Johann Wolfgang von Goethe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Wolfgang von Goethe
Joseph Karl Stieler, Johann Wolfgang von Goethe, 1828.
Joseph Karl Stieler, Johann Wolfgang von Goethe, 1828.
Syntynyt 28. elokuuta 1749
Frankfurt am Main
Kuollut 22. maaliskuuta 1832 (82 vuotta)
Weimar
Ammatit runoilija, näytelmäkirjailija, prosaisti, filosofi, tutkija
Tyylilajit proosa, runous, draama
Suuntaus Sturm und Drang, Weimarin klassismi
Tuotannon kieli saksa
Puoliso Christiane Vulpius
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
G. O. May, Johann Wolfgang von Goethe, 1779.
Goethen kuva saksalaisessa postimerkissä vuodelta 1961.

Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona.

Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774) ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goethen synnyintalo Frankfurtissa.

Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin. Goethen äiti oli Katharina Textor (1731–1808). Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta.[2] Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon. Vuonna 1768 Goethe joutui sairauden vuoksi palaamaan vanhempiensa kotiin. Susanna von Klettenberg (1776–74) tutustutti Goethen pietismiin, joka vaikutti hänen tuotantoonsa. Sairausloman jälkeen Goethe jatkoi lakitieteen opiskelua Strasbourgissa. Johann Gottfried von Herder tutustutti Goethen Homerokseen, William Shakespeareen, James Macphersonin Ossianin lauluihin ja goottilaiseen tyyliin.[3]

Valmistuttuaan lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771 Goethe toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle.

Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.

Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.

Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan.

Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788.[4] Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830).

Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!).[5]

Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa.[6][7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valitut teokset 1–7. Suomentaneet Eino Leino, Juhani Siljo, Volter Kilpi, J. A. Hollo, Valter Juva ja Otto Manninen. Helsingissä: Otava, 1923–28.[8]
  • Runoja. Suomentanut O. Manninen (1928). Helsingissä: Otava, 1980. ISBN 951-1-05646-8.
  • Faust. Murhenäytelmän ensimmäinen osa. (Faust. Eine Tragödie, 1808.) Suomentanut O. Manninen (1. painos 1936). Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05645-X.
  • Faust 2: Murhenäytelmän toinen osa. (Faust II, 1833.) Suomentanut O. Manninen (1. painos 1934). Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05645-X.
  • Mietelmiä. Suomentanut V. Arti. 3. painos, näköispainos. Alkuteos 2. lisätty painos, 1951 (1. painos 1947). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24268-3.
  • Valitut teokset 1–3. Helsingissä: Otava, 1956 ja 1965.
  • Taru käärmeestä ja liljasta. (Das Märchen, 1796.) Suomentanut Aila Meriluoto. Jyväskylä: Gummerus, 1982 (2. painos 2004). ISBN 951-20-2366-0.
  • Hiljaisuuden lähteillä. Ajatuksia ja runoja. (Quellen der Stille. Gedanken und Gedichte, 1982.) Tekstien valinta: Eugen Hettinger. Saksan kielestä suomentanut Anna-Maija Raittila. Helsinki: Kirjapaja, 1983. ISBN 951-621-424-X.
  • Italian matka päiväkirjoineen. Suomennoksen pohjana käytetyt teokset: Goethes Tagebuch der italienischen Reise; Italienische Reise (1816–17); Tagebücher. Valikoiden suomentanut ja johdannon laatinut Sinikka Kallio. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Taide, 1999. ISBN 951-608-041-3.
    • Teoksen alkuosaan on käytetty vain päiväkirjaa ja jatkoon Goethen vanhana täydentämää ja osin uudelleen kirjoittamaa laajaa laitosta Italienische Reise. Lisänä luettelo Goethen teosten suomennoksista.
  • Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774.) Suomentanut Markku Mannila. 3. painos (1. painos 1992). Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-17048-1.
  • Der Musensohn – Runotarten lemmikki. Valikoima Johann Wolfgang von Goethen lyriikkaa saksaksi ja suomeksi. Uudet suomennokset, selitykset ja toimitustyö: Teivas Oksala. Espoo: Artipictura, 2004. ISBN 952-5347-07-9.
  • Jälkisointuja. Goethen kirkkaimmat runot. Suomentaneet Helmut Diekmann ja Arja Hakulinen. Espoo: Absurdia, 2013. ISBN 978-952-5516-10-4.
  • Versuch die Metamorphose der Pflanzen zu erklären (suom. Kasvin muodonmuutos), 1790
  • Zur Farbenlehre, (Goethen värioppi. Ensimmäinen osa, Fysiologiset värit.) 1810

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio, Sinikka: Johdanto. Teoksessa Goethe, Johann Wolfgang von: Italian matka päiväkirjoineen. Helsinki: Taide, 1992. ISBN 951-608-005-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liukkonen, Petri (author) & Pesonen, Ari: Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) Authors' Calendar. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto.
  2. Clark, Barrett H.: Johann Wolfgang von Goethe (Cincinnati: Stewart & Kidd Company, 1918) European Theories of the Drama. Theatre Database. (englanniksi)
  3. Hakusana Goethe, Johann Wolfgang von teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu, s. 369–370. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7.
  4. Damm, Sigrid, Christiane und Goethe: Eine Recherche Frankfurt: Insel, 1998. (saksaksi)
  5. Biographie Johann Wolfgang von Goethe Frankfurt Interaktive. Viitattu 11.5.2011. (saksaksi)
  6. Hakusana Goethe, Johann Wolfgang von teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik, s. 375. Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2.
  7. Tuominen-Halomo, Anneli: Goethen runoja nykysuomeksi Länsiväylä. 18.6.2013. Viitattu 30.4.2015.
  8. Kahdeksanosainen laitos valituista teoksista julkaistiin 1932. Tästä laitoksesta puuttuvat näytelmät Ifigenia Tauriissa ja Torquato Tasso. Molemmista sarjoista puuttuu Faustin toinen osa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koponen, Anneli: Goethen lyriikan suomennokset 1832–1991. Liite tekijän lisensiaatintyöhön: Annan laulusta Villiruusuun: Johann Wolfgang von Goethen lyriikan suomennokset vuosina 1832–1991. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1993. ISBN 951-708-155-3.
  • Koskenniemi, V. A.: Nuori Goethe. Elämä ja runous. Porvoo: WSOY, 1932.
  • Koskenniemi, V. A.: Goethe. Keskipäivä ja elämänilta. Porvoo: WSOY, 1944.
  • Koskenniemi, V. A.: Goethe ja hänen maailmansa. Tämä teos sisältää pääpiirteittäin tekijän aikaisemmin julkaisemat teokset ”Nuori Goethe” ja ”Goethe. Keskipäivä ja elämänilta”. Porvoo: WSOY, 1948.
  • Ludwig, Emil: Goethe. 1–2. (Goethe. Geschichte eines menschen, 1920.) Suomentanut J. Hollo. Helsinki: Otava, 1927.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Johann Wolfgang von Goethe -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Wolfgang von Goethe.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: