Windsorin linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Windsorin linnan sisäänkäynti Upper Wardin eteläiseen siipeen. Pyöreä keskustorni näkyy vasemmalla.

Windsorin linna sijaitsee Windsorin kaupungissa Berkshiren kunnassa Britanniassa noin 32 kilometriä Lontoosta länteen. Se toimii nykyään yhtenä Britannian monarkin virka-asuntona. Linna on antanut nimensä nykyiselle Windsorin hallitsijasuvulle. Historiansa aikana linna on toiminut myös esimerkiksi puolustuslinnakkeena ja vankilana. Linnan pinta-ala on 5,2 hehtaaria.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Windsorin linnan nykyinen pohjapiirros. A: Päätorni (The Round Tower), B: The Upper Ward, The Quadrangle, C: Valtiollisia asuinhuoneistoja, D: Yksityisiä asuinhuoneistoja, E: Eteläinen siipi (South Wing), F: Lower Ward, G: Pyhän Yrjön kappeli (St George's Chapel), H: Horseshoe Cloister, K: King Henry VIII Gate, L: The Long Walk, M: Norman Gate, N: Pohjoisterassi (North Terrace), O: Edward III Tower, T: The Curfew Tower
Windsorin linna ilmakuvassa.

Normannikuningas Vilhelm Valloittaja rakennutti Windsorin linnan alun perin puulinnoitukseksi vuosina 1070–1086. Se suojasi Lontoota lännestä lähestyviltä vihollisilta, mutta kätevä sijainti metsästysmaiden keskellä teki siitä myös oivallisen kuninkaallisten asuinpaikan.[2]

Henrik I rakennutti linnaan asuintilat vuoteen 1110 mennessä. Hänen tyttärenpoikansa Henrik II muutti linnan palatsiksi 1100-luvun lopulla. Linnaan tuli kaksi erillistä kuninkaallista asuntoa, virallinen Lower Wardin alueelle ja yksityinen Upper Wardiin. Henrik II alkoi myös korvata linnan puuseiniä kivisillä. Alkuperäinen päätorni korvattiin uudella Round Tower -tornilla vuonna 1170. Seuraavien 60 vuoden aikana koko linnan ulkokehä uusittiin. Henrik III uusi monia rakennuksia Lower Wardissa ja lisäsi suuren kappelin ja katetun käytävän. Hän myös paranteli Upper Wardin asuintiloja ja viimeisteli Lower Wardin kivimuurit.[2]

Edvard III muunsi linnan sotilaslinnoituksesta goottilaiseksi palatsiksi 1350-luvulta alkaen. Upper Wardiin rakennettiin porttirakennus torneineen. The Quadranglen pohjoisosaan sovitettiin erilliset huoneet kuninkaalle ja kuningattarelle. Työt jäivät kesken kuninkaan kuollessa vuonna 1377, ja ne saattoi loppuun Rikhard II.[2]

Henrik VII rakennutti 1400-luvun lopulla linnaan kapean ampumaradan. Hänen seuraajansa Henrik VIII lisäsi Lower Wardiin portin ja Upper Wardiin puisen terassin, josta kuningas saattoi katsella metsästäjiä puistossa.[2]

Elisabet I:n aikana linna oli monin paikoin remontin tarpeessa, joten sitä kunnostettiin 1570-luvulla. Elisabet rakennutti myös pitkän pylväskäytävän pohjoisterassia vastapäätä. Kaarle II uusi kuninkaalliset asuintilat barokkityylisiksi 1680-luvulla. Ne säilyivät muuttumattomina 1700-luvun loppuun, jolloin Yrjö III muutti useat The Quadranglen pohjoispuolen huoneet uusklassisiksi. Linnaan lisättiin myös musiikkihuone ja uusi ruokasali.[2]

Vuonna 1796 kuningas nimitti James Wyattin muuntamaan linnan ulko-osiltaan goottilaiseksi palatsiksi. Yrjö IV korotutti pyöreää tornia, lisäsi uusia torneja ja päällysti ulkoseinät tiilikerroksella. Upper Wardiin lisättiin 168-metrinen galleria, Grand Corridor. Valtiolliset asuinhuoneistot saivat uuden sisäänkäynnin ja portaikon, ja kaksi suurta tilaa lisättiin, Waterloo Chamber ja laajennettu St. George’s Hall. Uudet empiretyyliset huonekalut toimitti Morel & Seddon. Kuningas muutti uusittuun linnaan vuonna 1828.[2]

Yrjö IV:n jälkeen ei linnaa ole enää merkittävästi muutettu. Kuningatar Viktoria lisäsi yksityisen kappelin ja uusi suuren portaikon.[2]

Vuonna 1992 linnassa syttyi tulipalo, joka vaurioitti etenkin St. George’s Hall -salia. Linnan korjaustyöt veivät viisi vuotta.[2]

Linna nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Upper Wardin linnanpihaa.
Lower Wardin linnanpihaa.
Grand Corridor. Maalaus vuodelta 1846.

Windsorin linna on maailman suurin asuttu linna. Linna oli kuningatar Elisabet II:n virallinen virka-asunto pääsiäisen yli ulottuvan kuukauden ajan. Kuningatar asui siellä myös viikon joka vuoden kesäkuussa, jolloin hän osallistui Ascotin laukkakilpailuun. Lisäksi kuningatar vietti linnassa useimmat vapaat viikonloppunsa.[3] Pysyviä asukkaita ovat konnetaabeli, kuvernööri, Windsorin ritarit perheineen sekä vartiopataljoona.[1]

Linnassa on kirjasto sekä arvokas taidekokoelma, johon kuuluu muun muassa Rembrandtin, Rubensin ja Van Dyckin maalauksia sekä Michelangelon, Dürerin ja Leonardon piirroksia.[1]

Pyhän Yrjön kappeliin on haudattu useita kuninkaita ja kuningattaria, ja useimmat Yrjö III:n (k. 1820) jälkeisistä.[4] Kappeliin on haudattu Yrjö III:n jälkeisistä monarkeista Yrjö IV, Vilhelm IV, Edvard VII, Yrjö V, Yrjö VI ja Elisabet II.[5]

Linnan mailla sijaitsevan Frogmore Housen mausoleumiin on haudattu kuningatar Viktoria ja hänen prinssipuolisonsa Albert. Frogmore Housen alueelle on haudattu myös Windsorin herttua (ent. kuningas Edvard VIII) ja hänen puolisonsa Wallis Simpson.[6]

Windsorin linna on luokiteltu Grade I -luokan suojelukohteeksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mark Cartwright: Windsor Castle Ancient History Encyclopedia. Viitattu 6.12.2019.
  2. a b c d e f g h Who built Windsor Castle? The Royal Collection Trust. Viitattu 6.12.2019.
  3. About Windsor Castle Royal Collection. Viitattu 13.8.2017.
  4. Royal Burials College of St George. Viitattu 30.6.2020.
  5. Royal Burials in the Chapel since 1805 College of St George. Viitattu 1.1.2023.
  6. Mount, Harry: A look around Frogmore, the Royals' secret garden, which opens to the public this week The Telegraph. 4.6.2016. Viitattu 13.8.2017.
  7. Windsor Castle including all the buildings within the walls Historic England. Viitattu 10.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]