Yrjö II (Iso-Britannia)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö II
Portrait of King George ll.jpg
Ison-Britannian ja Irlannin kuningas
Valtakausi 11./22. kesäkuuta 1727
25. lokakuuta 1760
Kruunajaiset 11./22. lokakuuta 1727
Edeltäjä Yrjö I
Seuraaja Yrjö III
Syntynyt 10. marraskuuta 1683
Hannover, Saksa
Kuollut 25. lokakuuta 1760 (76 vuotta)
Lontoo, Englanti
Puoliso Caroline von Brandenburg-Ansbach
Lapset Fredrik
Anne
Amelia
Caroline
George William
Wilhelm
Mary
Louisa
Koko nimi
George Augustus
Suku Hannover
Isä Yrjö I
Äiti Sophia Dorothea
Uskonto protestantti
Allekirjoitus Firma del Rey George II.svg

Yrjö II (10. marraskuuta 168325. lokakuuta 1760) oli Hannoverin vaaliruhtinas sekä Ison-Britannian ja Irlannin kuningas vuosina 1727–1760. Hän oli edellisen kuninkaan Yrjö I:n poika.

Yrjö II:n aikana Iso-Britannia riitaantui Espanjan kanssa asientosta, Britannian orjakauppaoikeudesta Espanjan siirtokunnissa. Alahuoneen tukema Yrjö vaati sotaa ja Espanjaa ärsyttänyttä brittikauppalaivaston salakuljetusta vastustanutta pääministeri Robert Walpolea julistamaan sodan Espanjalle 1742. Siirtomaasota tunnetaan nimellä sota Jenkinsin korvasta. Sota sekaantui mukaan Itävallan perimyssotiin 1741, jolloin konflikti käytiin lähinnä Euroopassa. Hän johti vuonna 1743 Hannoverin joukkoja voitokkaasti Dettingenin taistelussa ranskalaisia vastaan. Se oli viimeinen kerta, kun Ison-Britannian monarkki on johtanut armeijaa taistelussa.[1]

Yrjö II on kuuluisa riidoistaan isänsä Yrjö I:n ja myöhemmin poikansa kanssa. Hän ei juurikaan puuttunut maan asioihin, joita hoiti epävirallinen pääministeri Sir Robert Walpole. Myös hänen puolisollaan Carolinella oli merkittävä vaikutusvalta maan asioihin.

Yrjö II piti oopperasta, erityisesti Georg Friedrich Händelistä, joka sävelsi neljä hymniä hänen kruunajaisiinsa. Näistä hymniä Zadok the Priest on laulettu kaikissa kruunajaisissa siitä lähtien.

Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjöllä oli vaimonsa Caroline von Brandenburg-Ansbachin kanssa kahdeksan lasta. Vanhin poika oli Walesin prinssi Fredrik, joka kuoli isänsä valtakauden aikana vuonna 1751. Hänen vanhimmasta pojastaan Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi ja hän peri isoisältään kruunun vuonna 1760. Yrjö II on vanhimman poikansa kautta muuan muassa Elisabet II:n ja Hannoverin nykyisen päämiehen Ernst Augustuksen esi-isä. Hänen tyttärensä avioituivat muuan muassa Tanskan hoviin sekä merkittäviin hollantilaisiin ja saksalaisiin aatelissukuihin. Koska hän on vanhimman poikansa kautta kuningatar Viktorian esi-isä, hänen jälkeläisiään ovat monet Euroopan hallitsijat ja ruhtinaat. Hänen tyttärensä Anne avioitui Oranjen prinssi Vilhelm IV:n kanssa, minkä vuoksi hän on Alankomaiden nykyisen kuninkaan ja tämän kuuden edeltäjän (kolmen kuninkaan ja kolmen kuningattaren) esi-isä. Tyttärensä Annen kautta hän on myös Luxemburgin suurherttuan esi-isä ja tyttärensä Maryn kautta Belgian kuninkaan esi-isä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. George II (r. 1727-1760) Official website of the British Monarchy. Viitattu 16.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flag of Great Britain (1707–1800).svg Edeltäjä:
Yrjö I
Ison-Britannian kuningas
17271760
Seuraaja:
Yrjö III
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.