James Macpherson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Macpherson, George Romneyn maalaama muotokuva.

James Macpherson (27. lokakuuta 1736 Ruthven, Inverness-shire17. helmikuuta 1796 Belville, Inverness-shire)[1] oli skotlantilainen runoilija ja kansanrunouden kerääjä. Hänet tunnetaan parhaiten eeppisestä runoelmastaan Ossianin laulut, joka ilmestyi ensi kerran englanniksi vuonna 1765. Hän väitti sen olevan kokoelma Skotlannin ylämailta suullisena kansanperinteenä keräämäänsä ja gaelin kielestä kääntämäänsä ikivanhaa runoutta, joka oli peräisin 300-luvulla eläneeltä Ossian-nimiseltä runoilijalta, vaikka todellisuudessa Macpherson oli kirjoittanut runot pääosin itse aidoista kansanrunoista lainaamiensa ideoiden pohjalta. Huijaus paljastui lopullisesti vasta hänen kuolemansa jälkeen. Macphersonia on kuitenkin arvostettu runoilijana Ossianin laulujen ansiosta ja hänen työnsä nostatti Euroopassa yleisen kiinnostukseen vanhaan kansanrunouteen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Macphersonin vanhemmat olivat maanviljelijöitä, jotka olivat etäistä sukua Macphersonin klaanin päämiehelle.[2] Macpherson opiskeli Aberdeenissa ja Edinburghin yliopistossa, jossa hän luultavasti sai vaikutteita kaunopuheisuuden professori Hugh Blairilta. Suorittamatta tutkintoa hän palasi 1756 kotikaupunkiinsa Ruthveniin ja ryhtyi koulunopettajaksi.[3] Macphersonin ensimmäinen runokokoelma The Highlander ilmestyi 1758, mutta ei herättänyt suurempaa huomiota. Tämän jälkeen hän suuntasi huomionsa vanhaan skotlantilaiseen kansanrunouteen. Hän osasi kohtuullisesti gaelia ja alkoi kerätä vanhoja gaelinkielisiä runoja sekä kirjoittaa ylös kotiseudullaan säilynyttä suullista kansanperinnettä. Hän sai tähän kannustusta runoilija John Homelta.[3][1] Macpherson toimitti Homelle englanninkielisiä versioita skotlantilaisista kansanrunoista, jotka hän kertoi keränneensä ja kääntäneensä itse gaelinkielisistä alkuteksteistä. Home toimitti runot Edinburghiin, jossa ne professori Blairin taloudellisen tuen avulla julkaistiin vuonna 1760 kokoelmana Fragments of Ancient Poetry collected in the Highlands of Scotland (”katkelmia Skotlannin ylämailta kerätystä muinaisesta runoudesta”).[3][4][1] Tämä kokoelma käsittää 16 elegisellä ja sentimentaalisella tyylillä kirjoitettua runoa, joiden aiheet olivat samantapaisia kuin vanhoissa kelttiläisissä kansantaruissa.[3]

Ossian[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kansanrunokokoelmansa saatua myönteisen vastaanoton Macpherson lähti uudelle ”keruumatkalle”, jonka tuloksena syntyivät vuonna 1762 julkaistu kuusiosainen eepos Fingal ja 1763 ilmestynyt kahdeksanosainen Temora. Vuonna 1765 seurasi kokoomateos The Poems of Ossian (Ossianin laulut), joka käsitti kahden edellisen teoksen sisällön sekä eräitä muita runoja. Sen yhteydessä Macpherson julkaisi selostuksen väitetysti 200- ja 300-lukujen taitteessa eläneestä Ossian-nimisestä bardista, joka oli kirjoittanut muun muassa isänsä, soturi Fingalin uroteoista sekä yleensä Skotlannin kelttien urhoollisuudesta. Macpherson väitti kääntäneensä Ossianin runoja englanniksi hallussaan olleista alkuperäisteksteistä, vaikka todellisuudessa hän oli kirjoittanut ne pääosin itse. Macphersonin julkaisut saivat monilta innostuneen vastaanoton, sillä ajatus ylämailla löytäjäänsä odottavasta suuresta kansanrunoudesta voimisti huomattavasti skottien kansallistunnetta, joka oli vajonnut alamaihin maan jouduttua 1700-luvun alkupuolella alistetuksi Englannille.[3][4] Ossianin laulut julistettiin Skotlannin kansalliseepokseksi.[3] Fingalin esipuheessa Macpherson sanoi pitävänsä Skotlannin kelttiläistä kansanrunoutta jopa Homerosta parempana. Blair yhtyi tähän arvioon Ossianista kirjoittamassaan katsauksessa.[4]

Jotkut alkoivat epäillä Ossianin olemassaoloa, koska 900-lukua edeltävältä ajalta ei tunneta yhtään toista gaelinkielistä käsikirjoitusta. Epäilijöihin kuuluivat muun muassa skotlantilainen filosofi David Hume ja varsinkin englantilainen kirjailija Samuel Johnson, joista kumpikaan ei tosin itse osannut gaelia.[1] Kun Macphersonia vaadittiin näyttämään alkuperäiset käsikirjoitukset, hän väitti välillä kadottaneensa ne, välillä taas ettei hänellä ollut aikaa tai varaa niiden julkaisemiseen. Hän julkaisi gaeliksi vain pieniä näytteitä, jotka oli todellisuudessa kääntänyt englannista eikä päinvastoin. Vuonna 1784 eräs mesenaatti lahjoitti Macphersonille suuren summan alkuperäistekstien julkaisemiseksi. Macpherson käytti elämänsä viimeiset 12 vuotta kääntämällä kirjoittamiaan englanninkielisiä runoja gaeliksi, jotta voisi julkaista ne alkuperäisinä Ossianin teksteinä. Kuollessaan hän oli ehtinyt saada valmiiksi kahdeksan kirjaa. Hänen ystävänsä jatkoivat työtä sen jälkeen, ja Ossianin laulujen gaelinkielinen versio julkaistiin lopulta Lontoossa vuonna 1807.[4]

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanrunokokoelmien ohella Macpherson julkaisi vuonna 1771 skotlantilaista kansallismielisyyttä henkineen esityksen Ison-Britannian historiasta.[4] Hän käänsi myös Homeroksen Iliaan englanniksi. Macpherson toimi 1764–1766 Pohjois-Amerikassa Floridan kuvernöörin sihteerinä ja työskenteli sen jälkeen virkamiehenä kotimaassaan. Vuodesta 1781 hän oli rikkaan intialaisen Arcotin nawabin edustajana Lontoossa.[3] Macpherson oli myös vuodesta 1790 kuolemaansa asti parlamentin alahuoneen jäsenenä edustaen Cornwallin Camelfordia.[3][2] Kuoltuaan vuonna 1796 hänet haudattiin oman toiveensa mukaisesti kunniapaikalle Lontoon Westminster Abbeyyn.[4]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ossianin lauluilla oli suunnaton vaikutus romantiikan ajan eurooppalaiseen kaunokirjallisuuteen ja runouteen.[4] Englannissa niiden aitouteen suhtauduttiin epäillen, mutta Manner-Euroopassa niitä luettiin innolla.[3] Ne paljastuivat lopulta suurelta osin Macphersonin itsensä laatimaksi 1800-luvun lopulla. Teoksen taiteellista arvoa on pidetty niin suurena, että Macpherson on yleensä nähty ensisijaisesti lahjakkaana runoilijana eikä väärentäjänä. Macphersonin todennäköisenä motiivina väärennösten tekemiseen on pidetty hänen haluaan palauttaa Skotlannin menetetty kunnia.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d James Macpherson (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.3.2015.
  2. a b James Macpherson (englanniksi) Westminster Abbey. Viitattu 10.3.2015.
  3. a b c d e f g h i Nordisk familjebok (1912), s. 385–386 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.3.2015.
  4. a b c d e f g h Juhani Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 70–76. Otava 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]