Anna (Englanti)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo hallitsijasta. Anna on myös usean kuningatarpuolison nimi.
Anna
Michael Dahlin maalaama muotokuva, 1705
Michael Dahlin maalaama muotokuva, 1705
Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar
8. maaliskuuta 1702 – 1. toukokuuta 1707
Edeltäjä Vilhelm III
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar
1. toukokuuta 1707 – 1. elokuuta 1714
Seuraaja Yrjö I
Tiedot
Syntynyt 6. helmikuuta 1665
St Jamesin palatsi, Westminster
Kuollut 1. elokuuta 1714 (49 vuotta)
Kensingtonin palatsi, Middlesex
Puoliso Tanskan prinssi George
Uskonto protestantti
Allekirjoitus Firma Reina Ana.svg

Anna (6. helmikuuta 16651. elokuuta 1714) oli Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar, joka nousi valtaan 8. maaliskuuta 1702. Unionilain myötä 1. toukokuuta 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivät Iso-Britanniaksi. Hän hallitsi Ison-Britannian ja Irlannin kuningattarena kuolemaansa asti.

Anna syntyi setänsä Kaarle II:n hallitessa, jolla ei ollut aviossa syntyneitä lapsia. Hänen isänsä, Jaakko, oli perimysjärjestyksessä ensimmäinen. Jaakon epäilty roomalaiskatolilaisuus oli epäsuosittua Englannissa, ja Kaarlen ohjeiden mukaisesti Anna kasvatettiin anglikaaniksi. Kolme vuotta sen jälkeen kun hän seurasi Kaarlea valtaistuimelle, Jaakko suistiin vallasta ”mainiossa vallankumouksessa” vuonna 1688. Annan protestanttinen lanko ja serkku Vilhelm III nousi valtaan yhdessä tämän vaimon, Annan vanhemman siskon, Maria II:n kanssa. Vaikka siskokset olivat olleet läheisiä, erimielisyydet Annan raha-asioissa, asemasta ja tuttavien valinnassa ilmenivät pian Marian valtaannousun ja heistä tuli vieraantuineita. Vilhelmilla ja Marialla ei ollut lapsia. Marian kuoltua vuonna 1694, Vilhelm jatkoi yksinhallitsijana kunnes kuoli vuonna 1702, jolloin Anna nousi valtaan.

Kuningattarena Anna suosi maltillisia tory-poliitikkoja, jotka jakoivat todennäköisimmin hänen anglikaaniset uskonnolliset näkemyksensä kuin heidän vastustajansa, whigit. Whigit saivat enemmän valtaa Espanjan perimyssodan aikana, kunnes vuonna 1710 Anna erotti monet heistä virastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Sarah Churchillin, Marlborough’n herttuattaren, kanssa katkeroitui heidän poliittisten näkemystensä eroavaisuuden vuoksi.

Annaa vaivasi huono terveys hänen koko elämänsä ajan. Kolmikymppisistään eteenpäin hänestä tuli kasvavassa määrin rampa ja ylipainoinen. Vaikka hän oli seitsemäntoista kertaa raskaana miehensä, Tanskan prinssi Georgen, kautta, hän kuoli ilman eläviä lapsia ja oli viimeinen Stuart-suvun monarkki. Vuoden 1701 vallanperimyslain kautta häntä seurasi hallitsijana hänen pikkuserkkunsa Yrjö I Hannover-suvusta, joka oli Stuartin suvun jälkeläinen isoäitinsä Elizabethin, Jaakko VI & I:n tyttären, kautta.

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros St. Jamesin palatsista vuodelta 1715

Anna syntyi Lontoossa St. Jamesin palatsissa 6. helmikuuta 1665. Hän oli silloisen Yorkin herttuan Jaakon ja hänen ensimmäisen vaimonsa Lady Anne Hyden toinen tytär. Hänen vanhempi sisarensa Maria oli syntynyt kolme vuotta aiemmin vuonna 1662. Jaakko ja Anne saivat myöhemmin muitakin lapsia, mutta Anna ja Maria selviytyivät ainoina aikuisikään. Annan isä Jaakko kääntyi roomalais-katoliseen uskoon, mutta Annan sedän, kuningas Kaarle II:n vaatimuksesta Jaakon tyttäret saivat tiukan protestanttisen kasvatuksen.[1]

Lapsuudessaan Anna kärsi silmäongelmista, ja hänet lähetettiin Ranskaan saamaan hoitoa. Ranskassa hän asui ensin isoäitinsä Henrietta Marian luona. Henrietta Maria oli Ranskan kuninkaan Henrik IV:n tytär ja Englannin kuningas Kaarle I:n vaimo. Isoäitinsä kuoleman jälkeen Anna siirtyi asumaan tämän tyttären ja oman tätinsä Henrietta Annen luokse. Hän palasi Englantiin vuonna 1670. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1673 hän tutustui Sarah Jenningsiin, josta tuli hänen läheinen ystävänsä ja vuosien kuluessa myös tärkeä neuvonantaja.[1]

Vuonna 1673 Annan isän kääntyminen roomalaiskatoliseen uskoon tuli julkiseksi. Vuonna 1677 Annan läheinen ystävä Sarah Jennings meni naimisiin John Churchillin kanssa. John Churchillista tuli myöhemmin Marlboroughin herttua ja yksi Annan tärkeimmistä kenraaleista. Vuonna 1683 Anna itse meni naimisiin Tanskan prinssi Georgen kanssa. Avioliitto heidän välillään ei ollut suosittu, mutta siitä huolimatta se oli onnellinen. Heille syntyi kaikkiaan 17 lasta, joista yksikään ei tosin elänyt aikuisikään asti. Sarah Churchillista tuli Annan kamarineito, ja Annan päätöksestä naiset hylkäsivät kaikki muodollisuudet väliltään. Espanjan perimyssodan aikana, vv 1701 - 1714, Sarah ja Marlboroughn herttua joutuivat kuitenkin Annan epäsuosioon Sarahin riitaannuttua kuningattaren kanssa. Herttua erotettiin virastaan, ja parlamentti lopetti Blenheimin palatsin rahoituksen. He matkustivat pois Britanniasta, ja palasivat maahan vasta kuningatar Annan kuoltua v. 1714. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Queen Anne (1665 - 1714) BBC. Viitattu 25. toukokuuta 2008. (englanniksi)
Edward's crown PD cleaned.png Edeltäjä:
Vilhelm III & II
Englannin ja Skotlannin kuningatar
17021707
Seuraaja:
Armoiries Ecosse.png Edeltäjä:
Vilhelm III
Irlannin kuningatar
17021714
Seuraaja:
Yrjö I
Union flag 1606 (Kings Colors).svg Edeltäjä:
Ison-Britannian kuningatar
17071714
Seuraaja:
Yrjö I
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: hallinto aika kuvaamatta kruunaamisesta kruunusta luopumiseen ja kuolemaan