriön työryhmä: Maalittamisen uhrin asemaa parannettava 11.2.2021. Yle.fi, uutiset. Viitattu 11.2.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]