Windsorin linnan tulipalo 1992
Windsorin linnan tulipalo oli marraskuussa 1992 tapahtunut tulipalo Britannian kuninkaallisen perheen asuttamassa Windsorin linnassa.[1]
Raportin mukaan tulipalon aiheutti valonheitin, joka ylikuumensi verhon sytyttäen tulipalon.[2]
Palon eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palo sai alkunsa kuningasperheen yksityisestä kappelista.[3] Se eteni hallitsemattomasti kohti viereisiä huoneita, kuten Pyhän Yrjön salia, Brunswick-tornia, juhlasaleja ja yksityisiä huoneistoja. Palon etenemistä nopeutti huomattavasti paloturvallisten materiaalien puute, joka mahdollisti palon vapaan leviämisen linnassa.[4]
Alkuillasta Brunswick-tornin lattiat olivat sortuneet. Illalla palo oli keskittynyt torniin ja itse linnassa palot pysyivät pienempinä. Illan kuluessa torni jäi 15-metristen liekkien peittoon. Tornin katto romahti ennen kuin palo saatiin haltuun. Vasta muutamia tunteja myöhemmin kaikki palot oli saatu sammutettua.[4]
Tuhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Palon aikaan linnassa säilytettiin paljon hyvin arvokkaita vanhoja taideteoksia.[3] Kuitenkin palon aikaan monia taideteoksia oltiin siirretty pois palon alueelta ja palo syttyi paikassa, jossa ei säilytetty kuningasperheen arvokkaimpia teoksia.[4] Linnassa olleet ihmiset muodostivat jonoja ja torneja taideteosten pelastamiseksi. Linnasta pelastettiin arviolta 300 kelloa, tuhansia arvokkaita kirjoja, arvokas pöytä ja matto.[4]
Tulipalossa kuitenkin tuhoutui tärkeitä esineitä kuninkaallisesta kokoelmasta, kuten maalaus Yrjö III:sta ja Walesin prinssistä tarkastamassa joukkoja (1798), joka oli suuren kokonsa (4 m x 5 m) takia liian suuri poistettavaksi.[1][4]
Pelastustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palon aikaan linnalla oli oma palokunta, johon kuului 20 henkeä. Se saapui paikalle muutaman minuutin kuluessa Land Roverin ja pumpun kanssa. Palon pysäyttämiseksi palomiehet koittivat tehdä paloesteitä linnaan sisälle palon leviämisen pysäyttämiseksi.[4] Paikalla oli parhaimmillaan 225 palomiestä, jotka käyttivät noin 40:ää sammutuslaitetta.[1] [4]Linnan sammuttamiseksi paikalle saapui palomiehiä Lontoosta, Buckinghamshirestä, Surreystä, Oxfordshirestä ja Berkshirestä. Palon sammuttamiseen tarvittiin 6 750 tonnia vettä, joka otettiin pääosin linnan viereisestä Thames-joesta.[4] Palomiesten lisäksi tulipaloa vastaan taisteli 125 linnan työntekijää, 125 rakennustyöntekijää ja 100 sotilashenkilöä. Palon jälkeen linnan palokuntaan lisättiin 40 miestä.[4]
Tutkinta ja onnettomuusraportit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palon tutkinnan aloitti tutkintaryhmä, johon kuului poliiseja, rikosteknisiä ammattilaisia ja palopäällikköjä. Tutkintaryhmä käytti kahdeksan päivää tutkien paloa, ja tehden yli 100 kuulustelua. Tutkintaryhmän raportin julkaisi Buckinghamin palatsi.[2]
Raportin mukaan palo syttyi yksityisen kappelin ensimmäisessä kerroksessa läheltä alttaria. Kappelia käytettiin tuolloin väliaikaisena taideteosten säilytys- ja kunnostusalueena. Raportissa mainitaan seitsemän mahdollisen syttymissyyn tutkimista ennen kuin päädyttiin tulokseen, että palon aiheutti valonheitin, joka ylikuumensi verhon. Raportin mukaan silminnäkijätietojen mukaan voitiin varmistaa ensimmäisten liekkien paikka. Tutkimusryhmä pystyi myös varmistamaan, että valonheitin oli ennen tapahtumaa uudelleensovitettu, mutta sen kulmaa ja suuntaa ei pystytty vakiinnuttamaan. Buckinghamin palatsin julkaisemassa puolentoista sivun raportissa mainitaan, että palo syntyi monien epäonnisten tapahtumien johdosta, eikä mitään tai ketään tule yksin syyttää tapahtumasta. Raportissa myös sanotaan, ettei tarkempaa tutkimusta tarvittu. Ennen raportin julkistamista se näytettiin kuningattarelle.[2]
Linnan kunnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen kunnostamisen aloittamista arvioitiin, että kunnostus tulisi maksamaan 60 miljoonaa Englannin puntaa.
Linnan kunnostamisesta vastaavan komitean perustamisesta käytiin monia keskusteluja. Kunnostuksesta oli monia mielipiteitä, kuten linnan kunnostaminen takaisin tulipaloa edeltävään asuunsa tai täysin uuden tyylin luominen. Kappelin paikalle luotiin lyhtyaula juuri sinne, missä tulipalo oli syttynyt. Tämä loi juhlallisen kulkuväylän yksityisten ja valtion tilojen väliin.
Pyhän Yrjön sali kunnostettiin näyttämään samanlaiselta kuin 1400-luvulla, mutta 2000-luvun tulkinnalla. Uusi katto rakennettiin kestävästä tammesta, käyttäen vanhanaikaisia työkaluja.
Kuningatar hyväksyi suunnitelmat 24. tammikuuta 1995. Kunnostus valmistui vuonna 1997, viisi vuotta tulipalon jälkeen, kuningattaren ja Edinburghin herttuan 50. hääpäiväksi.
Kunnostus maksoi lopulta vain 36,5 miljoonaa puntaa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d The fire at Windsor Castle www.rct.uk. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Spotlight is blamed for blaze at Windsor The Independent. 23.10.2011. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Taideaarteita tuhoutui Windsorin linnan palossa Helsingin Sanomat. 21.11.1992. Viitattu 29.12.2020.
- ↑ a b c d e f g h i The History Press | The Windsor Castle fire: 25 facts www.thehistorypress.co.uk. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)