Edvard VII
| Edvard VII | |||||
|---|---|---|---|---|---|
 Edvard VII kruunajaisasussaan. Luke Fildesin maalaama muotokuva vuodelta 1902. | |||||
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |||||
| Valtakausi |
22. tammikuuta 1901 – 6. toukokuuta 1910 | ||||
| Kruunajaiset | 9. elokuuta 1902 | ||||
| Edeltäjä | Viktoria | ||||
| Seuraaja | Yrjö V | ||||
| Pääministerit |
Robert Salisbury Arthur Balfour Henry Campbell-Bannerman H. H. Asquith | ||||
| Syntynyt |
9. marraskuuta 1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | ||||
| Kuollut |
6. toukokuuta 1910 (68 vuotta) Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | ||||
| Hautapaikka | St. George's Chapel, Windsorin linna | ||||
| Puoliso | Kuningatar Alexandra ( 1863) | ||||
| Lapset |
| ||||
| |||||
| Suku | Saksi-Coburg-Gotha | ||||
| Isä | Prinssi Albert | ||||
| Äiti | Viktoria | ||||
| Nimikirjoitus |
 | ||||
Edvard VII (Albert Edward; 9. marraskuuta 1841 – 6. toukokuuta 1910) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari sekä ensin mainitun siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1901–1910. Hän oli edellisen monarkin, kuningatar Viktorian, ja prinssi Albertin poika. Hän oli myös ensimmäinen Saksi-Coburg-Gotha-sukuinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Hänen valtakautensa lukeutuu niin sanottuun edvardiaaniseen aikakauteen.
Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward. Vuonna 1863 hän meni naimisiin Tanskan prinsessa Alexandran kanssa ja he saivat kuusi lasta.[1]
Edvard sai odottaa valtaistuimelle nousua pitkään, yli 59 vuotta, äitinsä Viktorian hallitessa, ja hänen oma valtakautensa jäi varsin lyhyeksi. Walesin prinssinä ollessaan hän eli varsin nautinnollista elämää, sekaantuen muun muassa Tranby Croftin uhkapeliskandaaliin vuosina 1890–91. Hänen vanhempansa, erityisesti Viktoria, eivät pitäneet kaikista hänen toimistaan. Viktoria ajatteli poikansa käytöksen johtuvan Edvardin isän ja Viktorian puolison Albertin varhaisesta kuolemasta, mitä myös Viktoria itse suri kovasti. Hänen äitinsä pitkä valtakausi päättyi vuonna 1901 ja Edvardista tuli vanhoilla päivillään kuningas. Kuninkaana hän esitti poikkeuksellisen suurta osaa diplomatiassa[2] ja edisti Ison-Britannian liittoutumista Ranskan ja Venäjän kanssa.[3]
Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Syntyi | Kuoli | Huomautuksia |
|---|---|---|---|
| prinssi Albert Victor | 8. tammikuuta 1864 | 14. tammikuuta 1892 | kihlautui 1891 prinsessa Mary Teckin kanssa. |
| kuningas Yrjö V | 3. kesäkuuta 1865 | 20. tammikuuta 1936 | avioitui 1893 prinsessa Mary Teckin kanssa |
| prinsessa Louise | 20. helmikuuta 1867 | 4. tammikuuta 1931 | avioitui 1889 Alexander Duffin kanssa |
| prinsessa Victoria | 6. kesäkuuta 1868 | 3. joulukuuta 1935 | |
| prinsessa Maud | 26. marraskuuta 1869 | 20. marraskuuta 1938 | avioitui 1896 Haakon VII:n kanssa |
| prinssi Alexander John | 6. huhtikuuta 1871 | 7. huhtikuuta 1871 |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Kings & Queens of England & Scotland, s. 190–193. Plantagenet Somerset Fry, 1990. ISBN 0-8021-1386-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard VII Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
|
Edeltäjä: Viktoria |
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1901–1910 |
Seuraaja: Yrjö V |