Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Queen of the United Kingdom
Tunnus
Tunnus
Queen Elizabeth II March 2015.jpg
Nykyinen
Virka-asunto Buckinghamin palatsi
Ensimmäinen Anna
Kotisivut www.royal.gov.uk

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija (engl. Monarch of the United Kingdom) on Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Nykyinen Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar on Elisabet II.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stuart-suvun Annasta tuli unionisopimuksen myötä syntyneen yhdistyneen Ison-Britannian kuningaskunnan ensimmäinen hallitsija vuonna 1707. Annan lapsista yksikään ei elänyt aikuiseksi asti, ja edessä oli Stuartien jälkeen uuden hallitsijasuvun valinta.[1]

Uudeksi kuninkaaksi valittiin Hannoverin prinssi Yrjö, joka otti hallitsijanimekseen Yrjö I. Yrjö oli kaukaista sukua Stuarteille ja protestantti. Koska Yrjö I ei osannut englantia, hän ei ollut kovinkaan aktiviinen hallintoasioissa, vaan todellista valtaa maassa käytti kabinetti eli hallitus.

Yrjö I:n pojan Yrjö II:n aikana hallitusasiat pysyivät kabinetin käsissä. Yrjö II:n poika Yrjö III pyrki lisäämään hallitsijan valtaa, mutta se johti hänet ja parlamentin ristiriitaan, eikä tilanne parantunut ennen kuin pääministeri William Pitt nuorempi muodosti Tory-hallituksen.

Yrjö III:n oli viimeisinä vuosinaan täysin sokea ja luultavasti kärsi mielenterveysongelmista. Todellista valtaa Yrjö III:n viimeisinä vuosina käytti hänen pojanpoikansa Yrjö IV. Yrjö IV:n aikana hallitsijavaltaa karsittiin, mikä johtui hänen epäsuosiostaan.

Yrjö IV:n jälkeen valtaistuimelle nousi Vilhelm IV. Hänen aikanaan tehtiin monia yhteiskunnallisia uudistuksia, joista tärkeimmät olivat vuoden 1832 vaalireformi, jolla parlamentin edustajapaikat järjestettiin uudelleen, orjuuden poistaminen siirtomaista ja uuden kunnallisvaalin säätäminen. Uudistukset eivät saaneet täysimittaista tukea kuninkaalta tai parlamentin ylähuoneelta, mutta vallankumouksen pelossa nämä uudistukset olivat välttämättömiä ja ne saatiin aikaiseksi.

Vilhelm IV:n kuoleman jälkeen valtaistuimelle nousi Yrjö III:n pojan Edvardin tytär Viktoria. Viktorian hallitsijakaudella hän sai arvonimen Intian keisarinna.

Viktorian poika Edvard VII osoittautui hallitsijakaudellaan taitavaksi diplomaatiksi, vaikka oli jäänyt äitinsä varjoon pitkäksi aikaa. Hänen hallitsijakaudellaan Englannin ja Ranskan välille syntyi liitto vuonna 1904. Edvardin pojan Yrjö V:n aikana kuningashuone luopui saksalaisesta sukunimestään Saksi-Coburg-Gotha, joka oli Viktorian prinssipuolison Albertin sukunimi, ja hallitsijasuvun uudeksi sukunimeksi tuli Windsor.

Yrjö V:n poika Edvard VIII luopui kruunusta vuonna 1936 oltuaan valtaistuimella vain kaksi kuukautta, koska hän meni naimisiin amerikkalaisen seurapiirirouvan Wallis Simpsonin kanssa.

Lapsettoman Edvardin seuraajaksi nousi hänen veljensä Yrjö VI. Hän oli maan kuningas koko toisen maailmansodan ajan ja oli kansan keskuudessa hyvin suosittu etenkin sota-aikana, koska hän ei suostunut lähtemään Lontoosta pois edes ankarimpien pommitusten aikana.

Yrjö VI:ta seurasi valtaistuimella hänen tyttärensä Elisabet II. Hän on ollut valtaistuimella yli 60 vuotta ja ylitti vuonna 2015 kuningatar Viktorian Ison-Britannian pisimpään hallinneena hallitsijana.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korkeamäki, Esko: ”Iso-Britannia”, Euroopan monarkit, s. 73–76. Jyväskylä: Sukuseurojen Keskusliitto ry, 2004. ISBN 951-692-575-8.