Tieteellinen teoria

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tieteellistä teoriaa. Teorian yleistä käsittelyä varten katso Teoria.

Tieteellinen teoria on hyvin perusteltu selitys ilmiölle, joka on saavutettu käyttäen tieteellistä menetelmää ja on toistuvasti vahvistettu havaintojen ja kokeiden kautta.[1][2] Kuten enimmät (ellei kaikki) tieteelliset tiedon muodot, tieteelliset teoriat ovat luonteeltaan induktiivisia ja pyrkivät olemaan ennustavia ja selittäviä.[3][4]

Tieteellisen teorian vahvuus riippuu sillä selitettävissä olevien ilmiöiden monimuotoisuudesta sekä sen tyylikkyydestä ja yksinkertaisuudesta (ks. Occamin partaveitsi). Sitä mukaa kun lisää tieteellistä todistusaineistoa kerääntyy, tieteellinen teoria voi tulla hylätyksi tai muutetuksi, jos se ei sovi uusiin empiirisiin havaintoihin – tämän kaltaisissa tilanteissa kaivataan täsmällisempää teoriaa. Tietyissä tapauksissa vähemmän täsmällistä ja muuttamatonta teoriaa voidaan edelleen käyttää teoriana, jos siitä on (pelkästään sen yksinkertaisuuden ansiosta) hyötyä approksimaationa tiettyjen olosuhteiden vallitessa (esim. mekaniikan peruslakien käyttö approksimaationa erityiselle suhteellisuusteorialle nopeuksilla, jotka ovat pieniä suhteessa valon nopeuteen).

Tieteelliset teoriat ovat koeteltavia ja tekevät falsifioitavia ennustuksia. Ne kuvaavat tietystä luonnollisesta ilmiöstä vastuussa olevia kausaalisia tekijöitä ja niitä käytetään selittämään ja ennustamaan fyysisen maailmankaikkeden piirteitä tai tiettyjä tiedustelun alueita (esim. sähkö, kemia, tähtitiede). Tieteilijät käyttävät teorioita perustana uuden tieteellisen tiedon saavuttamiseksi sekä saavuttamaan teknologian keksimisen ja sairauden parantamisen kaltaisia päämääriä. Tieteelliset teoriat ovat luotetuin, täsmällisin ja kattavin tieteellisen tiedon muoto.[3] Tämä eroaa suuresti “teoria” -termin yleisestä käytöstä, joka viittaa siihen, että jokin on perusteeton ja spekulatiivinen.[5]

Teorioiden olennaiset kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaiken tieteellisen tiedon (myös teorioiden) ominaispiirre on kyky tehdä falsifioitavia tai koeteltavia ennustuksia. Kyseisten ennustusten merkittävyys ja spesifisyys määrittelevät kuinka potentiaalisesti käyttökelpoinen teoria on. Mahdollinen teoria, joka ei tee yhtäkään havaittavissa olevaa ennustusta, ei ole hyödyllinen teoria. Ennustukset, jotka eivät ole tarpeeksi spesifisiä testattaviksi, eivät myöskään ole hyödyllisiä. Termi "teoria" on tuskin sovellettavissa näissä tapauksissa.

Nykyisen teorian keskeinen ennustus: Yleinen suhteellisuusteoria ennustaa valon taittumisen painovoimakentässä. Tätä ennustusta testattiin ensimmäistä kertaa auringonpimennyksen aikana toukokuussa 1919.[6]

Tiedon kuvauksien joukkoa kutsutaan yleensä teoriaksi vain jos se täyttää seuraavia kriteereitä:

  • Se tekee falsifioitavia ennustuksia johdonmukaisella tarkkuudella laajalla alueella tieteellisiä tutkimuksia (kuten mekaniikassa).
  • Sitä tukevat yhtenäisen perustan sijaan monet itsenäiset todisteet. Tämä takaa sen, että se on mahdollisesti hyvä arvio, ellei täysin oikeassa.
  • Se on johdonmukainen aiempien kokeellisten tulosten kanssa ja on ennustuksiltaan vähintään yhtä täsmällinen kuin aiemmat teoriat.
  • Se voidaan altistaa pienille muutoksille, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon uutta näyttöä (joka ei sovi siihen täydellisesti) sitä mukaa kun sitä löydetään. Se voi siten kasvattaa sen ennustavaa kykyä ajan kuluessa.
  • Se on yksi säästeliäimmistä selityksistä, tehden mahdollisimman vähän selityksiä tai oletuksia. (Katso Occamin partaveitsi. Tämä ei ole ehdoton kriteeri, koska ei ole olemassa mitään objektiivista määritelmää säästeliäisyydelle. Jotkut teoriat ovat kuitenkin paljon taloudellisempia kuin toiset.)

Ensimmäiset kolme kriteeriä ovat kaikista tärkeimmät. Tieteellisinä pidettävät teoriat täyttävät useimmat kriteereistä, ihanteellisesti kaikki. Tämä on totta niinkin vakiintuneille teorioille kuin erityinen ja yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka, laattatektoniikka, synteettinen evoluutioteoria ym.

Teorioiden muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen havainto solusta, jonka Robert Hooke teki varhaisen mikroskoopin avulla.[7] Tämä johti soluteorian kehittymiseen.

Tieteelliseen menetelmään liittyy hypoteesien ehdottaminen ja testaaminen niin, että ensin ennustetaan hypoteesin perusteella tulevien kokeiden lopputulokset ja sitten tehdään kyseiset kokeet ennustusten todenperäisyyden tarkistamiseksi. Tämä tuottaa todistusaineistoa joko hypoteesin puolesta tai sitä vastaan. Kun riittävän paljon kokeellista aineistoa on kerääntynyt tietyllä tiedustelun alueella, tieteilijät voivat ehdottaa mahdollisimman suurta osaa aineistoa kattavaa, selittävää kehystä. Myös selitystä testataan. Jos selitys täyttää vaaditut kriteerit (ks. yllä), silloin selityksestä tulee teoria. Tämä voi viedä useita vuosia, koska riittävän todistusaineiston kerääminen voi olla vaikeata tai monimutkaista.

Sitten kun kaikki kriteerit täyttyvät, selityksestä tulee laajasti hyväksytty tieteilijöiden keskuudessa (ks. tieteellinen konsensus) parhaana mahdollisena selityksenä ainakin joillekin ilmiöille. Se olisi silloin tehnyt ennustuksia, joita edelliset teoriat eivät kyenneet selittää tai eivät kyenneet ennustaa täsmällisesti. Se olisi myös kestänyt väärentämisen yrityksiä. Tieteellinen yhteisö olisi arvioinut todistusaineiston vahvuutta ja lukuisat itsenäiset tutkijaryhmät olisivat toistaneet tärkeimmät kokeet.

Teorioiden ei tarvitse olla täydellisen täsmällisiä, jotta niistä olisi hyötyä. Esimerkiksi mekaniikan peruslakien tekemien ennustusten tiedetään olevan epätäsmällisiä suhteellisuusteorian alueella, mutta ne ovat lähes täysin oikeassa suhteellisen alhaisilla nopeuksilla.[8] Kemiassa on olemassa useita teorioita happo-emäsreaktioille, kukin antaen hyvin erilaisen selityksen happojen ja emästen käyttäytymiselle, mutta kyseiset teoriat ovat silti erittäin hyödyllisiä kun ennustamme happojen ja emästen käyttäytymistä. Minkä tahansa tieteellisen tiedon tavoin, mikään teoria ei voi koskaan olla täysin varma, koska tulevat kokeet voivat olla ristiriidassa teorian tekemien ennustusten kanssa.[4] Tästä huolimatta, tieteellisen konsensuksen tukemilla teorioilla on suurin varmuuden taso, jonka mikään tieteellinen tieto voi saavuttaa; esimerkkeinä se, että kaikki kappaleet ovat painovoiman vaikutuksen alaisia ja se, että kaikki elämä maapallolla on polveutunut yhteisestä esivanhemmasta.

Jos teoriaa tukee riittävän vahva todistusaineisto, se voidaan hyväksyä vaikka kaikkia sen tekemiä merkittäviä ennustuksia ei olisi testattu. Jotkut kokeet voivat esimerkiksi olla hyvin epäkäytännöllisiä tai teknisesti vaikeita toteuttaa. Tämän vuoksi teoriat voivat tehdä ennustuksia, joita ei ole vielä tarkistettu tai todistettu vääriksi; näissä tapauksissa, ennustettuja lopputuloksia voidaan kuvailla epävirallisesti sanalla "teoreettinen". Näitä ennustuksia voidaan testata myöhemmin. Jos ennustukset osoittautuvat vääriksi, tämä voi johtaa teorian korjaukseen tai sen hylkäämiseen.

Teorioiden muuttuminen ja kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos teorian ennustuksien kanssa ristiriidassa olevia kokeellisia tuloksia havaitaan, tieteilijät ensin arvioivat oliko kokeen suunnitelma järkevä. Jos kokeen suunnitelmasta ei löydetä virheitä, tieteilijät yrittävät toistaa kokeet itsenäisesti. Tämän jälkeen aletaan etsiä tapoja, joilla teoriaa voitaisiin mahdollisesti parantaa. Ratkaisu voi vaatia pieniä tai suuria muutoksia teoriaan. Lopputuloksena voi myös olla, että teoriaa ei muuteta lainkaan jos tyydyttävä selitys löytyy teorian jo olemassa olevasta kehyksestä. Teorioista tulee ajan myötä parempia kun peräkkäiset muutokset rakentuvat toistensa päälle ja ne saavuttavat suuremman täsmällisyyden ennustamisen suhteen. Tieteellisestä tiedosta tulee siten ajan myötä täsmällisempää koska jokaisen teorian uuden version (tai täysin uuden teorian) täytyy olla ennustavampi ja selittävämpi kuin sitä edeltänyt versio.

Jos teoriaan tehdyt muutokset vaikuttavat riittämättömiltä uusien löydöksien selittämiseksi, silloin voidaan tarvita uusi teoria. Teorioiden korvaukset tapahtuvat kuitenkin paljon harvemmin kuin teorioiden muutokset koska tieteellinen tieto on yleisesti ottaen kestävää.[4] Vanhaa teoriaa käytetään kuitenkin siihen asti kun uusi teoria on ehdotettu ja hyväksytty. Tämä on siksi koska se on edelleen paras tarjolla oleva selitys lukuisille muille ilmiöille; teorian ennustuskyky on varmennettu muissa konteksteissa. Esimerkiksi vuonna 1859 tiedettiin, että Merkuriuksen perihelin kiertyminen rikkoi mekaniikan peruslakeja,[9] mutta teoria säilyi parhaana selityksenä kunnes yleiselle suhteellisuusteorialle kerääntyi riittävästi todistusaineistoa. Muutosten sykli johtaa siihen, että lukuisten eri tieteilijöiden panokset sisällytetään teoriaan ajan myötä vaikka sen olisi aluksi ehdottanut yksi tai useampi henkilö.

Muutosten jälkeen hyväksytty teoria kykenee selittämään useampia ilmiöitä ja sillä on suurempi ennustuskyky (jos sillä ei olisi, muutoksia ei olisi tehty); tämä uusi selitys on tämän jälkeen avoin uusille muutoksille tai korvaukselle. Jos teoria ei tarvitse muutoksia toistetuista kokeista huolimatta, tämä viittaa siihen, että teoria on hyvin täsmällinen. Tämä tarkoittaa myös, että hyväksytyt teoriat keräävät todistusaineistoa ajan myötä. Se kuinka pitkään teoria (tai mikä tahansa sen periaatteista) on hyväksytty viittaa sitä tukevan todistusaineiston vahvuuteen.

Teoriat ja lait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Tieteellinen laki

Sekä tieteelliset lait että tieteelliset teoriat ovat tieteellisen menetelmän tuotteita. Kummatkin ovat hypoteesien muodostamisen ja testaamisen lopputuloksia ja voivat ennustaa luonnollisen maailman ilmiöitä. Kummatkin ovat yleensä hyvin tuettuja havainnoilla ja/tai kokeellisilla todisteilla.[10] Tieteelliset lait ovat kuitenkin selittäviä selostuksia siitä, miten luonto tulee käyttäytymään tietyissä olosuhteissa.[11] Tieteelliset teoriat ovat laajempia ja antavat kattavia selityksiä siitä miten luonto toimii ja siitä miksi se ilmaisee tiettyjä ominaisuuksia. Teorioita tukee lukuisista lähteistä peräisin olevat todistusaineistot ja ne voivat sisältää yhden tai useampia lakeja.[12]

On yleinen väärinkäsitys, että tieteelliset teoriat ovat alkeellisia ideoita, joista ajan saatossa tulee tieteellisiä lakeja kun tarpeeksi todistusaineistoa on kerääntynyt. Teoria ei muutu tieteelliseksi laiksi uusien tai parempien todisteiden kerääntymisen kautta. Teoria tulee aina olemaan teoria ja laki tulee aina olemaan laki.[10][13][14] Sekä teoriat että lait on mahdollista osoittaa vääriksi niiden kanssa ristiriidassa olevalla todistusaineistolla.[15]

Teoriat ja lait ovat myös käsitteellisesti erillisiä hypoteeseista. Toisin kuin hypoteeseihin, teorioihin ja lakeihin voidaan yksinkertaisesti viitata tieteellisinä tosiasioina.[16][5] Tieteessä teoriat ovat kuitenkin käsitteellisesti erillisiä tosiasioista vaikka ne olisivat hyvin tuettuja.[17] Esimerkiksi evoluutio on sekä teoria että tosiasia.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. National Academy of Sciences, 1999
  2. AAAS Evolution Resources
  3. a b An Introduction to Science
  4. a b c American Association for the Advancement of Science, Project 2061
  5. a b c Is Evolution a Theory or a Fact? Evolution Resources. 2008. Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia. Viitattu 20. toukokuuta 2016. (englanniksi)
  6. Dyson, F.W.; Eddington, A.S.; Davidson, C.R.: A Determination of the Deflection of Light by the Sun's Gravitational Field, from Observations Made at the Solar eclipse of May 29, 1919. Phil. Trans. Roy. Soc. A, 1920, 220. vsk, nro 571–581, s. 291–333. doi:10.1098/rsta.1920.0009. Bibcode:1920RSPTA.220..291D. (englanniksi)
  7. Hooke, Robert (1635–1703). Micrographia, Observation XVIII.
  8. Misner, Charles W.; Thorne, Kip S.; Wheeler, John Archibald (1973). Gravitation, pp. 1049. New York: W. H.Freeman and Company. ISBN 0-7167-0344-0.
  9. U. Le Verrier (1859), (in French), "Lettre de M. Le Verrier à M. Faye sur la théorie de Mercure et sur le mouvement du périhélie de cette planète", Comptes rendus hebdomadaires des séances de l'Académie des sciences (Paris), vol. 49 (1859), pp.379–383.
  10. a b Matson, Ronald H.: Scientific Laws and Theories Kennesaw State University. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
  11. Katso esim. Fysiikan lait.
  12. Definitions of Fact, Theory, and Law in Scientific Work NCSE. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
  13. Harding, Ken: But it's "JUST a THEORY" The Paleo Ring. 1999. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
  14. William F. McComas: The Language of Science Education: An Expanded Glossary of Key Terms and Concepts in Science Teaching and Learning, s. 107. Springer Science & Business Media. ISBN 978-94-6209-497-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.10.2016). (englanniksi)
  15. Helmenstine, Anne Marie: Scientific Hypothesis, Theory, Law Definitions About.com. IAC. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
  16. Gould, Stephen Jay: Evolution as Fact and Theory. Discover, 1.5.1981, 2. vsk, nro 5, s. 34–37. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  17. Theory and Fact 17.10.2008. National Center for Science Education. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Scientific theory