Yhdenvertaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhteiskunnallista ilmiötä. Lehdestä katso Forssan Sanomat, joka ilmestyi jonkin aikaa sillä nimellä.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja.[1].

Yhdenvertaisuus tarkoittaa kaikille ihmisille samoja ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia, riippumatta kansalaisuudesta, etnisestä alkuperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, sukupuolesta, vammasta, sairaudesta tai näihin rinnastettavasta. Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa merkitsee samoja mahdollisuuksia päästä koulutukseen, saada työtä ja sosiaalisia palveluja.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita samoja yhteiskunnallisia etuuksia tai lainsäädännön perusteella myönnettäviä oikeuksia kaikille yksilöille tai ihmisryhmille, vaan etuuksia ja oikeuksia rajoitetaan lainsäädännössä moraalisin sekä rationaalisin perustein.

Yhdenvertaisuus ei myöskään tarkoita erilaisten ideologioiden, arvojen, oikeuskäsitysten, elämäntapojen, ihmissuhteiden tms. keskinäistä yhdenvertaisuutta, vaan yhdenvertaisuus koskee ainoastaan ihmisiä yksilöinä lain edessä.

Yhdenvertaisuuden synty ja laajeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuus kehittyi antiikin Kreikassa, kun Ateenassa otettiin Kleistheneen kaudella käyttöön demokraattinen hallitusmuoto vuoden 510 eaa. jälkeen. Uudistuksella haluttiin vähentää klaanipäälliköiden valtaa ja nurkkakuntaisuutta, ja niiden sijasta haluttiin korostaa Ateenan kansalaisuutta. Ateenaan oli lisäksi muuttanut pakolaisia, joille haluttiin antaa turvattu ja määritelty asema. [2]

Ateenan korkeimmaksi päätöselimeksi tuli kansankokous, johon maan kansalaiset saivat osallistua. Kansalaiset olivat myös asevelvollisia, ja asevelvollisuus toisaalta antoi miehille kansalaisoikeudet. Koska köyhimmällä väestönosalla ei ollut varaa hankkia sotavarusteita, oli heidän vaikea päästä täysiksi kansalaisiksi. Sen sijaan sotalaivan soutajiksi he pääsivät ilman varusteita ja saattoivat saada kansalaisuuden sitä kautta. Uudistus vaikutti myös asioiden nimiin: lakia kutsuttiin nimellä nomos (kansan itsensä päättämä laki), isegórialla tarkoitettiin mielipiteen vapautta ja isonomialla yhdenvertaisuutta lain edessä.[2] Yhdenvertaisuus merkitsi, että kansalaisia piti kohdella valtion päätöksissä samanarvoisesti.

Naiset alkoivat 1800-luvun loppupuolella voimakkaasti vaatia yhdenvertaisuutta miehiin verrattuna. Ensimmäinen naisten oikeuksien julistus laadittiin Yhdysvalloissa vuonna 1848. Se sisälsi seitsemän kohdan ohjelman, johon sisältyi naisten oikeus opiskeluun, ammatteihin ja omaisuuteen sekä poliittiseen osallistumiseen. Ruotsissa naisasialiike omaksui jyrkemmän linjan, kun se 1880-luvulla hyökkäsi avioliittoa ja eri sukupuolten erilaista siveellisyysvaatimusta vastaan. [3] 1900-luvun puolella ensimmäinen maailmansota ja espanjantautiepidemia vaikuttivat suuresti ihmisten käsityksiin naisten roolista, sillä naiset hoitivat sodan aikana osan miehille kuuluneista tehtävistä. Monissa maissa naiset vaativat äänioikeutta palkkioksi sodan aikaisista ponnistuksistaan. Tämä toteutui Yhdysvalloissa vuonna 1920. Britanniassakin äänioikeus laajeni vaiheittain naisten keskuuteen ja siinä suhteessa täysi tasa-arvo toteutui vuonna 1928. Täyttä yhdenvertaisuutta ei silti saavutettu, sillä naisten opiskelu- ja työmahdollisuuksia rajoitettiin tämän jälkeenkin.[4]

Yhdenvertaisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Suomen perustuslain mukaan ihmisiä ei saa kohdella eriarvoisesti sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveyden tai vammaisuuden takia. Suomessa vähemmistövaltuutettu edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa ja yhdenvertaisuutta Suomessa työelämän ulkopuolella. Syrjintälautakunta käsittelee etnistä syrjintää arkielämässä. Lautakunnalta voi hakea käsittelyä loukkausasiassa.[5]

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuus ei merkitse täydellistä tasa-arvoa, sillä yhdenvertaisuus merkitsee yhtäläisiä mahdollisuuksia, mikä tarkoittaa, että toinen ihminen voi tarvita enemmän tukea kuin toinen, tai että toiselta ihmiseltä voidaan evätä jokin oikeus, joka myönnetään toiselle, kun epäämiselle on olemassa perusteet. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan merkitse heikomman ihmisen parempaan asemaan asettamista, sillä samanlainen kohtelu ei kuitenkaan takaa yhdenvertaisuutta, sillä ihmisten lähtökohdat ja mahdollisuudet vaihtelevat yksilöllisesti. Yhdenvertaisuuden turvaamiseksi on laadittu kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia ja lakeja [6].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.yhdenvertaisuus.fi
  2. a b Furuhagen, Hans: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 3 : Helleenien maailma. ISBN 951-1-07159-9, sivut 191–195.
  3. Bjøi, Erling & Lidin, Olof G. & Malmqvist, Göran: ”Modernisuuden läpimurto”, Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika, s. 189–191, 216–217. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Otava, 1986. ISBN 951-1-06922-5.
  4. Torbacke, Jarl: ”Paluu normaalioloihin”, Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota, s. 326–329. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Otava, 2004. ISBN 951-1-09277-4.
  5. Kansalaisuus, kielet ja vähemmistöt, suomi.fi
  6. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]