Oikofobia
Oikofobia (kreik. oîkos, 'talo, kotitalous' + phóbos, 'pelko') on pelkoa tai vihaa henkilön omaa kulttuuria kohtaan,[1] kirjaimellisesti kotiin ja kodin laitteisiin kohdistuvaa pelkoa.[2] Sana on ksenofobian vastakohta.[3]
Roger Scruton luonnehtii amerikkalaista oikofobiaa siten, että "multikulturalistinen" liike ei suvaitse amerikkalaista kulttuuria, koska se on materialistinen, patriarkaalinen, rasistinen ja imperialistinen. Sen sijaan se suhtautuu myönteisesti vähemmistökulttuureihin, alkuperäiskulttuureihin ja "sorrettuihin" ryhmiin.[1] Benedict Beckeld esittää siitä esimerkkinä San Franciscon koululautakunnan päätöksen vuonna 2019 poistaa Georg Washingtonia esittävä muraali koulun seinästä sen väitetyn rasismin takia. [3][4]
Oikofobian tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalaistaustaisen filosofin ja antiikintutkijan Benedict Beckeldin mukaan oikofobia oman kulttuurin inhoamisena ilmentää historiankulkua, missä alkuvaiheen edistyksen jälkeen yhteiskunta vajoaa kohti itsehalveksuntaa ja rappiota.[3] Tällaista kehitystä kuvasi Platon 300-luvulla eaa. teoksen Valtio kahdeksannessa dialogissa. Sen päätepisteenä on Platonin mukaan demokratian häviö ja tyrannian paluu. [5] Samanlaista kehitystä kuvasi Ibn Khaldun 1300-luvulla teoksessa Muqaddimah. Hänen mukaansa sivilisaatio rappeutuu, kun miehet muuttuvat naisten ja lasten kaltaisiksi. Kun Jumala haluaa tuhota valtakunnan, ensimmäinen asia, jonka hän poistaa, on ihmisten välinen kunnioitus. Barbaarivalloitus tekee tällaisesta yhteiskunnasta lopun, mutta sen pohjalta syntyy uusi järjestys, missä uskonto saa jälleen asemansa takaisin.[6]
Ajatuspaja Suomen Perustan tutkimusjohtaja Simo Grönroosin mukaan Beckeldin ajattelu perustuu sivilisaatioiden sykliseen elinkaareen, jossa kulttuurit kehittyvät alkuaikojen muihin vihamielisesti suhtautuvasta ksenofobiasta kukoistusvaiheen kautta loppuaikojen itseinhoon eli oikofobiaan. Beckeldille oikofobinen vaihe on länsimaisen kulttuurin kehityksen viimeinen vaihe. Hänen mukaansa kulttuurin huippuvaiheessa kasvanut vauraus synnyttää joutilaan luokan, joka ei joudu taistelemaan olemassaolostaan ja joka alkaa lopulta toimettomuudessaan sotimaan omaa kulttuuriaan vastaan. Yhteiskunta hajoaa lopulta toinen toisiaan vastaan sotiviksi eturyhmiksi. Beckeld katsoo kehityksen vääjäämättömäksi, eikä sitä hänen mielestään voi kuin hidastaa. Grönroosin mielestä Beckeld on näkemyksessään pessimisti, joka ei näe mahdolliseksi saavuttaa uutta tasapainotilaa, eikä arvosta hyvissä ajoin tehtyjen sosiaalisten uudistusten ja demokratiakehityksen mahdollisuuksia estää jo etukäteen yhteiskunnallisten jännitteiden syntyä.[7]
Syklistä historiakuvaa on edustanut myös Länsimaiden perikadon kirjoittaja Oswald Spengler [7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Beckeld, Benedict: 'Oikophobia': Our Western Self-Hatred (Vaatii kirjautumisen) Quillot. 7.10.2019. Viitattu 15.7.2023.
- Ronald M. Doctor - Ada P. Kahn - Christine A. Adamec: The Encyclopedia of Phobias, Fears, and Anxieties. 3rd Edition. Facts On File Inc, 2008. ISBN 978-0816064533. Google books.
- Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5. Teoksen verkkoversio.
- Platon: Valtio. Teoksessa Platon: Teokset. Neljäs osa.. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Otava, 1999. ISBN 951-1-15895-3.
- Scruton, Roger: Oikophobia. The Journal of Education, 1993, 175. vsk, nro 2, s. 93-98. Vaatii kirjautumisen.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Scruton 1993
- ↑ Doctor, Kahn & Adamec 2008, s. 281
- ↑ a b c Beckeld 2019
- ↑ Faith O. Pinho: Contentious George Washington mural at San Francisco school can stay, judge decides Los Angeles Times. 28.7.2021. Viitattu 15.7.2023.
- ↑ Platon 1999, s. 298-313
- ↑ Ibn Khaldun 2015, s. 95–, 113-114
- ↑ a b Simo Grönroos: Oikofobia – länsimaisen itseinhon jäljillä (Arvostelu Beckeldin vuoden 2022 kirjasta "Western Self-Contempt: Oikophobia in the Decline of Civilizations") 28.6.2023. Suomen Perusta. Viitattu 12.8.2023.