Oswald Spengler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oswald Spengler
Bundesarchiv Bild 183-R06610, Oswald Spengler.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 29. toukokuuta 1880
Blankenburg
Kuollut 8. toukokuuta 1936 (55 vuotta)
München
Kansalaisuus saksalainen
Titteli filosofian tohtori
Muut tiedot
Koulutus Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg, Humboldt-yliopisto ja Ludwig-Maximilians-Universität München
Merkittävät teokset Länsimaiden perikato
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Oswald Arnold Gottfried Spengler (29. toukokuuta 1880 Blankenburg, Harz8. toukokuuta 1936 München) oli saksalainen historioitsija ja kulttuurifilosofi. Hänen pääteoksensa on vuosina 1918–1922 kahdessa osassa ilmestynyt Länsimaiden perikato : Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja (saks. Der Untergang des Abendlandes).[1]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Spengler oli filosofian tohtori. Hän toimi Hampurissa opettajana vuosina 1908–1911 ja eli sen jälkeen vapaana tieteilijänä ja kirjailijana Münchenissä kuolemaansa saakka. Spengler piti itseään Goethen ja Nietzschen henkisenä perillisenä. Hänen ajatuksissaan liberaalin valtion heikkouksista oli samoja piirteitä kuin Saksan natsipuolueen opeissa, mutta Spengler tuomitsi vielä voimakkaammin rasismin nimittäen sitä kateudeksi muiden ihmisten kyvykkyyttä kohtaan. Niinpä Spenglerin teokset kiellettiin natsi-Saksassa.[1]

Kulttuurimorfologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessaan Länsimaiden perikato Spengler pyrkii osoittamaan, että kulttuurit ovat elävän eliön kaltaisia järjestelmiä, jotka syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat. Hänen mukaansa tällä kehityksellä on tietty säännönmukaisuus, joka toistuu kaikissa menneissä, nykyisissä ja tulevissa kulttuureissa. Tätä hän kutsui kulttuurimorfologiaksi.[1]

Spengler vertailee erityisesti antiikin ja länsimaisen kulttuurin eroja tarkastellen esimerkiksi tieteiden, taiteiden ja aatteiden esiintymistä sekä niiden ajallista vastaavuutta. Länsimaisen kulttuurin huippukohdan hän sijoittaa 1700-luvun loppuun ja näkee rappion alkavan 1800-luvusta. Spengler arvioi länsimaisen kulttuurin tuhoutuvan 200–300 vuoden kuluessa.

Spenglerin mukaan länsimainen tiede on faustisen kulttuurin ilmentymää, ja se kehittyy kulttuurissa vaikuttavien perusmyyttien varassa. Antiikin tiede puolestaan oli apollonista ja arabialainen maagista. Faustisen kulttuurin ja ihmisen perusmyytit, sielullisuus tai henki liittyvät hänen mukaansa tahtoon, äärettömyyteen ja traagisuuteen, ja nämä tulevat esiin kulttuurin kaikilla alueilla. Faustiset perusmyytit eivät hänen mukaansa saaneet samaa asemaa muissa kulttuureissa, mutta mahdollistivat Länsi-Euroopassa tieteellisten teorioiden uudenlaisen faustisen muodon.[2]

Spengler ja Toynbee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus kulttuurimorfologiasta heijastui muun muassa englantilaisen filosofin Arnold J. Toynbeen historiantulkintaan, vaikkakin tämä pohti enemmänkin kulttuurin nousemista kuin sen tuhoutumista. Toynbeen mukaan kulttuurin nousua edistää se, että ihmiset haluavat parantaa vaikeita elinolojaan.[1] Toynbeen tulkinnan mukaan kulttuurin luhistuminen johtuu useimmiten jostakin virheestä, joka on johtanut tuhon tielle. Tämän kohtalokkaan käänteen jälkeen eri kulttuurien alamäki on hänen mukaansa kuitenkin ollut samankaltainen: Ensin on tullut levottomuuksien kausi, jonka aikana käydään verisiä sotia. Yleensä tämä kausi on kestänyt noin 400 vuotta[3] ja päättynyt siihen, että jokin valtio (joko samaan tai toiseen kulttuuriin kuuluva) on valloittanut koko kulttuuripiirin.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Der metaphysische Grundgedanke der Heraklitischen Philosophie (1904).
  • Der Untergang des Abendlandes : Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte (1918, 1922). Suom. Länsimaiden perikato : Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjö Massa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1961.
  • Preussentum und Sozialismus (1920)
  • Pessimismus? (1922)
  • Die Revolution ist nicht zu Ende (1924)
  • Neubau des deutschen Reiches (1924)
  • Politische Pflichten der deutschen Jugend (1925)
  • Der Mensch und die Technik (1931) Suom. Ihminen ja tekniikka. (Der Mensch und die Technik, 1931.) Suomentanut Matti Simola. Tampere: M. Simola, 2014. ISBN 978-952-67717-7-9. Teoksen verkkoversio (PDF). Uusi julkaisu: Helsinki: Kiuas, 2016. Sisältää Juhani Sarsilan kirjoituksen Spenglerin historianfilosofiasta.
  • Politische Schriften (1932)
  • Die Revolution ist nicht zu Ende (1932)
  • Jahre der Entscheidung : Deutschland und die weltgeschichtliche Entwicklung (1933). Ensimmäinen osa suom. Ratkaisun vuosia. 1. osa, Saksa ja maailmanhistoriallinen kehitys. Suom. Erik Ahlman. Helsingissä: Otava, 1934.
  • Reden und Aufsätze (1937)
  • Gedanken (1941)
  • Briefe, 1913–1936 (1963)
  • Urfragen; Fragmente aus dem Nachlass (1965)
  • Frühzeit der Weltgeschichte : Fragmente aus dem Nachlass (1966)
  • Der Briefwechsel zwischen Oswald Spengler und Wolfgang E. Groeger: über russische Literatur, Zeitgeschichte und soziale Fragen (1987)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d ”Spengler, Oswald”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6432. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
  2. Spengler, Oswald: Länsimaiden perikato. Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja, s. 87–92, 229–266. (Der Untergang des Abendlandes. Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte, 1918, 1922.) Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjö Massa. 5. painos (1. painos 1961). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2439-8.
  3. von Wright, Georg Henrik: ”Spengler ja Toynbee”, Tieto ja ymmärrys, s. 357. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15733-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]