Anna (Englanti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo hallitsijasta. Anna on myös usean kuningatarpuolison nimi.
Anna
Dahl, Michael - Queen Anne - NPG 6187.jpg
Michael Dahlin maalaama muotokuva, 1705
Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar
Valtakausi 8. maaliskuuta 1702 –
1. toukokuuta 1707
Edeltäjä Vilhelm III
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar
Valtakausi 1. toukokuuta 1707 –
1. elokuuta 1714
Seuraaja Yrjö I
Syntynyt 6. helmikuuta 1665
St Jamesin palatsi, Westminster
Kuollut 1. elokuuta 1714 (49 vuotta)
Kensingtonin palatsi, Middlesex
Puoliso Tanskan prinssi George (Yrjö) (1653–1708)
Suku Stuart
Isä Jaakko II
Äiti Anne Hyde
Uskonto anglikaani
Nimikirjoitus Firma Reina Ana.svg

Anna (engl. Anne, Anne I) (6. helmikuuta 16651. elokuuta 1714) oli Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar, joka nousi valtaan 8. maaliskuuta 1702. Unionilain myötä 1. toukokuuta 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivät Ison-Britannian kuningaskunnaksi. Hän hallitsi Ison-Britannian ja Irlannin kuningattarena kuolemaansa asti. Kuningatar Anna oli viimeinen Stuart-suvun hallitsija Englannissa.

Lisäksi hänen nimeään kantaa arkkitehtuurin tyylisuunta Queen Anne style, joka on näkyy barokin muotokielenä lähinnä yksinkertaisissa kartanorakennuksissa, jotka valmistuivat 1701-1714.[1]

Anna syntyi setänsä Kaarle II:n hallitessa. Tällä ei ollut aviossa syntyneitä lapsia. Annan isä Jaakko (engl. James) oli perimysjärjestyksessä ensimmäinen. Jaakon epäilty roomalaiskatolilaisuus oli epäsuosittua Englannissa, ja Kaarle II:n ohjeiden mukaisesti Anna ja sisar Maria kasvatettiin anglikaaneiksi.[2] Kolme vuotta sen jälkeen kun Annan isä Jaakko II seurasi Kaarlea valtaistuimelle, hänet syöstiin vallasta ”mainiossa vallankumouksessa” vuonna 1688.

Annan protestanttinen lanko ja serkku Vilhelm III nousi valtaan yhdessä vaimonsa, Annan vanhemman siskon Maria II:n kanssa. Vaikka siskokset olivat olleet läheisiä, erimielisyydet Annan raha-asioissa, asemasta ja tuttavien valinnassa kärjistyivät pian Marian valtaannousun jälkeen, ja he vieraantuivat toisistaan. Vilhelmilla ja Marialla ei ollut lapsia. Marian kuoltua vuonna 1694 Vilhelm jatkoi hallitsijana yksin. Vilhelmin kuollessa vuonna 1702 Anna nousi valtaan.

Anna kruunattiin Pyhän Yrjön päivänä, 23. huhtikuuta 1702. Koska hän kärsi kihdistä, hänet kannettiin Westminster Abbey´hin avoimessa kantotuolissa, jonka matala selkänoja antoi hallitsijanviitan soljua perässä.[3]

Kuningattarena Anna suosi maltillisia tory-poliitikkoja, jotka jakoivat todennäköisimmin hänen anglikaaniset uskonnolliset näkemyksensä kuin heidän vastustajansa whigit. Whigit saivat enemmän valtaa Espanjan perimyssodan aikana, kunnes vuonna 1710 Anna erotti monet heistä viroistaan. Hänen pitkäaikainen, erittäin läheinen ja riippuvainen ystävyytensä kamarirouva Sarah Churchillin, 1. Marlborough’n herttuattaren kanssa huononi poliittisten näkemyserojen vuoksi.

Annaa vaivasi huono terveys koko hänen elämänsä ajan. Hän oli myös äärimmäisen ujo ja silmävaivainen jo pikkutyttönä. 30-vuotiaasta alkaen hänestä tuli kasvavassa määrin liikuntakyvytön kihdin vuoksi ja sen seurauksena ylipainoinen. Vuonna 1713 hän ei pystynyt kävelemään enää lainkaan.

Vaikka hän oli 17 kertaa raskaana miehelleen Tanskan prinssi Georgelle (Yrjö), hän kuoli ilman elossa olevia lapsia ja oli viimeinen Stuart-suvun monarkki. Vuoden 1701 vallanperimyslain mukaisesti Annaa seurasi hallitsijana hänen pikkuserkkunsa, Hannover-sukuun kuulunut Yrjö I, joka oli Stuart-suvun jälkeläinen isoäitinsä Elisabet Stuartin, Jaakko I:n tyttären kautta.

Vuodesta 1713 lähtien Anna oli osallisena orjakaupassa, koska hän omisti 22,5 % South Sea Companyn osakkeista. Tämä yhtiö hallinnoi sopimusta nimeltä Asiento de negros, joka antoi briteille yksinoikeuden välittää 4 800 afrikkalaista orjaa vuosittain Espanjan siirtomaihin (esim. Kalifornia, Louisiana, Florida, Puerto Rico, Kolumbia, Venezuela) 30 vuoden ajan.[4] Myös Annan isä Jaakko II oli aktiivinen orjakaupassa ja osallistui Stuart-suvun jo 1660 perustetun Royal African Companyn toimintaan, joka oli 1731 mennessä eniten afrikkalaisia orjia koskaan välittänyt yhtiö.[5]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros St. Jamesin palatsista vuodelta 1715
Yorkin herttua James Stuart ja Yorkin herttuatar Anne Hyde tyttäriensä Marian (vas.) ja Annan (oik.) kanssa. Peter Lelyn maalaus 1668-1670. Tytöt lisäsi maalaukseen Benedetto Gennari noin 1680. Taustalla näkyy Windsorin linna.

Anna syntyi Lontoossa St. Jamesin palatsissa 6. helmikuuta 1665. Hän oli silloisen Yorkin herttuan Jaakon ja tämän ensimmäisen vaimon Yorkin herttuatar Lady Anne Hyden toinen tytär. Hänen vanhempi sisarensa Maria oli syntynyt kolme vuotta aiemmin vuonna 1662.

Jaakko ja Anne saivat lapsia kaikkiaan kahdeksan kappaletta, mutta Anna ja Maria selviytyivät ainoina aikuisikään. Annan isä Jaakko kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon, mutta Annan sedän, kuningas Kaarle II:n vaatimuksesta Jaakon tyttäret saivat tiukan protestanttisen kasvatuksen Lady Frances Villiersin ohjaamina erossa isästään.[6]

Lapsuudessaan Anna kärsi vuotavien silmien ongelmasta, ja hänet lähetettiin Ranskaan saamaan hoitoa. Ranskassa hän asui ensin isoäitinsä Henrietta Marian taloudessa. Henrietta Maria oli Ranskan kuninkaan Henrik IV:n tytär ja Englannin kuningas Kaarle I:n vaimo. Isoäitinsä kuoleman jälkeen Anna siirtyi asumaan tätinsä Orleansin herttuattaren Henrietta Annen talouteen. Hän palasi Englantiin vuonna 1670.

Annan äiti kuoli raskauksien uuvuttamana rintasyöpään 1671 kun tyttö oli kuusivuotias. Isä meni vuonna 1673 uusiin naimisiin italialaisen prinsessa Maria Modenalaisen (Maria Beatrice d'Este) kanssa, liitosta tuli myöhemmin seitsemän sisaruspuolta Annalle, joista aikuiseksi eli James Stuart. Samana vuonna 8-vuotias Anna tutustui Sarah Jenningsiin, josta tuli hänen läheinen ystävänsä ja vuosien kuluessa myös tärkeä neuvonantajansa.[6] Annan isällä oli myös seitsemän tunnustettua aviotonta lasta kahden julkisen rakastajattaren kanssa. Rakastajattarista toinen, Arabella Churchill sattui olemaan Sarah Jenningsin tuleva käly.

Aikuisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinsessa Anna noin vuonna 1683, Godfrey Knellerin (1646-1723) maalaus, National Trust
Tanskan prinssi George (Yrjö) (1653–1708), John Rileyn maalaus noin vuonna 1687
Kuningatar Anna ja poika William, Gloucesterin herttua noin vuonna 1694, Sir Godfrey Knellerin työpaja

Vuonna 1673 Annan isän kääntyminen roomalaiskatoliseen uskoon tuli julkiseksi. Vuonna 1677 Annan lapsuudenystävä Sarah Jennings meni naimisiin John Churchillin kanssa. John Churchillista tuli myöhemmin ensimmäinen Marlborough'n herttua ja yksi Annan tärkeimmistä kenraaleista. Vuonna 1683 Anna itse meni naimisiin Tanskan prinssi Georgen (Yrjö) (1653–1708)[7] kanssa. Avioliitto heidän välillään ei ollut suosittu, mutta siitä huolimatta se oli onnellinen ja heille syntyi paljon lapsia. Anna oli siten surun murtama kun prinssi George kuoli astmakohtaukseen vuonna 1708.[8] Anna oli myös viehättynyt naissuhteista, josta on todisteita hänen intohimoisessa kirjeenvaihdossaan.[9]

Kuningatar Annalla oli kaikkiaan seitsemän keskenmenoa, joissa monissa lapsi oli kuollut jo kohtuun. Näistä useimmat tapahtuivat vuoden 1690 jälkeen, jolloin hänen terveytensä alkoi heikentyä. Seitsemän kertaa lapsi syntyi ennenaikaisesti tai kuolleena tai eli vain muutaman päivän. Kolme lapsista kuoli pienenä: vuonna 1687 vanhin tytär 2-vuotias Mary ja alle vuoden ikäinen Anne Sophia kuolivat molemmat parin päivän sisällä isorokkoon. Saman isorokkoepidemian aikana Annalla oli kaksi keskenmenoa. Myös poika William, Gloucesterin herttua kuoli isorokkoon 11-vuotiaana vuonna 1700.[10]

Lady Sarah Churchillista tuli ensin prinsessa Annan kamarirouva, ja Annan päätöksestä naiset hylkäsivät väliltään kaikki muodollisuudet. Kuningattareksi tultuaan Anna alkoi suosia myös Sarahin köyhtynyttä serkkua Abigail Hilliä (myöh. paronitar Masham), joka oli työskennellyt aiemmin tavallisena palvelijana ja joka pääsi vuonna 1704 kuningattaren kamarirouvaksi (Lady of the Bedchamber).[11]

Espanjan perimyssodan aikana vuosina 1701–1714 herttuatar Sarah ja Marlborough'n herttua joutuivat kuitenkin Annan epäsuosioon Sarahin riitaannuttua kuningattaren kanssa lopullisesti vuonna 1711. Herttua menetti arvonimensä ja erotettiin virastaan, ja parlamentti lopetti Blenheimin palatsin rakentamisen rahoittamisen 1712. He lähtivät maanpakoon ja palasivat maahan vasta kuningatar Annan kuoltua.[6]

Kuningatar Anna kuoli pitkään sairastettuaan äkillisesti aivohalvauksen (stroke) jälkiseuraamuksiin 49-vuotiaana Kensingtonin palatsissa Lontoossa 1. elokuuta 1714. Hänet haudattiin 24. elokuuta miehensä ja lastensa viereen Henrik VII:n kappeliin Westminster Abbeyhin. Hänen isänsä Jaakko II oli kuollut aivoverenvuotoon.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wikipedia en.wikipedia.org.
  2. Frances Villiers. Wikipedia, 16.6.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Wikipedia en.wikipedia.org.
  4. Anne | Biography, Reign, & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.10.2022. (englanniksi)
  5. Wikipedia en.wikipedia.org.
  6. a b c Queen Anne (1665 - 1714) BBC. Viitattu 25. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  7. Encyclopedia Britannica britannica.com.
  8. Queen Anne: The real story of a forgotten Queen who changed Britain Historic Royal Palaces. Viitattu 13.10.2022. (englanniksi)
  9. Queen Anne: The real story of a forgotten Queen who changed Britain Historic Royal Palaces. Viitattu 13.10.2022. (englanniksi)
  10. Queen Anne: The real story of a forgotten Queen who changed Britain Historic Royal Palaces. Viitattu 13.10.2022. (englanniksi)
  11. Wikipedia en.wikipedia.org.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edward's crown PD cleaned.png Edeltäjä:
Vilhelm III & II
Englannin ja Skotlannin kuningatar
17021707
Seuraaja:
Royal Arms of the Kingdom of Scotland.svg Edeltäjä:
Vilhelm III
Irlannin kuningatar
17021714
Seuraaja:
Yrjö I
Flag of Great Britain (1707–1800).svg Edeltäjä:
Ison-Britannian kuningatar
17071714
Seuraaja:
Yrjö I