Viktoria (Iso-Britannia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viktoria
Queen Victoria 1887.jpg
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar
20. kesäkuuta,183722. tammikuuta,1901
Edeltäjä Vilhelm IV
Seuraaja Edvard VII
Tiedot
Syntynyt 24. toukokuuta 1819
Lontoo, Englanti
Kuollut 22. tammikuuta 1901 (81 vuotta)
Wightsaari, Englanti
Puoliso prinssi Albert
Uskonto anglikaani
Arvonimet kuningatar, Intian keisarinna
Allekirjoitus Queen Victoria Signature.svg

Viktoria (Alexandrina Victoria, 24. toukokuuta 181922. tammikuuta 1901) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar 20. kesäkuuta 1837 lähtien[1] kuolemaansa asti. Hänen valtakautensa kesti yli 63 vuotta – kauemmin kuin kenenkään toisen brittimonarkin. Hän oli ensimmäinen, joka käytti arvonimeä Intian keisarinna. Viktoria oli Yrjö III:n neljännen pojan, Kentin herttua Edvardin (1767–1820), ja Sachsen-Saalfeld-Coburgin prinsessa Viktoiren (1786–1861) tytär. Edellinen kuningas, lapseton Vilhelm IV, oli hänen setänsä. Viktoria jäi Ison-Britannian viimeiseksi Hannover-sukua edustaneeksi hallitsijaksi. Hänen noustessaan valtaistuimelle myös Ison-Britannian ja Hannoverin kuningaskuntien yli sata vuotta kestänyt personaaliunioni lakkasi.[2]

Sukujuuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktorian isä oli Prinssi Edvard, Kentin ja Strathearnin herttua, Yrjö III:n ja Kuningatar Charlotten poika. Viktoria kuului Hannover-sukuun, joka nousi valtaistuimelle vuonna 1714. Viktoria oli Englannin ensimmäisen Stuart-hallitsijan Jaakko I:n jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa tämän tyttärentyttären Hannoverin Sofian kautta.[3] Jaakosta juuria voidaan jäljittää aina varhaisiin Englannin ja Skotlannin hallitsijasukuihin asti. Viktorian äiti edusti Saxe-Coburg-Saalfeld-sukua ja Viktorian puoliso prinssi Albert oli hänen ensimmäinen serkkunsa äidin puolelta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Viktoria kolmetoistavuotiaana 1833. Kopio vuodelta 1866, alkuperäinen öljymaalaus George Hayter.

Viktoria syntyi 24. toukokuuta 1819 Kensingtonin palatsissa Lontoon lähellä. Hänen vanhempansa olivat tulleet sinne vähän aiemmin Saksasta, jotta prinsessa syntyisi Britanniassa. Kuukautta myöhemmin tyttö kastettiin Alexandrina Victoriaksi. Nimi Alexandrina tuli tytön kummisedän ja Britannian sotaliittolaisen, Venäjän tsaari Aleksanterin mukaan, ja nimi Victoria tuli hänen äitinsä mukaan. Tuohon aikaan Victoria oli Britanniassa tuntematon nimi, ja koska myös Alexandrina kuulosti vierasmaalaiselta, moni parlamentaarikko pyrki 1830-luvulla vaihdattamaan prinsessan laillisen nimen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Viktorian isä Edvard kuoli jo vuonna 1820 keuhkokuumeeseen, ja kuningas Yrjö IV otti velkaisen äidin ja tyttären hoiviinsa. Yksivuotiaana Viktoria oli perimysjärjestyksessä kolmantena setiensä jälkeen. Viktorian äiti oli saksalainen, joten kotona puhuttiin saksaa, vaikka äiti kasvattikin Viktoriaa englanninkieliseksi.[4]

Nuori Viktoria sai laadukkaan ja monipuolisen koulutuksen, ja hän oli opettajiensa mukaan oppivainen lapsi. Hän joutui kuitenkin viettämään lapsuutensa ilman omanikäistensä lasten seuraa ja tunsi olevansa eristetty. Viktorian eno Leopold toimi hänelle läheisimpänä isähahmona.[5] Yrjön kuoleman 1830 jälkeen 11-vuotiaasta Viktoriasta tuli 65-vuotiaan kuningas Vilhelm IV:n ensimmäinen kruununperijä.[6]

Teini-ikäisenä Viktoria rakasti erityisesti historian opiskelua ja italialaista oopperaa.[7] Hän opiskeli myös laulamista ja pianonsoittoa, missä hänestä tulikin hyvin taitava.[8] Vuonna 1832 Viktoria alkoi äitinsä kanssa kierrellä vuosittain hevosrattailla Englannissa ja Walesissa tehdäkseen itseään tutuksi tuleville alamaisilleen ja tutustuakseen itsekin valtakuntaansa. Korkeasti arvostamaltaan enoltaan, Belgian kuninkaaksi nimetyltä Leopoldilta Viktoria sai tukun ohjeita hallitsijankauttaan varten, kuten "perustavanlaatuinen sääntö on... ole rohkea, luja ja rehellinen, kuten olet tähän asti ollutkin."[9] Samalla kuningas Vilhelmin välit Viktorian äitiin olivat huonontuneet niin, että kuningas sanoi julkisesti toivovansa elävänsä niin kauan että Viktoria olisi riittävän vanha noustakseen suoraan valtaistuimelle äitinsä sijaishallinnan sijaan.[10]

Valtakauden alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktoria noustessaan 18-vuotiaana kuningattareksi 1837

Viktoriasta tuli kuningatar 20. kesäkuuta 1837 kun Vilhelm kuoli.[11] Vastanimitetty kuningatar luopui heti ensimmäisestä etunimestään Alexandrinasta, siirsi hovinsa Kensingtonin palatsista Buckinghamin palatsiin ja teki Windsorin linnasta toisen asuntonsa.[12] Hän alkoi myös ottaa etäisyyttä entiseen neuvonantajaansa Sir John Conroyhin sekä äitiinsä Kentin herttuattareen, vaikka ottikin tämän asumaan Buckinghamin palatsiin.[13] Kesän 1837 aikana uusi kuningatar otti lähes päivittäin vastaan valtakuntansa johtavia poliitikkoja, kirkonmiehiä ja muita merkkimiehiä. Hän järjesti myös lukuisia juhlia palatsissaan.[14] Monarkin vaihdoksen myötä maassa järjestettiin uudet parlamenttivaalit samana vuonna.[15]

Monarkkina Viktorialla oli tuohon aikaan suurin piirtein samanlaiset valtaoikeudet kuin Yhdysvaltain presidentillä. Hän oli armeijan ja laivaston ylipäällikkö. Hän nimitti kaikki tärkeimmät valtion virkamiehet, diplomaatit sekä johtavat tuomarit. Hänellä oli valta antaa aatelittomille perinnöllinen aatelisarvo ja sitä kautta ylähuoneen jäsenyys. Monarkki myös valitsi Englannin kirkon ja Irlannin protestanttisen kirkon piispat ja arkkipiispat sekä Britannian siirtomaiden hallitsijat. Monarkki julisti sodat ja rauhat, ja hän hoiti sopimusneuvottelut valtioiden välillä. Hän saattoi tehdä lakiehdotuksia ja pyytää parlamenttia osoittamaan varoja ja säätämään veroja valtakunnan hallinnoimiseen ja puolustukseen. Monarkki ei kuitenkaan saanut verottaa alamaisiaan tai säätää lakeja ilman parlamentin hyväksyntää, eikä hän saanut erottaa tuomareita.[16] Monia kuningattaren valtaoikeuksia käyttivät käytännössä hänen neuvonantajansa sekä pääministeri ja muut ministerit, mutta heidän oli saatava siihen lupa kuningattarelta. Vaikka kuningatar nimittikin itse pääministerin, tämän täytyi saada myös parlamentin luottamus voidakseen johtaa hallitustaan. Käytännössä monarkki siis joutui nimittämään pääministeriksi parlamentin suurimman puolueen johtajan – vain jos yksikään puolue ei ollut hallitseva, hänellä oli valinnanvaraa.[17] Viktorian tullessa kuningattareksi pääministerinä oli whigejä edustanut Lordi Melbourne, joka sai myös jatkaa pääministerinä. Viktoria tuli välittömästi hyvin toimeen lordin kanssa, ja hänestä tuli kuningattarelle tärkeä keskustelukumppani, ohjaaja ja ystävä pitkäksi aikaa.[18]

Käytännön valtansa lisäksi monarkki oli myös Britannian ja sen imperiumin symboli. Viktoria saikin kuvansa kuningaskunnan kolikkoihin ja postimerkkeihin, jotka keksittiin Britanniassa 1840. Myös maan kansallislaulu "God Save the Queen" oli osoitettu monarkille.[19]

Viktoria sai parlamentilta 385 tuhannen punnan vuositulot, josta 80 prosenttia ohjattiin hovin palkkoihin ja kuluihin. Summa säilyi samana Viktorian kuolemaan asti. Ensimmäisten kahden vuoden aikana Viktoria maksoi pois vanhempiensa vanhat velat ja ohjasi serkuilleen elatusmaksuja. Sen jälkeen hän alkoi ostella taidetta, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja kasvattaa omaa kassaansa.[20]

Viktorian kruunajaisia vietettiin 28 kesäkuuta 1938. Kruunajaiset olivat hyvin näyttävät, niihin liittyneet juhlallisuudet kestivät monta päivää, ja tapahtuma tarjottiin koko kansalle eikä vain eliitille kuten Yrjö IV:n kruunajaiset.[21]

Avioliitto ja perhe-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktoria ja Albert palaamassa häistään 1840

Viktorian luona vieraili nuoria kosijoita vuosina 1837–1839, heidän joukossaan eurooppalaisia prinssejä, mutta nuori kuningatar oli päättänyt mennä naimisiin vain rakkaudesta. Lokakuussa 1839 kuningattaren saksalainen serkku prinssi Albert tuli vierailulle Windsoriin. Viktoria ihastui Albertiin ja kosi tätä, mikä olikin kuningattaren tehtävä. Albert suostui ja hääpäiväksi valittiin 10. helmikuuta 1840.[22]

Häiden jälkeen pari vietti kolmen päivän kuherruskuukauden Windsorin linnassa. Vastanaineet olivat hyvin onnellisia, vaikka heidän persoonallisuutensa olivatkin vastakohtaiset: Viktoria oli ulospäinsuuntantunut ja valvoi myöhään, ja Albert oli introvertti ja aamuvirkku. Aluksi Albertilla oli vain aviomiehen osa eikä minkäänlaista sijaa valtakunnan hallinnossa, mutta hän ryhtyi seuraavien vuosien aikana parantamaan asemaansa.[23] Vuonna 1843 Albertista oli tullut jo niin tärkeä, että kuningatar korvasi julistuksissaan sanan 'minä' sanalla 'me'.[24]

Kesäkuussa 1840 Viktoria joutui murhayrityksen kohteeksi, kun eräs mielenterveysongelmista kärsinyt nuori mies ampui vaunuissa matkustavia Viktoriaa ja Albertia kohti. Tapahtuman seurauksena parlamentti sääti lain, jonka mukaan Albertista tulisi hallitsija Viktorian kuoltua, jos kruunuperijä olisi vielä alaikäinen.[25]

Viktoria ja Albert saivat yhdeksän lasta vuosina 1840–1857. Albertilla oli huomattava vaikutus Viktorian kehittymiseen voimakkaaksi hallitsijaksi, ja hän sai alkujaan varsin vapaamielisen Viktorian lämpenemään vanhoillisille aatteille.[1]

Kuningaspari hankki Wightsaarelta syrjäisen tilan nimeltä Osborne House ja rakennutti sinne kartanon, jossa he saattoivat viettää aikaansa rauhassa lastensa kanssa.[26] Pariskunta ihastui myös Skotlantiin, ja vuonna 1847 he vuokrasivat sieltä Balmoralin tilan ja rakennuttivat sinne linnan asunnokseen.[27] Samana vuonna Viktoria sai kahdeksannen lapsensa, ja hän käytti ensi kertaa kloroformia puudutusaineena synnytyksessä, mikä sai monet naiset seuraamaan hänen esimerkkiään. 1850-luvun puolivälissä kuninkaallinen pari vietti jo lähes puolet ajastaan Osbornessa tai Balmoralissa. Heidän nuorekas suurperheensä oli muuttanut brittien käsitystä kuninkaallisesta perheestä.[28]

Albertin kuoleman 1861 jälkeen Viktoria käytti lähes aina mustaa suruharsoa sekä teetti pienen hopeisen kruunun sen kanssa pidettäväksi, koska hopeaa pidettiin soveliaaksi käyttää suruaikana, toisin kuin kultaa.

Myöhempi valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktorian valtakausi merkitsi brittiläisen imperiumin suurta laajenemista. Viktoriaaninen aikakausi oli teollisen vallankumouksen huippuaikaa ja suurten sosiaalisten, taloudellisten ja teknologisten muutosten aikakausi Isossa-Britanniassa. Hänen aikanaan Yhdistynyt kuningaskunta muuttui lopullisesti demokraattis-parlamentaariseksi monarkiaksi, jossa hallitsija ei käytä suurta valtaa vaan antaa pääministerin toimia ylimpänä vallankäyttäjänä. Kuningatar säilytti kuitenkin välillisen vaikutuksen asioiden hoidossa, vaikka pyrkikin myöhemmin pysyttäytymään puolueiden yläpuolella.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. tammikuuta 1901 Viktoria kuoli loma-asunnollaan Osborne Housessa Wightsaarella. Hän oli tuolloin 81-vuotias ja oli hallinnut 63 vuotta, seitsemän kuukautta ja kaksi päivää. Hautajaiset pidettiin 2. helmikuuta ja hänet haudattiin Frogmoren mausoleumiin puolisonsa prinssi Albertin viereen. Valtaistuimelle nousi hänen vanhin poikansa, Walesin prinssi Edvard VII. Hannover-suvun hallituskausi päättyi, ja Edvard aloitti isänsä kautta periytyneen Saksi-Coburg-Gothan hallituskauden.

Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert saivat kaikkiaan yhdeksän lasta, joista kahdeksan meni naimisiin eurooppalaisiin hallitsijasukuihin. Tämän vuoksi lähes kaikki nyky-Euroopan monarkit polveutuvat kuningatar Viktoriasta, ja Viktoriaa kutsutaankin joskus leikillisesti "Euroopan isoäidiksi". Tämä aiheutti myös sen tragikoomisen tilanteen, että ensimmäisessä maailmansodassa kolmen tärkeimmän osapuolen hallitsijat olivat joko Viktorian lapsenlapsia (Britannian Yrjö V ja Saksan Vilhelm II) tai naimisissa sellaisen kanssa (Venäjän Nikolai II). Elisabet II on Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsi. Kaarle XVI Kustaa, Margareeta II, Harald V ja Felipe VI ovat eurooppalaisia monarkkeja, jotka polveutuvat hänestä.

Luettelo lapsista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Syntyi Kuoli Huomautuksia
Prinsessa Victoria 21. marraskuuta 1840 5. elokuuta 1901 naimisissa vuodesta 1858 Saksan keisarin Fredrik III:n kanssa
Kuningas Edvard VII 9. marraskuuta 1841 6. toukokuuta 1910 naimisissa vuodesta 1863 Tanskan prinsessa Aleksandran kanssa
Prinsessa Alice 25. huhtikuuta 1843 14. joulukuuta 1878 naimisissa vuodesta 1862 Hessenin suurherttuan Ludvig IV:n kanssa; tyttärensä Alix oli Venäjän Nikolai II:n puoliso; prinssi Philip, Edinburghin herttua on Alicen tyttären Victorian tyttärenpoika
Prinssi Alfred 6. elokuuta 1844 31. heinäkuuta 1900 naimisissa vuodesta 1874 Venäjän keisarin Aleksanteri II:n tyttären Maria Aleksandrovnan kanssa; tytär Marie naimisissa Romanian kuninkaan Ferdinand I:n kanssa
Prinsessa Helena 25. toukokuuta 1846 9. kesäkuuta 1923 naimisissa vuodesta 1866 Schleswig-Holsteinin prinssi Kristianin kanssa
Prinsessa Louise 18. maaliskuuta 1848 3. joulukuuta 1939 naimisissa vuodesta 1871 Kanadan kenraalikuvernöörin, Argyllin 9. herttuan John Douglas Sutherland Campbellin kanssa; ei lapsia
Prinssi Arthur 1. toukokuuta 1850 16. tammikuuta 1942 naimisissa vuodesta 1879 Preussin prinsessa Louise Margaretin kanssa; tytär Margaret naimisissa Ruotsin kruununprinssin ja tulevan kuninkaan Kustaa Adolfin kanssa
Prinssi Leopold 7. huhtikuuta 1853 28. maaliskuuta 1884 naimisissa vuodesta 1882 Waldeckin prinsessa Helenan kanssa; kuoli verenvuototautiin
Prinsessa Beatrice 14. huhtikuuta 1857 26. lokakuuta 1944 naimisissa vuodesta 1885 Battenbergin prinssin Heinrich Moritzin kanssa; tytär Viktoria Eugenie naimisissa Espanjan kuninkaan Alfonso XIII:n kanssa


Verenvuototauti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktoria oli Euroopan kuningashuoneita vaivanneen verenvuototaudin kantaja, ja kyseinen mutaatio oli luultavasti syntynyt hänessä.[29] Hänen jälkeläistensä kautta se levisi lähes jokaiseen Euroopan kuningassukuun. Tunnetuin taudista kärsinyt lienee Venäjän kruununperijä tsarevitš Aleksei.[30]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Udelhoven, Hermann-Josef: ”Uusi aika 1789-1914”, Maailmanhistoria, s. 392. Suom. Big Sur Oy. Peter Delius, 2005.
  2. Kuningatar Viktoria (myös suom. nimistön lähde) MTV3 Kuudes Aisti.
  3. {Rebecca Fraser, A People's History of Britain, s.796 (sukupuut)}
  4. Arnstein 2003, s. 18–20.
  5. Arnstein 2003, s. 21–22.
  6. Arnstein 2003, s. 22.
  7. Arnstein 2003, s. 25.
  8. Arnstein 2003, s. 26.
  9. Arnstein 2003, s. 26–28.
  10. Arnstein 2003, s. 28.
  11. Arnstein 2003, s. 29.
  12. Arnstein 2003, s. 31.
  13. Arnstein 2003, s. 32.
  14. Arnstein 2003, s. 33.
  15. Arnstein 2003, s. 34.
  16. Arnstein 2003, s. 35.
  17. Arnstein 2003, s. 36.
  18. Arnstein 2003, s. 37–39.
  19. Arnstein 2003, s. 37.
  20. Arnstein 2003, s. 41.
  21. Arnstein 2003, s. 42–43.
  22. Arnstein 2003, s. 46–47.
  23. Arnstein 2003, s. 53–54.
  24. Arnstein 2003, s. 58.
  25. Arnstein 2003, s. 54–55.
  26. Arnstein 2003, s. 62–63.
  27. Arnstein 2003, s. 64.
  28. Arnstein 2003, s. 65.
  29. Katherine Harmon Courage: Queen Victoria’s curse: New DNA evidence solves medical and murder mysteries 8.10.2009. Scientific American. Viitattu 3.9.2014.
  30. Aronova V. ja Herreid, C.F: Hemophilia: “The Royal Disease” University at Buffalo, State University of New York.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuningatar Viktoria.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edeltäjä:
Vilhelm IV
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija
18371901
Seuraaja:
Edvard VII