Pyhän Yrjön kappeli

Pyhän Yrjön kappeli

Pyhän Yrjön kappelin julkisivu, yleisöä on kerääntynyt odottamaan Sukkanauharitarikunnan juhlallisuuksia

Pyhän Yrjön kappeli (engl. St. George's Chapel) on Englannissa Windsorin linnan yhteydessä oleva merkittävä historiallinen ja kuninkaallinen rakennus. Kappelin rakentaminen on aloitettu 1350-luvulla, ja sinne on haudattu kuninkaallisia 1400-luvulta lähtien, jolloin sinne haudattiin kuningas Edvard IV. Kappeli edustaa perpendikulaari-tyylisuuntaa gotiikan arkkitehtuurissa.

Pyhän Yrjön kappeli, Joseph Nashin akvarelli 1848

Pyhän Yrjön kappeli vuonna 1955

Kappeli on toiminut keskeisenä paikkana Britannian kuninkaallisen perheen seremonioissa, kuten kasteissa, häissä ja hautajaisissa. Esimerkiksi prinssi Harry ja Meghan Markle vihittiin kappelissa vuonna 2018, mikä toi sen suuren yleisön parempaan tietoisuuteen. Kuninkaallisten haudat vuoden 1760 jälkeen sijaitsevat kappelissa, ja se toimii myös monien merkkihenkilöiden hautapaikkana. Myös kuningas Henrik VIII, hänen kolmas puolisonsa kuningatar Jane Seymour sekä kuningas Kaarle I on haudattu kappeliin.

Viimeisimmät Windsor-suvun Kuningas Yrjö VI:n muistokappelin hautaholviin haudatut ovat kuningas Yrjö VI, prinsessa Margaret, kuningataräiti Elisabet, prinssi Philip sekä kuningatar Elisabet II.

Kappelissa ovat myös avioituneet erityisesti kuningatar Viktorian lapset: vuonna 1863 Albert Edward, Walesin prinssi Tanskan prinsessa Alexandran kanssa, vuonna 1879 prinssi Arthur, Connaughtin ja Strathearnin herttua Preussin prinsessa Louise Margaretin kanssa, vuonna 1882 prinssi Leopold, Albanyn herttua Waldeckin ja Pyrmontin prinsessa Helenin kanssa, vuonna 1904 Teckin prinssi Alexander Albanyn prinsessa Alicen kanssa, vuonna 1905 Ruotsin kruununprinssi Gustaf Adolf, Connaughtin prinsessa Margaretin kanssa, 1999 prinssi Edward Sophie Rhys-Jonesin kanssa, 2008 Peter Phillips Autumn Kellyn kanssa, vuonna 2018 prinssi Harry Meghan Marklen kanssa sekä Jack Brooksbank Yorkin prinsessa Eugenien kanssa.

Pyhän Yrjön kappelin kuori, Charles Wild 1818

Historia

Kappeli on kuninkaallinen erikoisuus, monarkin suorassa alaisuudessa oleva kirkko sekä Sukkanauharitarikunnan kappeli. Kuningas Edvard III perusti 1300-luvulla Pyhän Yrjön kappelin, ja sitä laajennettiin laajasti 1400-luvun lopulla. Se sijaitsee Windsorin linnan alueen alemmassa osassa, joka on kuulunut monarkialle lähes 1 000 vuotta.

Pyhän Yrjön kappeli on monien kuninkaiden ja kuningattarien leposija, erityisesti Yrjö III:n rakennuttaman kuninkaallisen hautaholvin perustamisen jälkeen. Useimmat kuninkaat ja kuningattaret Yrjö III:n jälkeen 1800-luvulla on haudattu Pyhän Yrjön kappeliin. Myös kuninkaallisen perheen jäseniä on haudattu kuninkaalliseen hautaholviin, mutta viime aikoina heidät on yleensä haudattu kuninkaallisen perheen yksityiselle hautausmaalle Frogmore Gardensiin Windsorin linnan maille.

Sukkanauharitarikunnan laatta Windsorin linnassa, tunnuslause "Honi Soit Qui Mal Y Pense"

Pyhän Yrjön kappelin sisätila

Rakennushistoria

Vuonna 1348 kuningas Edvard III perusti kaksi uskonnollista korkeakoulua (college): St Stephen's kirkkoon Westminsteriin ja Pyhän Yrjön kirkkoon Windsoriin. Uusi Windsorin college yhdistettiin Edvard Tunnustajan kappeliin, jonka Henrik III oli rakennuttanut 1200-luvun alkupuolella. Kappeli omistettiin uudelleen neitsyt Marialle, pyhälle Yrjölle ja Edvard Tunnustajalle, mutta pian se tunnettiin vain pyhälle Yrjölle omistettuna. Edvard III rakennutti myös Aerary Porch -nimisen aarrekamarin vuosina 1353–1354.

Vuosina 1475–1528 Edvard IV aloitti Pyhän Yrjön kappelin radikaalin uudelleenrakentamisen, jota Henrik VII jatkoi neuvonantajansa Sir Reginald Brayn ja seurajansa Henrik VIII:n johdolla. 1200-luvulla rakennettu Edvard Tunnustajan kappelia laajennettiin katedraalimaiseksi tilaksi Salisburyn piispa Richard Beauchampin ja muurarimestari Henry Janynsin johdolla.

Pyhän Yrjön kappeli kärsi pahoja tuhoja Englannin sisällissodan aikana. Parlamentin joukot murtautuivat kappeliin ja ryöstivät sen ja aarrekammion 23. lokakuuta 1642. Lisää ryöstelyä tapahtui vuonna 1643, kun 1400-luvulta peräisin oleva kappelihuone tuhoutui, kappelin katoista irrotettiin lyijyä ja Henrik VIII:n keskeneräisen hautamonumentin osia varastettiin. Teloituksensa jälkeen vuonna 1649 Kaarle I haudattiin pieneen holviin kappelin kuorin keskelle lattian alle, jossa olivat myös Henrik VIII:n ja kuningatar Jane Seymourin arkut.

Kuningas Yrjö III herätti uudelleen kuningashuoneen kiinnostuksen Windsorin linnaan, joka oli jäänyt vähälle huomiolle Hannover-suvun noustua Ison-Britannian valtaistuimelle vuonna 1714. Kuningasperhe osallistui ensimmäistä kertaa sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen Pyhän Yrjön kappelissa, jota he kutsuivat "katedraaliksi". Yrjö III omistautui Pyhän Yrjön kappelin kehittämiseen, hän laittoi alulle ja suurelta osin rahoitti kappelin laajan restauroinnin vuosina 1780–1790.

Kuningatar Viktorian hallituskaudella 1800-luvulla kappeliin tehtiin lisää muutoksia. Kuorin itäpäätä muokattiin vuonna 1861 kuolleen puoliso, prinssi Albertin muistolle. Henrik VII:n ajan Lady Chapel kunnostettiin ja nimettiin uudelleen prinssi Albertin muistokappeliksi.

1900-luvun alkupuolella pullistuvat seinämuurit, haljenneet holvit, rapistuneet kivirakenteet ja katoista sekä lasi-ikkunoiden puitteista kuoriutunut lyijy vaativat kiireellisiä kunnostustöitä. Vuonna 1920 Pyhän Yrjön kappelissa aloitettiin erittäin tarpeellinen kymmenvuotinen restaurointiprojekti, jota valvoi arkkitehti Sir Harold Brakspear. Osana tätä ohjelmaa anglo-kongolainen kuvanveistäjä Mahomet Thomas Phillips maalasi seinään haukan ja yksisarvisen vuonna 1923.

Kuningas Yrjö VI:n muistokappeli rakennettiin vuonna 1969, vuonna 1491 rakennetun Sir Thomas St Legerille (n. 1440–1483) ja tämän puolisolle, Richard Plantagenet'n ja Cecily Nevillen tyttärelle Anne of Yorkille (1439–1476) rakennetun Rutlandin kappelin ja Pyhän Yrjön kappelin pohjoisen kuorin väliin arkkitehti George Pacen suunnitelmien mukaan.

Aiheesta muualla

• Englannin hallitsijain viimeiset leposijat, Helsingin Sanomat, 28.1.1936, nro 26, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot