Pääministeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee virkanimikettä. Pääministeri on myös elokuva.

Pääministeri, aikaisemmin myös ministeripresidentti[1] on useimmissa parlamentaarisissa ja eräissä presidentiaalisissa valtioissa ministeri, joka johtaa maan hallitusta, monissa maissa myös ulko- ja sisäpolitiikkaa. Saksassa ja Itävallassa pääministerin nimike on liittokansleri.

Nykyaikaisissa parlamentaarisissa monarkioissa pääministeri on poliittisesti tärkein henkilö, eikä maan virallinen valtionpäämies käytä laajaa valtaa, vaan hänen tehtävänsä ovat enimmäkseen edustus- ja seremoniatehtäviä. Tasavalloissa pääministerin valtaoikeudet vaihtelevat suuresti. Osassa tasavalloista, joissa on pääministeri, pääministerin valtaoikeudet ovat lähes tai kokonaan yhtä suuret kuin valtion virallisen päämiehen (useimmiten presidentin). Osassa Euroopan tasavalloista pääministerillä on selvästi suurimmat valtaoikeudet ja presidentti on lähinnä edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen henkilö (esim. Saksassa ja Irlannissa, nykyisin myös Suomessa) samoin kuin kuningas tai kuningatar nykyään useimmissa Euroopan kuningaskunnissa. Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (kuten Ranskassa ja Venäjällä, aikaisemmin myös Suomessa) pääministerin valtaoikeudet ovat presidentin oikeuksia huomattavasti pienemmät. Tällaista järjestelmää, jossa on sekä presidentillisen että parlamentaarisen järjestelmän piirteitä, kutsutaan myös semipresidentialismiksi.

Useimmissa presidentialistisissa tasavalloissa ei ole erikseen pääministerin virkaa, vaan presidentti on paitsi maan myös sen hallituksen johtaja. Näitä maita ovat esimerkiksi lähes kaikki Amerikan maat. On kuitenkin myös presidentiaalisia maita, joissa on pääministerin virka (esim. Valko-Venäjä ja Peru). Näissä maissa pääministerin asema on erilainen kuin parlamentaarisissa maissa siinä, että hänen ei tarvitse nauttia parlamentin tukea. Sen sijaan hänellä on oltava presidentin luottamus. On myös parlamentaarisia maita, joilla ei ole pääministeriä, esim. Botswana ja Etelä-Afrikka. Näissä maissa samoin kuin useimmissa presidentiaalisissa maissa presidentti on myös hallituksen päämies eikä pääministerin virkaa ole mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen (presidentin ja ministerien) täytyy nauttia parlamentin kannatusta.

Suomessa on yritetty hioa presidentin ja pääministerin vastuualueita, mutta edelleenkin niissä on pieniä päällekkäisyyksiä. Presidentin valtaoikeuksia on 1980-luvun loppupuolelta lähtien pyritty kaventamaan[2], mikä on johtanut pääministerin aseman korostumiseen. Vuosien 1991, 2000 ja 2012 perustuslakiuudistuksissa pääministerin asema vahvistui. Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen katsotaan merkinneen Suomen siirtymistä semipresidentialismista useimmissa Euroopan maissa vallitsevaan hyvin parlamentaariseen järjestelmään, jossa valtionpäämiehen asema (useimmissa Euroopan maissa kuninkaan tai presidentin) tehtävä on lähinnä edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen. Suomessakaan presidentillä ei enää juuri ole sisäpoliittista valtaa, ja hänen tehtävinään kotimaassa on lähinnä toimia valtion keulakuvana ja virallisten tapahtumien isäntänä (vastaavasti naispresidentin aikana emäntänä) ja ottaa julkisuudessa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Silti vieläkin presidentillä on laajat nimitysoikeudet, presidentti osallistuu valtioneuvoston toimintaan ja hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on Puolustusvoimain ylipäällikkö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]